Barokin arkkitehtuuri

Barokkiarkkitehtuurin kokonaisvaikutelma oli monumentaalinen. Katsoja pyrittiin saamaan tuntemaan itsensä pieneksi suuren koon, liikkeen vaikutelman ja loistokkuuden keinoin. Tukirakenteita korostettiin, ja ne olivat raskaita. Pylväitä ja pilastereita oli kaksittain ja kahdessa kerroksessa.[6] Kompositakapiteelit ja muut antiikin pylväsjärjestelmät sekä pilasterit olivat suosittuja.[6] Symmetria oli ehdottoman tärkeää.[6]

Renessanssin levollinen ympyrämuoto hylättiin, ja pohjapiirroksissa alettiin käyttää entistä enemmän jännittynyttä, levotonta ja dynaamista soikiomuotoa.[7] Rakennuksista tehtiin leveitä mutta ei syviä.[8]

Kirkoissa tärkeäksi nousi etenkin kupoli, joka oli barokin arkkitehtuurissa liikkeen päätepiste ja taivaan symboli. Perspektiivimaalauksilla saatiin tasakatot näyttämään holveilta ja holvit ja kupolit todellisuutta korkeammilta.[7]

Barokkiarkkitehtuurin tavoitteena oli selkeiden ääriviivojen häivyttäminen, seinien jäsentely, koristelu ja muuttaminen usein liikettä kuvaaviksi ja kaareviksi. Julkisivun osista tehtiin kuperia ja koveria, ja ikkunoiden ja ovien päälle sijoitettiin erilaisin tavoin varustetut ja muokatut päätykolmiot tai puoliympyräkaaret. Kerroslistat profiloitiin ja kattolistat katkaistiin usein ikkunoiden kamanoilla. Myös kukkaköynnöskoristeita eli girlandeja,[9] maljakkoja, uurnia, pottoja, S:n muotoisia voluuttoja, häränsilmiä ja kartusseja käytettiin koristeina.[6] Rakennusten ulkoista julkisivua korostettiin rakennuksen muiden osien sijaan. Kipsi kullattiin ja puu maalattiin kallin marmorin näköiseksi.[8]

Koristelussa noudatettiin kokonaisvaltaista mallia, kokonaistaideteoksen ajatusta.[6] Arkkitehtuurin, kuvanveiston ja maalaustaiteen rajat hämärrettiin niin, että kaikki elementit sulautuivat yhteen.[7] Veistoskoristelua käytettiin julkisivuissa runsaasti, ja moni ajan arkkitehti olikin myös kuvanveistäjä.[7]

Barokkiarkkitehtuuri syntyi Roomassa 1600-luvun taitteessa kun paavit ja heidän sukulaisensa teettivät palatseja ja kirkkoja uusille sääntökunnille. Pietarinkirkkoa pidennettiin 1606–1626 barokkityylisellä fasadilla, jossa käytettiin barokille tyypillisiä kolossaalipylväitä. Pohjois-Italiaan pystytettiin useita huomattavia barokkirakennuksia 1600-luvun lopulla, kuten Guarino Guarinin Palazzo Carignano Torinoon.[10] Italian tunnetuimpia barokkiarkketehteja olivat Carlo Maderno, Gian Lorenzo Bernini, Francesco Borromini ja Pietro da Cortona.[2][11]

Kaupunkisuunnittelussa barokin tunnetuimpia esimerkkejä on Berninin suunnittelema Pietarinkirkon aukio. Siinä barokille tyypillistä on soikea pohjapiirros ja pylväiköt, sekä avoimien ja suljettujen tilojen vaihtelu.[8]

• 
  Nicola Salvi, Fontana di Trevi Roomassa
• 
  Pietro da Cortona, Santi Luca e Martina
• 
  Gian Lorenzo Bernini, Pietarinaukio
• 
  Francesco Borromini, San Carlo alle Quattro Fontane
• 
  Guarino Guarini, Palazzo Carignanon barokkijulkisivu

Versaillesin palatsin peilisali.

Ranskassa barokki nousi suurimpaan loistoonsa kuningas Ludvig XIV:n kaudella. Kuningas muokkasi Versaillesin linnastaan loisteliaan barokkipalatsin, jossa maallinen barokkiarkkitehtuuri saavutti huippunsa. Versaillesin arkkitehtia Louis Le Vauta pidetään Ranskan hovibarokin isänä.[12] Myös Ranskan ruhtinaat rakennuttivat ylellisiä barokkilinnoja, jotka jättivät kirkotkin varjoonsa. Kattoina suosittiin mahtavaa mansardikattoa, joka oli kerroksen tai kahdenkin korkuinen. Barokkipuutarhat muokattiin geometrisiksi kuvioiksi, ja puistoja halkoivat viivasuorat kujat.[13]

Barokki alkoi väistyä Ranskassa Ludvig XIV:n kuoltua vuonna 1715, ja sen tilalle tuli kevyempi rokokoo, jota toisaalta voidaan pitää vain myöhäisbarokin muunnoksenakin.[14]

Schönbrunnin linna

Saksassa barokkiarkkitehtuuri saavutti myös suuren suosion Italian ja Ranskan jälkeen 1700-luvulla, kun lukemattomat pikkuruhtinaat alkoivat rakennuttaa vuodesta 1680 alkaen upeita linnoja ja puistoja oman asemansa merkiksi. Näistä tunnetuimpia ovat Schönbrunnin linna Wienissä, Berliinin kaupunkilinna sekä Ludwigsburgin linna Stuttgartin lähellä. Saksalaiseen barokkiin vaikutti etenkin italialainen arkkitehti Guarino Guarini.[15] Itävallan huomattavimpia barokkiarkkitehteja olivat Johann Bernhard Fischer von Erlach (Wienin Karlskirche) ja Johann Lukas von Hildebrandt (Belvederen linnat Wienissä). Saksan tunnetuimpia barokkiarkkitehteja olivat muun muassa Asamin veljekset.[10]

Granadan kartusiaaniluostarin sakaristoa

Espanjan ja Portugalin koristeellista barokkiarkkitehtuuria nimitetään churrigueratyyliksi arkkitehti José de Churrigueran (1650–1723) mukaan. Espanjan tunnetuimpia barokkirakennuksia on Granadan kartusiaaniluostarin sakaristo.[10] Espanjalainen barokkityyli vaikutti Brasilian ja Meksikon barokkiarkkitehtuuriin, johon sekoittui siellä myös paikallisia perinteitä.[10] Esimerkiksi Meksikon Pueblassa on kuutisenkymmentä barokkikirkkoa.[5]

Englantilaisesta barokkiarkkitehtuurista tunnetaan Christopher Wrenin suunnittelema Lontoon St Paulin katedraali.[10]

Alankomaiden nykyisen Belgian alueen tunnetuimpia barokkiarkkitehtuuria edustavia rakennuksia ovat Pieter Huyssensin Carolus Borromeus -kirkko Antwerpenissa ja Wensel Cobergherin Scherpenheuvelin kupolikirkko.[10]

Pietarissa työskenteli 1700-luvulla monia italialaisia barokkiarkkitehteja, kuten Domenico Trezzini (Pietari–Paavalin katedraali) ja Bartolomeo Rastrelli (Talvipalatsi, Stroganovin palatsi ja Smolnan luostari).[10]

Ruotsin barokkiarkkitehtuuri sai vaikutteita etenkin Ranskasta ja Alankomaista. Suomen arkkitehtuurissa barokkivaikutteita näkyi kartanolinnoissa, kuten Louhisaaressa (1655) ja Sarvilahdessa.[10]