Baht

Alun perin Siamissa käytettiin maksuvälineenä hopeatangoista leikattuja paloja, joista käytettiin nimitystä ngön paduang. Bowringin sopimuksen jälkeen 1855 maassa alkoivat kiertää maksuvälineenä myös ulkomaiset kolikot. Tämä sopimus solmittiin Siamin ja Britannian hallitusten välillä, ja sen tarkoituksena oli helpottaa länsivaltojen kaupankäyntiä alueella antamalla tietyille länsikauppiaille erityisoikeuksia. Samaan aikaan muut Kaakkois-Aasian maat olivat joutumassa siirtomaaherruuden alaisiksi, mikä oli Siaminkin kaavailtu kohtalo. Näitä maksuvälineitä olivat muun muassa meksikolaiset, perulaiset, hollantilaiset ja kiinalaiset metallirahat. Rama IV:n aikana 1860 kuninkaalliseen palatsiin perustettiin rahapaja, joka löi ensimmäiset siamilaiset metallirahat. Näitä rahoja kutsuttiin nimellä pae.[1]

Sana baht tarkoitti alun perin 15 grammaa vastaavaa painoyksikköä, ja bahtin arvo oli vuoteen 1902 asti sidottu 15 grammaan hopeaa. Vuoteen 1897 asti baht jaettiin kahdeksaan fuangiin, joista kukin edelleen kahdeksaan attiin. Nykyinen metrinen järjestelmä (1 baht = 100 satangia) otettiin käyttöön kuningas Rama V:n hallituskaudella. Vuonna 1902 painettiin ensimmäiset valtiovarainministeriön julkaisemat baht-määräiset setelirahat. Bahtista käytettiin kuitenkin pitkään 1940-luvulle asti muissa kielissä nimeä tical. Thaiksi rahayksikkö on aina ollut baht.

Aivan ensimmäiset paperirahat Thaimaassa olivat yksityisten kansainvälisten kauppapankkien hovin luvalla painamia. Syynä moiseen oli metallirahojen vajaus ja ratkaisu oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi.[2]

Maassa oli seuraavat kolme pankkia, joille oli myönnetty setelinanto-oikeus:

1. Hongkong & Shanghai Banking Corporation (1889) laski liikkeelle seuraavat nimellisarvot: 1, 5, 10, 40, 80, 100 ja 400 ticalia.
2. Chartered Bank of India, Australia & China (1898) julkaisi seuraavat nimellisarvot: 1, 5, 10, 20, 40, 80 ja 400 ticalia.
3. Banque de L'Indo-Chine (1899) painoi seuraavat nimellisarvot: 5, 20, 80 ja 100 ticalia.

Ensimmäinen paikallinen pankki, Siam Commercial Bank (ธนาคารไทยพาณิชย์ ), aloitti toimintansa vuonna 1906[1] ja Bank of Thailand vasta 1942.[1] Aikakausi 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun oli Siamissa suuren taloudellisen kehityksen aikaa. Valtio kiirehti ottamaan talouden omiin käsiinsä kehittämällä rahaliikennettä ja pankkijärjestelmää, jottei maa joutuisi ulkovaltojen talutusnuoraan.

Thaimaan setelit tehtiin ennen ulkomailla. Seuraavat tahot painoivat seteleitä: brittiläinen Thomas de la Rue, saksalainen Giesecke & Devrient Co, yhdysvaltalainen Tudor Press Inc. ja japanilainen Japanese Government Printing Bureau.[2] Toisen maailmansodan aikana Thaimaassa tehtiin yrityksiä painaa omia seteleitä, mutta jälki oli huonolaatuista. Vuonna 1969 avattiin Thaimaan pankin setelipaino, jonka painamasta sarjasta "Series 11" lähtien setelit ovat olleet kotoista tekoa.[3]

Thai-baht oli pitkään sidottu Yhdysvaltain dollarin kurssiin, mutta vuonna 1997 baht päästettiin kellumaan, minkä vanavedessä seurasi pörssiromahdus ja lamakausi, joka levisi koko Aasiaan. Ennen romahdusta kurssi oli ollut noin 25 bahtia dollaria kohti – sen jälkeen jopa 55 bahtia dollaria kohti tammikuussa 1998.[1] Viime aikoina kurssi on vakiintunut 32 bahtin tienoille.

