Barry Sharpless
Karl Barry Sharpless (s. 28. huhtikuuta 1941) on yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2001 yhdessä William S. Knowlesin ja Ryōji Noyorin kanssa stereoselektiivistä hapetus-pelkistysreaktiota koskevista tutkimuksistaan osana kiraalisesti katalysoitujen reaktioiden tutkimustyötä[1]. Toisen kerran Sharpless jakoi Nobelin kemianpalkinnon vuonna 2022 Carolyn Bertozzin ja Morten Meldalin kanssa klik-kemian kehittämisestä[2].
Barry Sharpless | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1941 |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Stanfordin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Eugene van Tamelen |
Instituutti |
MIT Stanfordin yliopisto |
Tutkimusalue | Kemia |
Palkinnot | Nobelin kemianpalkinto (2001, 2022) |
Aiheesta muualla | |
www.scripps.edu/chem/sharpless/cv.html | |
Sharpless väitteli Stanfordin yliopistossa vuonna 1968. Hän toimi professorina MIT:ssä vuodesta 1970 kahdenkymmenen vuoden ajan ja sen jälkeen kalifornialaisessa Scripps Research Institutessa.[3]
Lähteet
- The Nobel Prize in Chemistry 2001 Nobel Foundation. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
- The Nobel Prize in Chemistry 2022 Nobel Foundation. Viitattu 5.10.2022. (englanniksi)
- K. Barry Sharpless Encyclopedia Britannica.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.