Baltimore Bullets

Baltimore Bullets aloitti pelaamisen ABL:ssä kaudella 1944–1945. Ensimmäisellä kaudella joukkue voitti neljätoista ottelua 30 runkosarjaottelusta. Bullets sijoittui kuuden joukkueen sarjassa neljänneksi ja pääsi pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella seura voitti Trenton Tigers ja pääsi loppuotteluihin, joissa se kohtasi Philadelphia Sphasin. Alun perin finaalisarja piti pelata paras viidestä-systeemillä, mutta lopulta mestaruus päätettiin jakaa ensin kaksi voittoa saavuttaneelle joukkueelle. Loppuottelusarja päättyi lopulta Philadelphian 2–1 voittoon. Kaudella 1945–1946 Bullets voitti runkosarjan voitettuaan 21 ottelua. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue kohtasi New York Gothamsin. Voitettuaan New Yorkin Bullets eteni loppuotteluun, jossa se sai vastaansa viime vuoden mestarin, eli Philadelphian. Tällä kertaa Bullets voitti mestaruuden otteluvoitoin 3–1. Viimeisenä ABL-kautenaan seura voitti runkosarjan voitettuaan eteläisessä divisioonassa 24 ottelua. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue kohtasi Brooklyn Gothamsin ja voitti otteluparin voitoin 2–1. Loppuotteluissa Bulletsin oli määrä saada vastaansa Trenton Tigers, mutta kun Bullets sai kutsun World Professional Basketball Tournamentiin, joutui se luovuttamaan.[1]

Kauden 1946–1947 jälkeen BAA:sta lähti neljä joukkuetta.[2] Tämän johdosta Baltimore Bullets päätti vuonna 1947 siirtyä BAA:han laajentumisjoukkueena.[3] Jo sarjan ensimmäisenä toimintavuotena Bullets oli halunnut liittyä sarjaan, mutta tällöin se ei päässyt kehnon peliareenansa takia mukaan.[4] Kaudella 1947–1948 Bulletsin valmentajana jatkoi Buddy Jeannette, joka jatkoi myös pelaamista joukkueessa.[5] Bulletsin historian ensimmäinen ottelu päättyi tappioon Washington Capitolsia vastaan, mutta tämän jälkeen joukkue voitti seuraavat yhdeksän ottelua perättäin. Runkosarjan päätyttyä joukkue oli voittanut 28 ottelua, jolla se sijoittui läntisen divisioonan toiselle sijalle.[6] Myös kaksi muuta joukkuetta oli sijoittunut samalle tilalle, jonka takia jouduttiin pelaamaan karsintaottelu pudotuspeleihin pääsevistä joukkueista. Tämän Bullets voitti Chicago Stagsia vastaan. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella seura kohtasi New York Knicksin, jonka se voitti voitoin 2–1. Välierissä Bullets voitti uudelleen Chicago Stagsin ja pääsi loppuotteluihin.[7] Loppuottelusarjan Bullets voitti otteluvoitoin 4–2 Philadelphia Warriorsia vastaan, jolloin Bullets voitti ensimmäisen BAA-mestaruutensa.[6] Voittorahoina seura sai 9 385 dollaria.[8] Kaudella 1948–1949 Bullets hävisi runkosarjassa 31 ottelua ja voitti kaksi vähemmän.[9] Tällä määrällä joukkue sijoittui itäisessä divisioonassa kolmanneksi.[10] Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Bullets kohtasi New York Knickerbockersin. Bullets voitti ensimmäisen ottelun, mutta kun kaksi seuraavaa ottelua päättyivät Knickerbockersien voittoon, putosi joukkue jatkosta.[9]

Kaudeksi 1949–1950 sarjan nimeksi vaihdettiin National Basketball Association. Merkittävä tapaus oli Bulletsin kielto joukkueen kotipelien kuvaamisesta.[11] Runkosarjan otteluiden määrää lisättiin 68:een, joista Bullets onnistui voittamaan vain 25. Vuoden vaihteessa 1950 seura pelasi kaksitoista ottelua, joista se voitti ainoastaan yhden.[12] Nimenvaihdoksen myötä sarja oli laajentunut kolmeen divisioonaan. Bullets sijoittui itäisen divisioonan viimeistä edeltäväksi, eikä näin ollen päässyt pudotuspeleihin.[13] Myös seuraavana kautena Bullets hävisi enemmän otteluita kuin saavutti voittoja. Kauden huonoimmat ottelut sattuivat edelliskauden tapaan vuodenvaihteeseen, jolloin joukkue voitti kahdestatoista ottelusta vain yhden. Runkosarjan päätyttyä Bullets oli onnistunut voittamaan 25 ottelua, eikä päässyt pudotuspeleihin.[14] Kaudeksi 1951–1952 joukkueen valmentajaksi nousi Fred Scolari, joka korvasi Buddy Jeannetten.[15] Myöhemmin Scolarin tilalle vaihdettiin Chick Reiser. Seuraavat kaksi kautta sujuivat seuralta kuitenkin laskujohteisesti, sillä kaudella 1952–1953 joukkue voitti kuusitoista ottelua häviten 70.[16] Kausi 1953–1954 oli Bulletsin viimeinen NBA-kausi. Tällöin seura voitti kuusitoista ottelua Clair Been alaisuudessa.[17]

Vuoden 1954 varaustilaisuudessa Bullets sai ensimmäisen varauksen, jolla seura varasi Frank Selvyn.[18] Tällä ei kuitenkaan ollut enää väliä, sillä seuran taloustilanne oli pahentunut. Marraskuussa 1954 seura anoi NBA:lta lupaa lopettaa toiminta ja loppukuun aikana lupa myönnettiin.[19] Kauden 1954–1955 aikana Bullets ehti pelata neljätoista ottelua.[20]