Bakkhylides
Bakkhylides (m.kreik. Βακχυλίδης, Bakkhylidēs, lat. Bacchylides; n. 515–450 eaa.) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Keoksen saarelta. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.[1][2][3]
| Bakkhylides | |
|---|---|
| Βακχυλίδης | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 515 eaa. Iulis, Keos |
| Kuollut | n. 450 eaa. |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki |
| Tyylilajit | lyyrinen runous |
| Kirjallinen suuntaus | kuorolyriikka |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
Bakkhylides oli kotoisin Iuliin kaupungista Keoksen saarelta.[3] Hän syntyi noin vuonna 515 eaa.,[1] vaikka joskus tämä on ajoitettu jo noin vuoteen 524 eaa.[2] Bakkhylideen eno oli samasta paikasta kotoisin ollut Simonides, joka luettiin myös yhdeksän lyyrisen runoilijan joukkoon.[3][4] Häneltä Bakkhylides oletettavasti sai lyyrikon koulutuksensa.[2] Bakkhylideen isän nimeksi mainitaan eri lähteissä Medon,[5] Meilon[6] ja Meidylos.[7] Hänen isänpuolen isoisänsä oli urheilija Bakkhylides.[3]
Bakkhylideen elämästä tiedetään antiikin lähteistä suhteellisen vähän.[3] Hän vaikutti Sisiliassa Hieron Syrakusalaisen hovissa viimeistään vuodesta 476 eaa lähtien. Samaan aikaan siellä toimivat myös Simonides ja Pindaros.[1][2][8] Eusebios kuvaa Bakkhylideen toimineen vuoden 450 eaa. tienoilla, mutta koska Hieron kuoli jo vuonna 467 eaa. ja Bakkhylides sai suurta kuuluisuutta hänen hovissaan, hänen on täytynyt saada mainetta runoilijana viimeistään jo noin vuonna 470 eaa.[3] Näin hänen tärkein luomisvaiheensa ajoittuu 400-luvun eaa. ensimmäiselle puoliskolle.[2]
Noin vuonna 462 eaa. Bakkhylides karkotettiin tuntemattomasta syystä Keokselta. Tämän jälkeen hän vietti kymmenisen vuotta Peloponnesoksella.[1] Hänen kerrotaan myös käyneen Thessaliassa, olleen makedonialaisen Aleksanterin ystävä sekä kirjoittaneen dithyrambeja Ateenan kilpailuihin.[2] Pindaroksen skoliasti sanoo useissa kohdissa, että Pindaros ja Bakkhylides olisivat olleet kateellisia toisiaan kohtaan ja kilpailuasetelmassa. Ei ole kuitenkaan tietoa siitä, pitääkö tämä paikkansa, vai onko tämä vain myöhemmille kreikkalaisille grammaatikoille tyypillistä skandaalin- ja vastakkainasettelunhakuisuutta.[3][9] Myöhemminkin Bakkhylideen runoilijanmaine on kärsinyt epätasaisesta kilpailuasetelmasta, jolloin hänen runoilijanlahjansa jäävät Pindaroksen varjoon.[1][2]
Bakkhylideen kuolema ajoitetaan noin vuoteen 450 eaa.,[1] vaikka joskus hänen on arveltu voineen elää aina peloponnesolaissodan kynnykselle vuoteen 431 eaa. saakka.[2] Hellenistisellä kaudella aleksandrialaiset tekstikriitikot lukivat Bakkhylideen yhdeksän tärkeimmän lyyrisen runoilijan kaanoniin.[3]
Runous
Lyyrinen runous
Bakkhylides kirjoitti enonsa tavoin kuorolyriikkaa ja muita lauluja. Hänen runonsa olivat montaa eri tyyppiä: niihin kuului epinikion-oodeja eli urheilukilpailuiden voittajien kunniaksi kirjoitettuja lauluja, hymnejä, paiaaneja ja hyporkhemata-oodeja jumalten kunniaksi, dithyrambeja, prosodista ja rakkausrunoutta sekä juomalauluja.[3] Aleksandrialaiset tekstikriitikot jakoivat hänen tuotantonsa yhdeksään kirjaan, joista kuusi ensimmäistä oli uskonnollista runoutta ja kolme viimeistä omistettu ihmisille voitto- tai ylistysrunoina tai rakkausrunoutena.[1]
Kaikista näistä on säilynyt nykyaikaan vain katkelmia, mikä on hankaloittanut Bakkhylideen runouden arviointia.[3] Merkittäviä lisälöytöjä on tehty Oksyrhynkhoksen papyruksista.[1][2] Antiikissa Bakkhylidestä arvostettiin Simonideen tavoin runojensa eleganssista. Toisaalta hänen katsottiin häviävän Pindarokselle runojen voimassa ja energiassa. Kohdat, joissa hän valittaa kohtalon vääjäämättömyyttä ja välttämättömyyttä alistua kuoleman edessä muistuttavat joonialaista elegiaa.[3] Hänen epinikioninsa ovat Pindaroksen vastaavia maanläheisempiä, kertovat enemmän itse kilpailutapahtumasta ja ylistävät voittoa ja voittajaa kauniisti mutta sovinnollisesti.[2]
Edeltäjiensä tavoin Bakkhylides käytti doorilaista murretta, mutta hyödynsi usein myös attikalaisia muotoja. Näin hänen runokielensä muistuttaa monin tavoin ateenalaisten tragedioiden kuoro-osuuksia.[3]
Seuraava esimerkkikatkelma rauhan siunauksista kertovasta paiaanista Apollonille on Päivö ja Teivas Oksalan suomentama:[2]
»τίκτει δέ τε θνατοῖσιν εἰ-
ρήνα μεγαλάνορα πλοῦτον
καὶ μελιγλώσσων ἀοιδᾶν ἄνθεα
δαιδαλέων τ᾽ ἐπὶ βωμῶν
θεοῖσιν αἴθεσθαι βοῶν ξανθᾷ φλογὶ
μηρί᾽ εὐμάλλων τε μήλων
γυμνασίων τε νέοις αὐ
αὐλῶν τε καὶ κώμων μέλειν.
