Barlaam Calabrialainen

Barlaam oli kotoisin Seminarasta, eteläisen Italian Calabriasta. Hänen nimensä ennen munkiksi ryhtymistä oli Bernardo Massari. Barlaam oli oppinut sekä läntisessä skolastiikassa että antiikin kreikkalaisessa filosofiassa ja matematiikassa, mukaan lukien tähtitiede. Hän saapui Konstantinopoliin 1320-luvulla.[1] Barlaam vastusti aluksi latinalaisia (eli katolista länttä) sekä idän ja lännen kirkkojen yhdistymistä. Myöhemmin hän alkoi kuitenkin kirjoittaa yhdistymisen, filioque-lisäyksen sekä paavillisen primaatin eli paavin ensisijaisen aseman puolesta. Vuonna 1348 Barlaam jätti pääkaupungin ja hänestä tuli Calabrian Geracen piispa.[3]

Barlaam toimi Petrarcan opettajana kreikan kielessä.[3]

Barlaam tunnetaan ennen kaikkea Gregorios Palamaksen vastustajana hesykasmia ja teologista menetelmää koskeneessa kiistassa vuosien 1337 ja 1351 välillä.[1] Barlaam katsoi, että theosis eli jumalallistuminen tarkoittaa vapautumista aineellisesta maailmasta, ja kielsi siksi sen, että ihmisruumis voisi osallistua jumalallistumiseen. Hän myös samasti Jumalan energiat eli toiminnot tämän olemukseen ja torjui ajatuksen siitä, että ihminen voisi olla yhteydessä tähän olemukseen niin kuin hesykastit opettivat. Juuri Barlaamin hyökkäykset hesykastista ajattelua vastaan saivat aikaan sen, että Gregorios nousi puolustamaan sitä kirjoituksissaan. Gregorios syytti Barlaamia harhaoppisuudesta.[2] Barlaamin kanta tuomittiin kolmessa kirkolliskokouksessa, kahdessa Sofian kirkolliskokouksessa vuonna 1341 sekä Blakhernain kirkolliskokouksessa vuonna 1351.

Filosofiassaan Barlaam puolusti Aristotelesta niitä vastaan, jotka syyttivät tämän ajattelua joko sisäisistä ristiriitaisuuksista tai ristiriitaisuuksista suhteessa Platonin ajatteluun. Toisaalta Barlaam vaikuttaa soveltaneen myös uusplatonilaista ajattelua.[1]

• Barlaam of Calabria. Orthodox Wiki. (englanniksi)