Barney Bigard

Albany Leon ”Barney” Bigard (1906–1980) oli yhdysvaltalainen klarinetisti, saksofonisti ja orkesterinjohtaja New Orleansista.

Barney Bigard (ensimmäinen oikealla) Velma Middletonin seurueen kanssa vuonna 1951.

Bigardin alkuperäinen soitin oli klarinetti, jonka soittamista hänelle opetti Lorenzo Tio Jr. Klarinetistina hän esiintyi New Orleansissa paraateissa ja myöhemmin soitti tenorisaksofonia useissa yhtyeissä.[1] Vuoden 1924 lopulla hän muutti Chicagoon ja liittyi King Oliverin orkesteriin, jossa soitti vuoteen 1927 asti.[2][3] Hän soitti myös muun muassa Jelly Roll Mortonin, Johnny Doddsin ja Louis Armstrongin yhtyeissä.[1]

Duke Ellington otti Bigardin yhtyeensä klarinetistiksi vuonna 1927, ja Bigard tunnetaankin parhaiten juuri Ellingtonin kanssa tekemistään nauhoituksista.[3] Hän oli näkyvässä roolissa erityisesti kappaleissa ”Harlem Air Shaft”, ”Rose Room” sekä osittain itse säveltämässään hittinauhoituksessa ”Mood Indigo”.[4] Hän nauhoitti vuonna 1936 Ellingtonin orkesterin soittajista kootulla pienryhmällä nimeltä Barney Bigard and His Jazzopaters. Ryhmän nauhoituksiin kuuluu muun muassa ensimmäinen versio jazzstandardista ”Caravan”.[4] Bigard lähti Ellingtonin yhtyeestä vuonna 1942 kyllästyneenä jatkuvaan kiertueella olemiseen.[1]

Ellingtonin yhtyeen jälkeen Bigard soitti Freddie Slackin ja Kid Oryn yhtyeissä ja esiintyi vuoden 1946 elokuvassa Etelän tähtien alla.[3] Vuonna 1947 hän liittyi Louis Armstrongin All-Stars-kokoonpanoon, jonka mukana hän konsertoi ympäri maailmaa vuoteen 1955 asti. Soitettuaan vuodet 1958–1959 Cozy Colen big bandissä hän liittyi Armstrongin ryhmään uudestaan vuonna 1960, mutta lähti lopullisesti yhtyeestä vuonna 1961. Vuonna 1962 hän vetäytyi osittain musiikkielämästä, mutta esiintyi silti toisinaan Earl Hinesin ja Johnny St. Cyrin yhtyeiden kanssa.[1]