Barthold Georg Niebuhr

Niebuhr oli tanskalaisen tutkimusmatkailija Carsten Niebuhrin ainoa poika. Hän opiskeli Kielin yliopistossa ja isänsä neuvosta vietti yli vuoden Englannissa ja Skotlannissa. Hänestä tuli Tanskan valtiovarainministerin Heinrich Ernst Schimmelmannin yksityissihteeri, Tanskan kuninkaallisen kirjaston sihteeri, kauppakollegion asessori ja vuonna 1804 Tanskan kansallispankin johtaja. Vuonna 1806 hän otti Preussin pääministerin Karl vom Steinin pyynnöstä vastaan vastaavan viran Preussissa. Steinin kaatumisen jälkeen hän kuitenkin, paheksuen Karl August von Hardenbergin politiikkaa, erosi ja ryhtyi valtion historiankirjoittajaksi. Samalla Niebuhrista tuli Berliinin tiedeakatemian jäsen, ja hän sai siten valtuudet luennoida vastaperustetussa Berliinin yliopistossa. Vuonna 1810 hän aloitti Rooman historiaa käsittelevän luentosarjan, joka oli hänen suuren kirjansa perusta. Vuonna 1816 hän lähti Preussin suurlähettilääksi Roomaan, jossa hän johti pitkiä neuvotteluja katolisen kirkon asemasta Preussissa. Palattuaan Saksaan vuonna 1823 hän luennoi Bonnissa.[2][1]

Niebuhr saavutti huomattavan aseman tieteellisessä maailmassa teoksellaan Römische geschichte (2 nidettä, 1811–1812, 3. nide, 1832, kattaa ajanjakson vuoteen 241 eKr.), joka loi uutta pohjaa Rooman muinaisen historian ja valtion tutkimukseen. Sen jatko-osa Konstantinus Suuren kuolemaan asti julkaistiin vuosina 1844–1845 Niebuhrin luentoihin perustuen. Niebuhr vaikutti ratkaisevasti historiantutkimukseen lähdekritiikkiä korostamalla ja lähteiden luotettavuutta analysoimalla, ja loi näin pohjaa saksalaisen historiantutkimuksen kultakaudelle.[2][1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barthold Georg Niebuhr Wikimedia Commonsissa