Baikonurin avaruuskeskus

Baikonurin kosmodromi rakennettiin 1950-luvun alussa Leninskin kaupungin (nyk. Baikonur) lähelle Kazakstanin neuvostotasavaltaan. Alkuperäinen Baikonurin kaivoskylä sijaitsee 320 km avaruuskeskuksesta koilliseen. Toinen nimi annettiin julkisuuteen sotilaallisen rakettikeskuksen tarkan paikan salaamiseksi. Tiuratamin kylä on avaruuskeskuksen lähellä – senkin nimeä on käytetty itse kosmodromista. Leninskin kaupungin rakentaminen aloitettiin koodinimellä Zarja (Auringonnousu).

Rakennustyö tuolloisessa Neuvostoliiton puolustusministeriön NIIP-5-ohjuskoealueella alkoi 12. helmikuuta 1955. [1] Avaruuskeskuksen rakentamista johti raketti-insinööri Vladimir Barmin. Keskus rakennettiin alun perin Neuvostoliiton mannertenvälisten ballististen ohjusten testikeskukseksi, koska Kapustin Jarin rakettikeskus ei tiheämmin asutulla seudulla sopinut tähän toimintaan. Keskus avattiin 2. kesäkuuta 1955.[2]

Maailman ensimmäisen ydinaseen kuljettavan mannertenvälisen R-7-ohjuksen (ICBM) ensimmäinen onnistunut koelaukaisu tehtiin Baikonurista 23. elokuuta 1957. Aiemmin, 15. toukokuuta ja 12. kesäkuuta 1957, tehtiin laukaisuvalmisteluita, mutta niitä ei jatkettu laukaisuun asti pyrkien riskien minimointiin.

Baikonur oli Neuvostoliiton avaruusohjelman pääasiallinen siviiliavaruuslentojen tukikohta 1950-luvun lopusta 1980-luvulle. Baikonurista laukaistiin 4. lokakuuta 1957 maailman ensimmäinen tekokuu Sputnik 1, ensimmäinen miehitetty avaruuslento (Juri Gagarin) 12. huhtikuuta 1961. Vuonna 1963 sieltä lähti avaruuteen ensimmäinen naiskosmonautti Valentina Tereškova.

Neuvostoliiton sotilaallisten avaruusalusten laukaisut tehtiin 1960-luvun puolivälistä eteenpäin pääosin Plesetskin avaruuskeskuksesta.

20. joulukuuta 1995 Kazakstanin presidentti nimesi Leninskin kaupungin virallisesti Baikonuriksi.

Maaliskuussa 2005 Venäjän federaatio vuokrasi avaruuskeskuksen Kazakstanilta 45 vuodeksi 115 miljoonan dollarin vuosittaisella maksulla. Vuokra-aikaa, joka päättyy vuonna 2050, voidaan pidentää kymmenellä vuodella. 2000-luvun alun maksukiistojen vuoksi Venäjä alkoi myös laajentaa Plesetskin avaruuskeskustaan Arkangelin alueella. Baikonurin 50-vuotisjuhlaa vietettiin 2. kesäkuuta 2005, ja juhlassa Venäjän presidentti Vladimir Putin julkisti 163 miljoonan euron yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Kazakstan ja Venäjä kehittävät uuden Baiterek-kantoraketin. Venäjältä kuluu vuokran lisäksi 50 miljoonaa dollaria vuodessa Baikonurin kosmodromin ylläpitoon. [3]

Baikonurin avaruuskeskus on keskeinen osa Venäjän avaruusjärjestöä, joka operoi keskusta yhdessä Venäjän avaruusvoimien kanssa. Baikonurista voidaan laukaista Sojuz-, Proton-, Tsiklon-, Dnepr- ja Zenit-raketteja. Tukikohta on oleellinen Kansainvälisen avaruusaseman huollossa.

