Puolilammas

Puolilammas elinympäristössään Tiibetissä.

Puolilampaita Sikkimissä.

Puolilampaan kuvaili tieteelle Brian Houghton Hodgson vuonna 1833. Puolilammas voidaan jakaa ainakin kahteen alalajiin, P. n. nayaur ja P. n. szechuanensis. Pseudois schaeferi on puolestaan vaihtelevasti määritelty kokonaan omaksi lajikseen, tai puolilampaan kolmanneksi alalajiksi P. n. schaeferi.[1]

Puolilampaiden naaraat ovat uroksia pienempiä. Urokset painavat 60-75 kg ja naaraat 35-55 kg. Ruumiinpituus on 115-165 cm ja säkäkorkeus 75-91 cm. Turkki on talvisin paksu ja villaisa, sekä väriltään sinertävänharmaa. Kesäturkki on ohuempi ja väriltään ruskehtava. Ruumiin alapuoli on valkoinen. Rinta ja jalkojen etuosat ovat mustat. Päässä puolilampaalla on suhteellisen pienet korvat. Nenävarsi on musta. Naarailla ja uroksilla kasvavat sarvet. Urosten sarvet kasvavat ensin ylös, sivuille ja sitten taaksepäin kaartuen. Naaraiden sarvet ovat lyhyet ja suoremmat. Alalajin P. n. szechuanensis yksilöt ovat hieman muita vaaleampia niiden sarvet kaartuvat alas vähemmän. Pseudois schaeferi on puolestaan huomattavasti pienikokoisempi.[3]

Puolilammasta tavataan alueella, joka käsittää osia Bhutanista, Nepalista, Myanmarin, Pakistanin ja Intian pohjoisosista ja Kiinassa osia Gansun, Qinhain, Sichuanin ja Yunnanin maakunnista, sekä Ningxian, Xinjiangin ja Tiibetin autonomisista alueista. Joissakin lähteissä sen levinneisyysalue ulotetaan myös Afganistaniin ja Tadžikistaniin, mutta tarkempi todistusaineisto näistä maista puuttuu.[1]

Puolivuohen elinympäristö käsittää ruohikkoisia jyrkänteitä noin 2 500-5 500 metrin korkeudella merenpinnasta. Usein niitä havaitaan kallioiden tai muiden mahdollisten pakopaikkojen liepeillä. Ne sietävät hyvin erilaisia lämpötiloja kuumilta aavikkovuorilta kylmille ja tuulisille vuorille.[1]

Lumileopardin syömä puolilammas.

Harjalampaita esiintyy yleensä yksin tai alle 20 yksilön pienissä ryhmissä.[3] Jotkin havaitut ryhmät ovat tosin käsittäneet jopa 300 yksilöä. Urokset saattavat muodostaa pelkästään uroksista koostuvia ryhmiä, tai liikkua perheryhmien mukana. Puolilampaat ovat aktiivisia koko päivän ympäri. Ravinnokseen ne käyttävät ruohoja, jäkäliä ja sammalia.[1]

Puolilampaan pääasiallisia petoeläimiä ovat lumileopardi, leopardi, susi ja savannikotka. Vaaran uhatessa puolilampaat yrittävät kätkeytyä jähmettymällä paikalleen. Jos uhkaaja huomaa ne tästä huolimatta, ne pingahtavat karkuun juosten ylös jykkiä rinteitä.[3] Ryhmillä on omat vartijansa esimerkiksi lumileopardien varalta.[1]

Puolivuohet lisääntyvät lokakuun ja tammikuun välisenä aikana.[3] Tiineys kestää 160 päivää ja poikasia on kerrallaan yksi.[1] Emo imettää poikastaan 6 kuukauden ikäiseksi.[3] Poikaset kasvavat sukukypsiksi 1,5 vuoden ikäisinä, vaikkakin urokset alkavat lisääntymään tyypillisemmin vasta 7-vuotiaina. Puolilampaat voivat elää jopa 12–15-vuotiaiksi, mutta tavallisemmin alle 10-vuotiaiksi.[1]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt puolilampaan elinvoimaseksi lajiksi. Koko kannan koko on arviolta 47 000-414 000 yksilöä. Kantaa pidetään suurena ja sen levinneisyysaluetta laajana.[1]

Lajia mahdollisesti uhkaava tekijä on kilpailu kotieläinten kanssa. Karjataloutta ei pidetä kuitenkaan kovin suurena uhkana. Lajia metsästetään ravinnoksi, mutta sen elinympäristön hankalakulkuisuuden takia metsästys on ollut pienimuotoista. Lajia tavataan useilla suojelluilla alueilla.[1]