Barbizonin koulu

Barbizonin koulu tai Barbizonin koulukunta oli taidehistoriallinen liike noin vuosina 1830–1875. Se tunnetaan myös nimellä Fontainebleun koulu.[1] Se sai nimensä Barbizonin kylästä lähellä Fontainebleaun metsää Pariisin eteläpuolella, johon kertyi tuohon aikaan taiteilijoita ympäri Eurooppaa.[2]

Jean-François Millet, Tähkänpoimijat, 1857.

Barbizonin koulukunta hylkäsi akateemisen taiteen perinteen, hylkäsi teorian ja pyrki aidompaan maaseudun elämän kuvaukseen. Barbizonin koulukunta oli osa kuvataiteiden realistista suuntausta.[2] Koulukunnan taiteilijat muodostivat löyhän yhteisön, jolla ei ollut jyrkkiä yhteisiä teesejä. Yhteisenä tavoitteena oli ennen kaikkea vapautua maiseman klassisesta kuvauksesta ja maalata maiseman itsensä vuoksi. Esikuvina olivat englantilaiset maisemamaalarit John Constable ja Richard Parkes Bonington.[1]

Koulukunta syntyi reaktiona samaan aikaan vaikuttaneeseen romantiikka-liikkeeseen. Se sai alkunsa John Constablen vuonna 1824 Pariisin salongissa näytteille tuomista maalaismaisemista. Koulun johtohahmoja olivat Jean-Baptiste Camille Corot, Charles-François Daubigny, Jean-François Millet ja Théodore Rousseau. Muita jäseniä olivat muun muassa Jules Dupré, Constant Troyon, Charles Jacque, Narcisse Virgilio Díaz, Pierre Emmanuel Damoye, Charles Olivier de Penne, Henri Harpignies, Paul-Emmanuel Péraire, Gabriel-Hippolyte Lebas, Albert Charpin, Félix Ziem, François-Louis Français, Émile van Marcke ja Alexandre Defaux.

Barbizonilaisuuden perikuva on Milletin teos Tähkänpoimijat (1857), joka kuvaa kolmea maalaisnaista pellolla. Kuva ei ole maisema eikä muotokuva, siinä ei kerrota uskonnollista tai muuta tarinaa, kuva vain esittää ihmisiä pellolla.

Ryhmän jäsenten luonnollinen, vapaa maalaustekniikka vaikutti impressionismin syntyyn.[1] Vincent van Gogh opiskeli ja jäljitteli useita Barbizonin koulun taiteilijoita, kopioiden muun muassa Milletin töitä. Suomessa Barbizonin koulu vaikutti kansallisromantiikkaan.