Baltian maiden miehitys
Baltian maiden miehitys oli Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukainen kolmen Baltian maan – Viron, Latvian ja Liettuan – miehitys toisen maailmansodan aikana ja niiden muuttaminen neuvostotasavalloiksi.[1] Valloitus tapahtui 14. kesäkuuta 1940, yhdeksän kuukautta kestäneen niin sanotun tukikohtavaiheen jälkeen. Tukikohtavaiheen aikana maat solmivat syys- ja lokakuussa 1939 maiden välisen avunantosopimuksen, mikä hyväksyi muun muassa neuvostojoukkojen sijoittamisen kaikkiin Baltian maihin. Neuvostoliitto ilmoitti yllättäen kesäkuussa jokaisen Baltian maan syyllistyneen neuvostoviranomaisten kiduttamiseen, minkä takia Baltian maiden hallitukset eivät enää nauttineet Neuvostoliiton luottamusta. Uhkavaatimuksena oli nykyisen hallituksen ero, uudet vaalit sekä neuvostojoukkojen marssiminen maahan. Jokainen Baltian maa hyväksyi vuorollaan Neuvostoliiton uhkavaatimuksen, mikä käytännössä johti maiden miehitykseen.
Noin vuoden mittaisen miehitysjakson jälkeen Saksa valloitti maat 22. kesäkuuta 1941 osana laajamittaista operaatio Barbarossaa. Neuvostoliitto valtasi ja miehitti maat uudelleen Baltian offensiivissa 1944. Maat itsenäistyivät uudelleen vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen tuloksena.