Balkanintiainen

Päälaki ja kurkkulappu ovat noenmustat, poskilaikku on valkoinen. Selkäpuoli, siivet ja pyrstö ovat harmaanruskeat.[2] Naaraan huppu ja kurkkulappu ovat himmeämmät, tumman harmaanruskeat, ja sen alapuolen väritys oliiviin vivahtava. Voimakas nokka on musta ja jalat harmaat. Nuoren yksilön poskilaikut ovat likaisemman väriset.

Pituus 14 cm, siipiväli 21,5–23 cm ja paino 15–19 g.

Kutsuääni on toraisa jäkätys ”tjerr’r’r’r”, laulussa toistaa sarjana yhtä ja samaa ”tsiv”-ääntä.

Balkanintiainen on pesivä paikkalintu Kaakkois-Euroopassa Sloveniasta ja Romaniasta Lähi-itään ja Iraniin saakka. Maailman populaation koko on 260 000–1 000 000 yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Suomesta ei ole havaintoja.

Balkanintiaisen elinympäristöä ovat erityyppiset metsät, myös vuorenrinteiden, sekä puutarhat ja pensaikot. Laji suosii tammea ja pyökkiä kasvavia sekametsiä. Paikoin se elää puhtaissa havumetsissäkin.

munia Poecile lugubris

Pesä on puunkolossa, joskus pöntössä tai kallionkolossa, ja heinin sekä höyhenin sisustettu. Naaras munii valkeahkoja, punertavatäpläisiä munia yleensä 5–7 kappaletta, joskus jopa 10. Naaras hautoo yksin keskimäärin 13,3 vuorokautta. Molemmat emot huolehtivat ja ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä kolmiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.

Balkanintiaisen pääravintoa ovat pienet selkärangattomat. Se syö toisinaan myös siemeniä.

• Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6