Barbet

Barbet on Ranskasta kotoisin oleva vesikoira, joka tunnetaan kotimaassaan toisinaan myös nimellä griffon d'arret à poil laineux eli "villagriffoni". Barbet-nimi tulee ranskankielisestä sanasta barbe (parta). Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Ensimmäinen barbet tuotiin Suomeen 2002.

Barbet
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 643[1]
Rodun syntyaika alun perin 1300-luku;
erillisenä rotuna 1800-luku
Alkuperäinen käyttö vesilintujen metsästys
Nykyinen käyttö metsästys, agility- ja terapiakoira
Elinikä 12–14 vuotta[2]
Muita nimityksiä griffon d'arret à poil laineux, French Water Dog, Fränzosischer Wasserhund, perro de agua francés
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 3 Vesikoirat
#105
Ulkonäkö
Paino 17–28 kg
Säkäkorkeus uroksilla vähintään 58 cm,
nartuilla vähintään 53 cm
Väritys Yksivärinen musta, harmaa,
ruskea, punaruskea, hiekanruskea
tai valkoinen, voi olla myös kirjava.

Luonne ja käyttäytyminen

Barbet on luonteeltaan hyvin sosiaalinen, iloinen, tasapainoinen ja oppivainen. Se kiintyy omistajaansa, eikä se ole aggressiivinen eikä arka. Se rakastaa vettä ja viihtyy säässä kuin säässä.

Käyttö ja harrastukset
Barbet vuodelta 1915.

Barbetin alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia linnustajan apuna. Barbettia voidaan käyttää ylösajavana ja noutavana lintukoirina. Se on erinomainen vesikoira, jonka jalkojen räpylät auttavat uimisessa. Barbet on uuttera eikä väsy tuntikausien työskentelyyn.

Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastus- ja seurakoiraksi. Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. agility, flyball, koirajuoksu (canicross), koiratanssi, metsästys, näyttelyt, pelastuskoiratoiminta (PEKO), tottelevaisuuskoulutus (TOKO) ja vesipelastus. Barbetilla ei ole palveluskoira- eli PK-oikeuksia, joten se ei saa osallistua PK-kokeisiin paitsi BH-kokeeseen. Lähes samoja lajeja pystyy kuitenkin harrastamaan pelastuskoirapuolella.

Alkuperä

Barbet on erittäin vanhaa alkuperää, ja sen esi-isiin uskotaan lukeutuneen aasialaisia lammaskoiria – erityisesti etelävenäjänpaimenkoira, jonka suora jälkeläinen barbetin kantarotu yläatlaksenpaimenkoira (tällä viitataan joko marokkolaiseen aidiin tai sen paikalliseen kookkaampaan sukulaisrotuun) on – sekä mahdollisesti myös varhaisia griffoneita. Euroopassa tiedetään olleen vesikoiria jo 1300-luvulla, ja barbetin on usein arveltu olevan kaikkien muiden vesikoirien kantarotu, koska se on lähimpänä niiden alkuperäistä tyyppiä. 1500-luvulta peräisin olevissa kirjallisissa maininnoissa barbetista esiintyy kaksi toisistaan poikkeavaa rotutyyppiä: keskikokoiset olivat lintukoiria, kun taas suuret vahtivat karjaa ja taloja. Barbet on yksi karkeakarvaisen saksanseisojan, spinonen, newfoundlandinkoiran, brienpaimenkoiran, griffon belgen ja griffon bruxellois'n esi-isistä.[3]

Barbet-rodun tilanne on ollut maailmanlaajuisesti erittäin kriittinen. Koko maailmassa syntyi 446 yksilöä vuosina 1999–2007, jolloin se vielä luokiteltiin uhanalaiseksi. Koko maailman barbet-kanta on nykyisin arviolta 500–1500 yksilöä. Rotu ei ole enää uhanalainen.

Linjojen eriytyminen

1980-luvulla rotu jakaantui kahteen linjaan: monsieur Vincentin (kennel Mas de la Chapelle) ja tämän tyttären Hélène Pêtren (kennel di Barbochos Reiau de Prouvenco) mustavalkoisiin koiriin pohjautuvaan, pienikokoisempaan ja laineikasturkkiseen metsästyslinjaan sekä Christine Bisconten (kennel Marécages du Prince) ja Jean-Claude Hermansin (kennel des Saute Ruisseaux) koiriin pohjautuvaan, korkearaajaisempaan ja kiharaturkkiseen yksiväriseen näyttelylinjaan. Käyttölinjaisia risteytettiin usein irlanninvesispanielin, espanjanvesikoiran ja portugalinvesikoiran kanssa, kun taas näyttelylinjaisten geenipoolia laajennettiin lähinnä isovillakoiran avulla, joka periytti linjalle aiempaa kiharamman karvapeitteen. Vaikka 2000-luvulla hyväksyttiin laajemmassa mittakaavassa ajatus sekalinjan (käyttö- ja näyttelylinjojen väliset risteytykset) jalostamisesta, vielä nykyisinkin osa koirista edustaa pääasiallisesti jompaakumpaa linjaa.[3]

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.7.2019)
  2. Barbet. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Ahola, R. ; Horne P. ; Jokinen J. ; Sjöström R. (2008). Jalostuksen tavoiteohjelma 2008-2013: Barbet. Barbet Finland ry. Haettu 22.9.2013.


    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.