Dionysos

Dionysoksen on arveltu olevan Kreikassa vierasperäinen jumala, joka omaksuttiin Kreikkaan varsin myöhään. Hänen on ehdotettu olevan peräisin Traakiasta tai Vähä-Aasiasta. Homeros mainitsee hänet vain harvoin. Erään teorian mukaan Dionysos oli kuitenkin alkuperältään mykeneläinen, ja hänen nimensä mainitaan Pyloksen Lineaari-B-kirjoituksissa Peloponnesoksessa.[2]

Dionysoksen nimen ensimmäisen tavun on arveltu viittaavan taivaan jumalaan, sillä taivaan jumala Zeuksen nimen genetiivi on Dios. Nimen loppuosan merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta se saattaa viitata Nysavuoreen, jolla Dionysos varttui.[2]

Dionysosta esittävä roomalainen patsas, jonka mallina oli kreikkalainen patsas.

Yleisimmässä myytissä Dionysoksen äiti on kuolevainen Semele, jonka Zeus oli hedelmöittänyt.[3] Semele saattoi perustua traakialais-fryygialaiseen Maan jumalattareen Zemelokseen. Dionysoksen syntymäkertomuksissa Semele on kuitenkin thebalainen prinsessa ja yksi Kadmoksen neljästä tyttärestä. Semele kuoli pelästyttyään Zeuksen salamoita, ja Zeus otti Dionysoksen Semelen kohdusta ja kasvatti tämän omalla reidellään. Dionysos syntyi myytistä riippuen joko Thebassa, Náxoksessa, Alfeiósjoella Peloponnesoksessa, Foinikiassa tai jossain muualla.[2]

Erään myytin mukaan Dionysosta hoitivat Nysavuoren nymfit hyväntuoksuisessa luolassa. Nymfeistä tuli myöhemmin Dionysoksen kumppaneita ja seuraajia, ja Ovidiuksen mukaan Dionysos palkitsi heidät ikuisella nuoruudella tai sijoittamalla heidät tähtitaivaalle Hyadien tähtijoukoksi. Erään myytin mukaan Dionysoksen hoitaja oli nymfien sijaan Semelen sisko Ino.[2]

Prasiailaisen myytin mukaan Semele synnytti Dionysoksen normaalisti, mutta kuoli mereen heitetyssä arkussa, johon Dionysoksen isä oli hänet ja vauvan lukinnut. Sen jälkeen Ino kasvatti vauvan.[2]

Monessa myytissä Dionysos kostaa niille, jotka torjuvat hänet tai kohtelevat häntä huonosti. Yhdessä myytissä nuoren Dionysoksen piinaaja on Lykurgos. Toisessa myytissä Dionysos kostaa hänet kaapanneille merirosvoille.[2]

Dionysos vaelteli maailman ympäri sen jälkeen, kun Hera oli tehnyt hänet hulluksi. Fryygiassa Rhea paransi Dionysoksen hulluudestaan ja opetti hänelle riittinsä. Apollodoroksen mukaan Dionysos jatkoi matkaansa Intiaan ja pystytti maailman itäreunalle pylväät. Myöhemmissä myyteissä Dionysoksen kerrotaan johdattaneen Intiaan armeijan ja valloittaneen paljon maita sieltä.[2]

Palattuaan Intiasta Kreikkaan Dionysos vihdoin hyväksyttiin jumalallisena Zeuksen poikana olympolaisten jumalten joukkoon.[4]

Caravaggion maalaus Bacchus (1593-1594)

Aikuisen Dionysoksen lukuisista kostoista kerrotaan useissa myyteissä. Hän kosti monelle hallitsijalle ja hallitsijasuvun jäsenelle, jotka epäilivät hänen jumaluuttaan ja torjuivat hänen tuomansa riitit. Monessa myytissä Dionysos kosti tekemällä paikalliset naiset hulluiksi. Näistä myyteistä tunnetuin sijoittuu Dionysoksen äidin kotipaikkaan Thebaan. Saavuttuaan sinne Dionysos teki hänen syntyperäänsä epäilleet Semelen kolme siskoa hulluiksi. Hän teki hulluiksi myös kaupungin muut naiset, niin että he alkoivat vaellella Kithairónasvuorella bakkanteina. Kaupungin hallitsija Pentheus vangitutti Dionysoksen ja hänen seuraajansa, vaikka näkijä Teiresias varoitti häntä tästä. Dionysos pakeni vankilasta, aiheutti maanjäristyksen ja palasi vangitsijansa eteen. Pentheus naamioitui naiseksi ja meni vuorelle katsomaan, mitä Dionysoksen seuraajat siellä tekivät. Vuorella Dionysos käski seuraajansa surmaamaan Pentheuksen, ja näin Dionysos sai kostonsa.[2]

Toisessa myytissä Dionysoksen kultin vastustuksesta koston kärsivät kuningas Minyasin kolme tytärtä, jotka muutettiin eläimiksi. Dionysos kosti myös monelle, joka oli lakannut kunnioittamasta häntä. Monesti Dionysoksen vastustajat tappoi joukko Dionysoksen vallassa olevia naisia, joihin kuului puolijumalattaria, nymfejä ja hulluja ihmisiä, joita kutsuttiin mainadeiksi, bakkanteiksi tai thujadeiksi.[2]

Dionysos oli pääsääntöisesti uskollinen vaimolleen, kuolevaiselle Ariadnelle, joka oli Kreetan kuninkaan Minoksen tytär. Varhaisissa myyteissä heillä ei kerrota olleen lapsia. Myöhemmissä myyteissä heidän lapsikseen mainitaan muun muassa Oinopion, Thoas ja Stafylos. Dionysokselle naiset eivät olleet rakastajia vaan hoitaja, kumppaneita ja kultin jäseniä.[2]

Dionysoksen kultista on todisteita Náxokselta jo mykeneläiseltä kaudelta 1300-luvulla eaa., ja Náxos säilyi tärkeänä kulttipaikkana aina roomalaiselle kaudelle saakka. Ateenassakin oli Dionysoksen pyhäkkö ja teatteri, ja Dionissa temppeli. Dionysoksen kultista tuli tärkeä osa uskontoa Ateenassa 500-luvulta eaa. alkaen. Ateenan ja muiden Kreikan kaupunkien Dionysia-juhla omaksuttiin myös Roomaan, mistä siitä kehittyivät bakkanaalit.[5]

Kulttimenoissaan Dionysoksen seuraajat tanssivat ekstaattisesti ja joivat viiniä, jotta Dionysos ottaisi heidät valtaansa. Myytit kertovat myös kulttilaisten suorittamista eläinuhreista.[2] Dionysoksen seuraajat repivät vuohen kappaleiksi ja söivät sen raakana.[4]

Dionysos (oikealla) kädessään thyrsos-sauva.

Dionysos kuvattiin taiteessa aluksi kypsänä ja parrakkaana miehenä, joka pukeutui pitkään kaapuun ja piti kädessään juoma-astiaa. 400-luvulta eaa. alkaen hänet alettiin kuvata nuorekkaana ja parrattomana miehenä, joka oli pukeutunut kevyesti. Dionysoksen tunnus on thyrsos-sauva, jossa on usein muratti- tai viinikoristeet.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dionysos Wikimedia Commonsissa