Thaimaassa on nykyään käytössä seuraavat kolikot:

• 1, 5, 10 satangia (alumiinia, vain pankkikäytössä)
• 25, 50 satangia (messinkiä)
• 1 baht (kuparinikkeliä)
• 2 bahtia (kuparinikkeliä)
• 5 bahtia (kuparinikkeliä)
• 10 bahtia (kaksoismetalliraha: messinkiä ja kuparinikkeliä)

Kaikissa kolikoissa on etusivulla kuningas Rama IX:n kuva profiilina. Metallirahoissa on vain thaikielistä tekstiä. Kaikissa lukee kuninkaan ja valtion nimi: ภูมิพลอดุลยเดช รัชกาลที่ ๙ ประเทศไทย. Vain nimellisarvo on painettu Thain numeroin. Taustapuolella on seuraavat aiheet (kaikki buddhalaisia temppeleitä):

• Wat Mahathat (25 satangia)
• Wat Doi Suthep (50 satangia)
• Wat Phra Kaeo (1 baht)
• Wat Saket (2 bahtia)
• Wat Benchamabophit (5 bahtia)
• Wat Arun (10 bahtia)

25 satangin rahaa (1/4 bahtia) kutsutaan nimellä salyng (thaiksi สลึง). Satangin rahoja tapaa enää käytännössä joissakin supermarket-ketjuissa vaihtorahana (kuten Foodland). Monissa paikoissa niitä ei edes huolita maksuvälineeksi laisinkaan. Kymmenen bahtin kolikosta on lyöty jo yli 40 erilaista juhlaversiota, joita tapaa liikkeessä käyttörahana tavanomaisen rahan rinnalla.

10 bahtin kolikko muistuttaa kooltaan ja väreiltään kahden euron kolikkoa. Niitä käytetään joskus huijauksena kahden euron kolikkoina alhaisemman arvonsa takia.[4]

Thaimaassa on nykyään käytössä seuraavat paperirahat (kaikki "Series 15"):

Kaikissa seteleissä on arvopuolella kuningas Rama IX:n kuva. Setelirahoissakaan ei lue mitään länsimaisilla aakkosilla - vain nimellisarvo länsimaiden sekä thain numeroin. Thaiksi seteleissä lukee: รัฐบาลไทย ธนบัตรเป็นเงินที่ชำระหนี้ได้ตามกฎหมาย (Thaimaan hallitus - tämä seteli on käypää rahaa lain mukaisesti). Taustapuolen aiheet ovat seuraavat (kaikki Chakri-dynastian kuninkaita):

• Kuningas Rama V:n ratsastajapatsas - 10 bahtia (Seteli on pois käytöstä)
• Kuningas Rama VIII (Ananda Mahidol) - 20 bahtia
• Kuningas Rama IV (Mongkut) - 50 bahtia
• Kuningas Rama V (Chulalongkorn) - 100 bahtia
• Kuningas Rama III (Nangklao) - 500 bahtia
• Kuningas Rama IX (Bhumibol Adulyadej) - 1000 bahtia

20 bahtin setelistä on kierrossa vielä yleisesti sarjaan "Series 12" kuuluvia rahoja, jossa taustapuolella on kuningas Taksinin patsas. 50 bahtin setelistä on olemassa neljä versiota, joista kaksi on tehty polymeeristä (muovista).[5] Seteli julkaistiin 1996 kuninkaan 50-vuotisen hallituskauden kunniaksi ja sen valmistus lopetettiin 2004. Viimeisimmässä painoksessa on palattu paperin käyttöön.[6] Hiljattain 100, 500 ja 1000 bahtin seteleihin on lisätty turvaominaisuuksia ja tehty muitakin pieniä muutoksia.

Turvallisuuden parantamiseksi Bank of Thailand aikoo julkaista uuden päivitetyn setelisarjan "Series 16"[7]. Kuninkaan henkilökultin vuoksi Thaimaan laki kieltää astumasta kadulle pudonneiden kolikoiden ja seteleiden päälle, koska kyseistä toimintaa pidetään majesteettirikoksena.[8][9]