Balladiooppera

Balladiooppera (engl. ballad opera) on 1700-luvun Isossa-Britanniassa parin vuosikymmenen ajan kukoistanut oopperan tyylilaji, jonka suosio alkoi vähetä vuosisadan puolivälin tienoilla. Se oli kansanoopperan muoto, jossa uudelleen sanoitetut kansanlaulut tai muut suosikkisävelmät ja osittain uudet sävelmät keskeyttivät puhutun dialogin.[1]

William Hogarthin maalaus Beggar's Operan 3. näytöksen toisesta kohtauksesta vuodelta 1728.

Balladioopperoita kirjoittaneita näytelmäkirjailijoita olivat muun muassa John Gay, Colley Cibber ja Henry Fielding. Varhainen ja erittäin suosittu lajin edustaja oli The Beggar’s Opera (Kerjäläisooppera), jonka John Gayn librettoon sovitti ja osittain sävelsi Johann Christoph Pepusch. Sen kantaesitys tapahtui 1728. Toinen merkittävä balladiooppera oli Charles Coffeyn 1731 valmistunut teos The Devil to Pay ja sen 1743 kantaesitetty saksankielinen versio Der Teufel ist Los (Piru on irti). Se oli tärkeä esikuva saksalaisen laulunäytelmän synnyssä.[1]

Lähteet
  1. Osborne, Charles & Lampila, Hannu-Ilari: Ooppera, s. 35–36 ja 43. Suomentanut Salonen, Lippo & Villa, Saara. Jyväskylä: Gummerus, 1984. ISBN 951-20-2502-7.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.