Baijerinvuoristovihikoira

Baijerinvuoristovihikoira (saks. Bayerischer Gebirgsschweißhund) on Saksasta peräisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6. Sitä tavataan Saksan ulkopuolisissa maissa vain harvakseltaan: joitain rodunedustajia on eräiden lähteiden mukaan Tšekissä ja Slovakiassa[4], ja Suomessa niitä on rekisteröity vuoden 2021 alkuun mennessä peräti 267 yksilöä[1].

Baijerinvuoristovihikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Saksa
Määrä Suomessa rekisteröity 267[1]
Rodun syntyaika 1870-luku
Alkuperäinen käyttö riistan jäljestys
Nykyinen käyttö riistan jäljestys
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä Bayerischer Gebirgsschweisshund, Bavarian Mountain Scenthound, chien de rouge de Baviere[3], rastreador montañes de Baviera[3], bayersk viltspårhund
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 2 Jäljestävät koirat
#217
Ulkonäkö
Paino uros 20–30 kg
narttu 17–25 kg
Säkäkorkeus uros 47–52 cm
narttu 44–48 cm
Väritys punainen, keltainen, punaharmaa tai brindle
- pieni vaalea rintaläikkä sallittu

Ulkonäkö
Baijerinvuoristovihikoira.

Baijerinvuoristovihikoira muistuttaa ulkoisesti hannoverinvihikoiraa, sillä erotuksella että on jälkimmäistä matalampi.[4] Se on melko kevytrakenteinen, keskikokoinen, tasapainoinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Runko on korkeuttaan pidempi. Silmät eivät saa olla liian suuret eivätkä liian pyöreät; ne ovat kirkkaat ja sävyltään tummanruskeat tai sitä hieman vaaleammat. Korvat ovat riippuvat, suhteellisen pitkät, korkealle kiinnittyneet, raskaat ja kärjistään pyöristyneet. Urosten säkäkorkeus on 47–52 cm ja ihannepaino 20–30 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 44–48 cm ja 17–25 kg.[5]

Karvapeite on lyhyt ja tiheä, hieman pidempää ja karheampaa vatsassa, raajoissa ja hännässä.[5]

Sallitut värit ovat:[5]

  • punainen: kellanpunainen, saksanhirvenpunainen, syvänpunainen, punaruskea
  • keltainen: kalpeankeltainen, sämpylänkeltainen
  • punaharmaa
  • brindle

Pääväri on syvimmillään selän alueella. Päävärityksen seassa voi olla myös tummia "päistärkarvoja". Pieni vaalea rintalaikku ("ajokoiran tähti") sallitaan.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

Baijerinvuoristovihikoira on luonteeltaan rauhallinen, peloton, itsevarma ja tasapainoinen. Se kiintyy omistajaansa, mutta vieraita kohtaan se voi olla varautunut. Se ei saa olla arka eikä aggressiivinen.[5]

Alkuperä
"Baijerilainen limer" vuodelta 1915.

1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Saksassa alettiin metsästää hannoverinvihikoiran avulla, mutta metsästysmuotojen muututtua 1800-luvun puolivälin jälkeen tarvittiin koiraa, joka kykenisi jäljestämään riistaa tehokkaasti myös vaikeakulkuisilla vuoristoalueilla. Tähän tarpeeseen Ylä-Baijerin Bad Reichenhallissa elänyt paroni Karg-Bebenburg aloitti 1870-luvulla uuden, kevyempirakenteisen jäljestävän vuoristokoiran jalostamisen.[5] Jalostukseen käytettiin erään teorian mukaan hannoverinvihikoiraa, nykyistä matalaraajaisempaa tirolinajokoiraa (Tiroler Niederbracke) ja muutamaa muuta rotua.[4] Toisen mukaan kantarodut olivat hannoverinvihikoira ja "punainen vuoristoajokoira" (rote Gebirgsbracke).[5]

Saksalainen rotuyhdistys perustettiin Münchenissä vuonna 1912.[5] Ensimmäiset baijerinvuoristovihikoirat tuotiin Suomeen vuonna 1969.

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Baijerinvuoristovihikoira. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 12.1.2021.
  2. Bavarian Mountain Scent Hound. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Bayerischer Gebirgsschweisshund. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
  4. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 97. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  5. Rotumääritelmä: Baijerinvuoristovihikoira. Suomen Kennelliitto, 30.11.2017. Haettu 12.1.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.