Bassit

Varhaisimmat bassien heimoon kuuluvat fossiilit on ajoitettu alatertiäärikaudelle. Nykyään heimossa elää 6 lajia, jotka jaetaan 2 sukuun. Lajit ovat meribassi (Dicentrarchus labrax), täpläbassi (Dicentrarchus punctatus), amerikanbassi (Morone americana), juovabassi (Morone saxatilis), keltabassi (Morone mississippiensis) ja valkobassi (Morone chrysops)[1]. Kooltaan bassilajit ovat keskikokoisia tai suuria kaloja ja niiden pituus on tyypillisesti 45–180 cm. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat pitkulaisia kaloja. Niillä on kaksi selkäevää, joista etummainen on piikikäs, ja pyrstöevä on haarautunut. Bassien suu on kookas ja hampaat ovat kooltaan pienehköt. Kalojen kylkiviiva ulottuu pyrstöön asti.[2][3][4][5]

Basseista Morone-suvun lajeja tavataan Pohjois-Amerikassa ja Dicentrarchus-lajeja Euroopasta ja Afrikan pohjoisrannikolta. Osa lajeista ovat mereisempiä, kun toiset elävät murtovesissä ja myös makeissa vesissä. Monia heimon lajeja, kuten meribassia ja juovabassia on istutettu myös alkuperäisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Bassien ravintoa ovat pienemmät kalat ja selkärangattomat eläimet. Useat lajeista ovat suosittuja urheilukalastuksen kohteita, hyviä ruokakaloja ja eräitä niistä myös viljellään ravinnoksi.[2][3][4][5][6]