Venäjä on ilmoittanut jatkavansa Baikonurin käyttöä ainakin vuoteen 2050, ja huhtikuussa 2010 Kazakstanin parlamentti ratifioi sopimuksen vuokra-ajan jatkamisesta siihen asti.[4] Vuoden 2010 alussa Venäjän avaruusjärjestö on kuitenkin saanut aluevarauksen Amurin alueelta uudelle Vostotšnyin kosmodromille Venäjän kaukoidässä. Tämän Baikonurin korvaavan kosmodromin rakentaminen alkoi 2011. Sen oli tarkoitus valmistua vuonna 2018. Kosmodromi on käytössä, mutta rakennustyöt kesken 2023. Vuonna 2010 Baikonurin kaupungin 60 000 asukkaasta vajaat puolet on venäläisiä, joiden määrä tulee vähenemään. Mannertenvälisten ohjusten testaus on jo aiemmin siirretty Plesetskin kosmodromille. Helmikuussa 2010 Kazakstan ilmeisesti asetti jälleen kerran uusia vaatimuksia Baikonurin kosmodromin toiminnalle.[5]

Vuoden 2009 keväällä miehitetyn Sojuz TMA-13 avaruuslennon paluu Kazakstaniin viivästyi, ja sen laskeutumispaikkaa siirrettiin pohjoisemmaksi Kazakstanin kevättulvien vuoksi. Tulvat eivät koskettaneet itse avaruuskeskusta, mutta tulvaa on pidetty keskuksen perustamisesta alkaen riskinä.[6]

Keskuksen lentokenttä on nimeltään Jubileini. Venäjän satelliitit tuodaan avaruuskeskukseen yleensä junalla. Euroopan avaruusjärjestön Baikonurista laukaistavat satelliitit on tuotu paikalle Antonov An-124 -rahtilentokoneella.

Sojuz TMA-5:n laukaistiin Baikonurista 14. lokakuuta 2004 mukanaan Kansainvälisen avaruusaseman retkikunta 10:n miehistöä.

• Alusta 1/5 : Sojuz-Sojuz/Progress/Ikar – 45.920 N, 63.342 E
• Alusta 31/6: Sojuz-Kosmos/Fregat – 45.996 N, 63.564 E
• Alusta 41/15: Kosmos 3(1964-1968) – 45.976 N, 63.669 E
• Alusta 45/1: Zenit 2, Zenit 2M, Zenit 3M – 45.943 N, 63.653 E
• Alusta 45/2: Zenit 2 (tuhoutui vuoden 1990 räjähdyksessä) – 45.940 N, 63.655 E
• Alusta 81/23 (81L): Proton-K – 46.074 N, 62.978 E
• Alusta 81/24 (81P): Proton-M – 46.071 N, 62.985 E
• Alusta 90/19 (90L): Tsyklon 2 (pois käytöstä >1989) – 46.081 N, 62.932 E
• Alusta 90/20 (90R): Tsyklon 2 – 46.080 N, 62.935 E
• Alusta 109/95: Dnepr – 45.951 N, 63.497 E
• Alusta 110/37 (110L): N1 (pois käytöstä 1972) – 45.965 N, 63.305 E
• Alusta 110/38 (110R): N1 (pois käytöstä 1969) – 45.962 N, 63.310 E
• Alusta 175/59: Rokot(1991-1994) – 46.052 N, 62.986 E
• Alusta 200/39 (200L): Proton-M/Proton-K – 46.040 N, 63.032 E
• Alusta 200/40 (200R): Proton-K (pois käytöstä 1991) – 46.036 N, 63.038 E
• Alusta 250: Energija (pois käytöstä 1988) – 46.008 N, 63.305 E

• RussianSpaceWeb.com'in sivusto Baikonurin kylästä (englanniksi)
• Baikonur Cosmodrome Picture Tour (englanniksi)
• The Baikonur Cosmodrome Kuvia Baikonurin avaruuskeskuksesta (englanniksi)
• Baikonur – Kuvia Venäjän legendaarisesta avaruuskeskuksesta (Arkistoitu – Internet Archive)