Bangor (Maine)

Bangor sijaitsee Mainen osavaltion keskiosassa historiallisen Acadian alueella Penobscotjoen länsirannalla. Kaupungin tuntumassa sijaitsee Acadian kansallispuisto.[2]

Bangorin keskustaa.

Nykyisen Bangorin alueen alkuperäisasukkaita olivat abenakit ja Penobscotjoen laaksossa sijaitsi heidän asuttamansa Kadesquit-niminen kylä. Vuonna 1604 alueen läpi kulki ranskalainen tutkimusmatkailija Samuel de Champlain, joka tarinan mukaan etsi John Miltonin Kadotettu paratiisi -teoksen kultaista Norumbegan kaupunkia.[2]

Ensimmäinen siirtolainen Bangorissa oli vuonna 1769 Massachusettsista alueelle muuttanut Jacob Buswell. Paikka tunnettiin sittemmin nimellä Kenduskeag Plantation. Asutus alueella kasvoi hitaasti ja Yhdysvaltain vapaussodan aikana vuonna 1779 alueelle edenneet brittijoukot saivat siirtolaiset pakenemaan muualle. Vuonna 1787 Kenduskeag Plantation sai uuden nimen Sunbury ja vuonna 1791 sen asukasluku oli 576. Samana vuonna kaupunki sai kaupunginoikeudet Massachusettsin osavaltiolta ja nykyisen nimensä Bangor. Tarinan mukaan nimi oli virkailijan sekaannus kaupunginoikeuksiin liittyneitä papereita hakemaan Bostoniin saapuneen pastorin hyräiltyä saman nimistä hymniä.[2]

Sittemmin Bangor kasvoi etenkin puuteollisuuden avulla. Kasvu ei tyrehtynyt lyhyeen brittimiehitykseen vuoden 1812 sodan aikana vuonna 1814. Vuonna 1830 Bangorin asukasluku oli 8 000. Puita tuotiin Bangorin sahoille Penobscotjokea pitkin ja vuoteen 1850 mennessä Bangorista oli tullut yksi maailman johtavista puutavaran vientisatamista. Puukaupalla rikastuneet rakennuttivat kartanoja ja tukivat paikallista taidetta ja toisaalta etenkin Devil’s Half-Acre -nimellä tunnetusta osasta kaupunkia tuli tunnettu metsurien ja uittomiesten juopottelusta ja muusta irstailusta. Metsurien keskuudessa levisivät myös esimerkiksi Paul Bunyan aiheiset kansantarinat.[2]

Puuteollisuus laantui 1800-luvun loppupuoliskolla, kun helposti hyödynnettävät puuvarannot alkoivat loppua ja metsurit siirtyivät kohti länttä. Vuonna 1911 kaupunkia hävitti lisäksi suuri tulipalo. Jälleenrakentamisen jälkeen kaupungin talous keskittyi entistä enemmän tukku- ja vähittäiskauppaan. Teollisuus toipui, kun Bangor liitettiin lopulta osavaltioiden väliseen maantieverkkoon ja kun kaupunkiin rakennettiin Bangorin kansainvälinen lentoasema. 1900-luvun loppupuolella monia kaupungin historiallisia alueita on entisöity.[2]

Historiallisesti tärkeän puuteollisuuden merkitys on vähentynyt selvästi, muttei lakannut kokonaan. Bangorissa valmistetaan puutavaraa ja paperia. Tukku- ja vähittäiskaupalla on suuri merkitys Bangorin nykytaloudelle. Kaupungin kappojen tarjontaa käyttävät monet myös kaupungin ulkopuolelta. Suurimpia työnantajia Bangorissa ovat terveydenhuoltoala ja Mainen yliopisto.[2]

Kotitalouksien vuosittaiset mediaaniansiot Bangorissa aikavälillä 2016–2020 olivat 47 538 USD ja henkilöä kohden 31 185 USD. 16,5 % väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella.[1]

Bangorin asukasluku oli Yhdysvaltojen vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 31 753 ja vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 33 039. Kaupungin asukkaista 91 % oli taustaltaan valkoisia. Asukkaista 17,8 % oli alle 18-vuotiaita, 64,7 % 18–64-vuotiaita ja 17,5 % yli 64-vuotiaita.[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bangor Wikimedia Commonsissa

• Kaupungin verkkosivut (englanniksi)