Bamiyan

Näkymä Bamiyanin laaksoon.

Bamiyan sijaitsee Hindukušin vuoristossa. Alue kuuluu Amudarjajoen valuma-alueeseen ja sitä erottaa Kabulista korkeat vuoristosolat Šibar ja Unnai. Alueella kulkee yksi tärkeimmistä Amudarjan ja Indusjoen alueen välisistä teistä ja niinpä kaupunki on ollut pitkään kaupan keskus.[1] Kaupungin korkeus merenpinnasta on 2 590 metriä ja sen etäisyys pääkaupunki Kabulista on noin 130 kilometriä.[2]

Bamiyanin kahdesta Buddha-patsaasta korkeampi ennen ja jälkeen sen hävityksen.

Bamiyanin varhaisesta historiasta tiedetään vain vähän. Alueelta on löydetty joitakin Kušan-valtakunnasta peräisin olevia kolikkoja ja kiinalaiset lähteet mainitsevat sen 500-luvulta lähtien. Kiinalaiset kutsuivat paikkaa nimellä Fan-yen-na tai Far-yanh. Joidenkin tieteilijöiden mukaan kaupungin nimi keskipersiaksi oli Bamikan. Kiinalainen pyhiinvaeltaja Xuanzang kulki aikanaan alueen kautta ja kuvaili sitä buddhalaisuuden keskukseksi. Tuolloin Bamiyanissa oli hänen mukaansa yli kymmenen luostaria ja yli tuhat munkkia. Itse kaupunki sijaitsi kalliolla laakson yläpuolella ja Bamiyanin Buddha-patsaat sijaitsivat kaupungista koilliseen. Xuanzang sanoo paikallisten myös puhuneen kieltä ja kirjoitusjärjestelmää, joka poikkesi Turkestanissa käytetyistä. Bamiyanin kahden suuren Buddha-patsaan tarkkaa rakennusajankohtaa ei tunneta, mutta ne lienee rakennettu 500-luvun loppupuolella tai 600-luvun alussa. Bamiyanilla oli omat ruhtinaansa, jotka olivat tosin todennäköisesti Länsiturkkilaisen kaanikunnan vasalleja. Bamiyanin hallitsijasuku polveutui ehkäpä hefthaliiteista ja he hallitsivat harjoittaen buddhalaisuutta vähintään 700-luvun alkupuolelle. Bamiyanin ruhtinaat käyttivät arvonimeä Sher.[1]

Islam saapui al-Jakubin mukaan Bamiyanin alueelle abbasidikalifi al-Mansurin valtakaudella. Paikallisia hallitsijoita toimi sittemmin merkittävissä tehtävissä valtakunnassa. Paikallinen hallitsija nimitettiin esimerkiksi Jemenin kuvernööriksi vuonna 844. Bamiyanissa oli buddhalainen temppeli vielä 800-luvulla, mutta sen tuhosivat Ya'qub ibn al-Layth al-Saffarin joukot ja sen esineistö tuotiin Bagdadiin vuonna 871. Vuosina 1144–1212 Bamiyania hallitsivat ghaznavidit, jotka liitettiin Kovaresmiaan 1200-luvun alussa. Pian tämän jälkeen saapuivat mongolit, jotka tuhosivat kaupungin vuonna 1221. Yksi Tšingis-kaanin pojanpojista sai surmansa kaupungin piirityksen aikana ja kostona tämä surmasi kaikki sen asukkaat. Historioitsija Djuwaynin mukaan alue oli asumaton vielä 40 vuotta hävityksen jälkeenkin.[1] Kaupunki ei enää koskaan toipunut entisiin mittoihinsa.[2] Nykyinen kaupunki on rakennettu Buddha-patsaiden alapuolelle. Seuraavien vuosisatojen aikana Bamiyania hallittiin tyypillisesti Ghaznista tai Kabulista. Suurmogulien valtakunta hallitsi 1700-luvulle saakka, jonka jälkeen Bamiyan on kuulunut Afganistaniin.[1] Kaupungissa käytiin taistelu brittien ja afgaanien välillä ensimmäisen afgaanisodan aikana vuonna 1840.[2]

Taliban valtasi Bamiyanin maakunnan ankarien taistelujen jälkeen maaliskuussa 1999. Järjestö julisti Bamiyanin Buddha-patsaat islamin vastaisiksi ja ne räjäytettiin maaliskuussa 2001.[3] Talibanin vastaisen Afganistanin sodan alettua myöhemmin samana vuonna Taliban käytti poltetun maan taktiikkaa ja poltti monet kaupungin rakennukset. Myöhemmin alueelta löydettiin myös joukkohauta.[4] Bamiyanin laaksosta ja sen entisistä Buddha-patsaista tehtiin Unescon maailmanperintöluettelon kohde vuonna 2003.[5] Alueen hallinto siirrettiin ulkomaalaisilta joukoilta paikallisille vuonna 2014.[6]

Bamiyanilaisia lapsia.

Bamiyanin väkiluku vuonna 2014/15 oli arviolta 70 000.[7] Suurin osa asukkaista on hazaroja, mutta Bamiyanin laaksossa asuu myös tadžikkeja. Paikalliset puhuvat hazaragia ja paštua.[1] Suurin osa Bamiyanin asukkaista on šiialaisia[3] ja monet paikalliset ovat erittäin köyhiä.[8]