Balthazar

Balthazar kuvattiin Pyreneiden reunakukkuloiden kylässä. Bresson oli suunnitellut elokuvaa jo 1950-luvulla, ja sen kuvastoon kuuluvat monet lapsuutensa muistot. Bressonin mukaan siinä on mukana jonkun verran omaelämäkerrallisuutta.[1] Aasin nimi tulee Les Baux-de-Provencen kreivien motosta, ja se on lisäksi viittaus Balthasariin, yhteen Itämaan tietäjistä.[2]

Elokuva ei saanut erityisen hyvää vastaanottoa ilmestyttään vuonna 1966, ja esimerkiksi elokuvaohjaaja Ingmar Bergman kutsui sitä tylsäksi. Sen suosio on kuitenkin kasvanut, ja sitä pidetään nykyään mestariteoksena.[3] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[4]

Christian Braad Thomsenin mukaan Balthazar on Bressonin elokuvista kompleksisin ja sirpalemaisin. Braad Thomsen kutsuu Bresonnille tyypillistä tyyliä ”predestinaation runoudeksi”, ja Balthazarissa tyyli menee äärimmilleen, sillä Bresson hyppää useimmat dramaattisesti selittävät kohtaukset, joita muut elokuvaohjaajat pitäisivät pakollisena juonen eteenpäin viemisen kannalta.[5] Braad Thomsenin mukaan Balthazar on myös Bressonin siihen astisen tuotannon synkin elokuva, sillä vain aasi Balthazar saa elokuvan lopussa kokea armon vapautuksen.[6]

Toinen Bressonille tyypillinen tyyli on ”mallien” käyttäminen näyttelijöinä. Tyylin tavoitteena oli hävittää näyttelijöiden psykologiset tulkinnat esittämästään hahmosta. Kriitikko Roger Ebertin mukaan aasi on Bressonin täydellisin pääosanesittäjä, sillä se ei pyri esittämään mitään tunteitaan katsojalle.[7]

Balthazarissa voi nähdä monia kulttuuriviittauksia, kuten Antoine Watteaun maalaukseen Gilles, jonka taustalla on tilannetta rauhallisesti tarkkaileva aasi, ja Fjodor Dostojevskin romaaniin Idiootti, jonka pääosahahmo Myškin toipuu masennuksestaan kuultuaan aasin kiljuntaa.[8] Balthazar on siitä ainutlaatuinen elokuva, että sen pääosassa on eläin. Piirrettyjen lisäksi eläimiä keskushahmoina on yleensä vain lastenseikkailuissa, kuten Lassie- ja Rin Tin Tin -elokuvissa.[2]

• Braad Thomsen, Christian: Leppymättömät: Elokuvataiteen kohtaloita ja kerrontamuotoja. Suomentanut Tamminen, Arvi. Helsinki: Like, 1990. ISBN 951-8929-29-7.
• Cunneen, Joseph E.: Robert Bresson: A Spiritual Style in Film. New York: Continuum International Publishing Group, 2003. ISBN 0-8264-1471-0. Google-kirjat (viitattu 1.5.2011). (englanniksi)
• Reader, Keith: Robert Bresson. Manchester: Manchester University Press, 2000. ISBN 0-7190-5365-x. Google-kirjat (viitattu 1.5.2011). (englanniksi)