ἐν δὲ σιδαροδέτοις πόρπαξιν αἰθᾶν
ἀραχνᾶν ἱστοὶ πέλονται,
ἔγχεα τε λογχωτὰ ξίφεα
τ᾽ ἀμφάκεα δάμναται εὐρώς
χαλκεᾶν δ᾽ οὐκ ἔστι σαλπίγγων κτύπος [...]
συμποσίων δ᾽ ἐρατῶν βρίθοντ᾽ ἀγυιαί,
παιδικοί θ᾽ ὕμνοι φλέγονται.[10]» »tiktei de te thnatoisin ei-
rēna megalanora plūton
kai meliglōssōn aoidān anthea
daidaleōn t' epi bōmōn
theoisin aithesthai boōn ksanthā flogoi
mēri' eumallōn te mēlōn
gymnasiōn te neois au
aulōn te kai kōmōn melein.
en de sidarodetois porpaksin aithān
arakhnān histoi pelontai,
enkhea te lonkhōta ksifea
t' amfakea damnatai eurōs
khalkeān d' ūk esti salpingōn ktypos [...]
symposiōn d' eratōn brithont' agyiai
paidikoi th' hymnoi flegontai.» »Rauha tuottaa ihmisille ylvään
rikkauden sekä kasvattaa
mesisointuiset laulun kukkaset.
Roihuavat tuliuhrit alttareitten päällä
taivaisille: härät sekä villavat karitsat.
Nuoriso kilvata saa,
karkelo pyörii, huilu soi.
Nyt hämähäkkien verkot peittävät
kilven rautavahvistukset, ruosteen syövytys
tylsyttää viiltävät miekat
sekä keihäiden kärjet,
vaskitorven merkkihuuto poissa on.
[...]
Tiet, kadut notkuvat juhlakulkueista,
lasten kuoron laulu kaikaa.[2]»
Epigrammit
Kreikkalainen antologia sisältää kaksi epigrammia, jotka on laitettu Bakkhylideen nimiin. Toinen niistä on doorilaisella ja toinen joonialaisella murteella. Niiden aitoutta ei ole erityisiä perusteita epäillä.[3]
Lähteet
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Bakkhylides”, Antiikin käsikirja, s. 78. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 104–109. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
- Smith, William: ”Bacchylides”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
- Strabon: Geografika X s. 426; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Ἰουλίς.
- Suda, Βακχυλίδης.
- Epigr. in novem Lyr. apud Böckh, Schol. Pind. s. 8
- Etymologicum Magnum s. 582. 20.
- Claudius Aelianus: Varia Historia 4.15.
- Skolias Pindaroksen Olympiaan 2.154, 155; Skolia Pindaroksen Pythiaan 2.131, 161, 166, 167, 171.
- Βακχυλίδης – Αποσπάσματα (4.61–4.80) Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Viitattu 10.5.2021.
Kirjallisuutta
Suomennoksia
- Bakkhylides. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 104–109. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.
Muita käännöksiä
- Bacchylides, Corinna: Greek Lyric. Volume IV: Bacchylides, Corinna, and Others. Edited and translated by David A. Campbell. Loeb Classical Library 461. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1992.
Muuta kirjallisuutta
- Gerber, Douglas E.: A Companion to the Greek Lyric Poets. Mnemosyne, Supplements. Brill, 1997. ISBN 9789004217614.
- Hutchinson, G. O.: Greek Lyric Poetry. A Commentary on Selected Larger Pieces (Alcman, Stesichorus, Sappho, Alcaeus, Ibycus, Anacreon, Simonides, Bacchylides, Pindar, Sophocles, Euripides). Uusintapainos. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199265824.
Aiheesta muualla
- Bakkhylides-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)