Bakerinsaari
Bakerinsaari (engl. Baker Island) on asumaton pieni 1,6 neliökilometrin kokoinen atolli Tyynen valtameren keskiosassa lähellä päiväntasaajaa noin 2 600 kilometriä lounaaseen Honolulusta.
Saari on Yhdysvalloille kuuluva kansallinen villieläinten suojelualue, jota hoitaa U.S. Fish and Wildlife Service. Siellä kasvaa neljää ruoholajia ja joitakin pensaita, mutta siellä ei ole makeaa vettä. Saari on pääasiassa merieläinten ja -lintujen pesimäaluetta. Pääsy saarelle on luvanvaraista ja rajoitettu lähinnä tiedemiehille. Länsiosassa on joitain raunioita ja hautausmaa. Saarella ei ole satamaa.
Historia
Bakerinsaaren löysi ensimmäistä kertaa vuonna 1818 nantucketilainen valaanpyyntialus Equator kapteeninaan Elisha Folger. Seuraavan kerran sen näki elokuussa 1825 Loper kapteeninaan Obed Starbuck. Nimensä se sai Michael Bakerilta, joka kävi saarella 1834. Hän nousi saarelle uudelleen 1839 hautaamaan amerikkalaisen merimiehen Gideon Howlandin.
Yhdysvallat otti saaren haltuunsa sen guanoesiintymien vuoksi 1857 ja vuosina 1859–1878 American Guano Company kaivoi sieltä guanoa. Brittiläisen John T. Arundelin yhtiö piti saarta päämajanaan Tyynenmeren kaivosoperaatioissaan 1886–1891. Saarta yritettiin myös asuttaa 1935, jolloin saarelle muutti neljä siviilihenkilöä. Asukkaat rakensivat majakan ja joitain rakennuksia. Heidät evakuoitiin 1942 Japanin muodostaman uhan vuoksi. Toisen maailmansodan aikana saarella oli Yhdysvaltain joukkoja ja sinne rakennettiin lentokenttä, jossa on 1 665 metrin pituinen kiitotie. Sodan jälkeen saari jäi asumattomaksi. Kiitotie on nykyisin täysin kasvien peitossa ja käyttökelvoton. Saarelle jäi villiintyneitä kissoja, jotka tuhottiin 1964.lähde?
