Bahama

Bahamasaarten ensimmäiset asukkaat saapuivat 600-luvun tienoilla. He olivat sukua tainoille ja saapuivat Bahamasaarille Hispaniolasta tai Kuubasta. Muuttoliike Bahamalle jatkui muutaman vuosisadan ja sen asukkaat tulivat tunnetuksi lucayaneina.[15] Ennen eurooppalaisten saapumista lucayaneja oli ehkäpä 80 000, muitta heidän määränsä väheni nopeasti kulkutautien ja orjuutuksen takia. Bahamaa on usein pidetty kokonaan tyhjentyneenä vuoteen 1513 mennessä, mutta on mahdollista että lucayaneja eli vielä jonkin aikaa tuon vuoden jälkeenkin.[16]

Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Kolumbus nimitti saarta San Salvadoriksi, mutta ei ole varmaa, oliko kyseessä sama saari, jota kutsutaan nykyään San Salvadoriksi. Kyseessä on saattanut olla myös Samana Cay.[17]

Espanja ei ollut kovinkaan kiinnostunut Bahaman asuttamisesta.[9] He kuitenkin orjuuttivat tai siirsivät arawakit pois saarilta 20 vuoden kuluessa. Noin 40 000 arawakia vietiin orjiksi Hispaniolan saarelle.[17] Tämän jälkeen saaret olivat käytännössä asumattomia, kunnes englantilaiset siirtolaiset saapuivat Bermudalta vuonna 1647.[18]

Vuonna 1717 Bahamasta tuli Brittien siirtokunta. Saarelle muutti Yhdysvalloista maan vapaussodan jälkeen lojalisteja orjineen.[17] New Providencen asukasluku esimerkiksi kolminkertaistui 1780-luvulla. Yhdysvaltain sisällissodan aikana Bahaman talous kukoisti, kun Nassaun kautta konfederaatio pystyi kiertämään satamasaartoa. Sodan jälkeen talous kuitenkin jäi vuosikymmeniksi polkemaan paikoilleen.[19]

Yhdysvaltain kieltolain aikana saaret toimivat rommikauppiaiden tukikohtana.[17] Matkailuelinkeinon kehittäminen auttoi, kun kieltolain purkaminen 1933 päätti rommikaupan ja vuonna 1938 tauti tuhosi merisienten keräämisen.[19]

Bahaman lippu sen ollessa kruununsiirtomaa vuosina 1964–1973.

Vuonna 1950 Britannia antoi Yhdysvalloille luvan perustaa saarille ohjusvalvonta-aseman. Vuonna 1955 perustettiin Freeportin vapaakauppa-alue, joka houkutteli sekä matkailijoita että pankkipalveluita.[20]

Bahama sai autonomian 1964 ja vuonna 1973 täyden itsenäisyyden.[20] Ensimmäinen itsenäinen edustajisto valittiin vuonna 1967 Bahaman kaksikamariseen parlamenttiin.[19]

Vuonna 1983 hallitusta syytettiin yhteyksistä huumeiden salakuljetukseen.[20] Lynden Pindling oli hallituksen johdossa 1967–1992. Hänen jälkeensä pääministeriksi nousi keskustavasemmistolaisen Hubert Ingrahamin puolue FNM. Ingraham palautti kuolemanrangaistuksen lakiin vuonna 1996, ja vuonna 1998 kaksi murhaajaa teloitettiin kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Vuonna 2002 Edistyksellinen liberaalipuolue PLP nousi valtaan syrjäyttäen FNM:n. Vuonna 2007 FNM palasi enemmistöpuolueeksi.[20]

Parlamenttivaaleissa vuonna 2017 FNM (Free National Movement) sai suuren vaalivoiton ja 35 maan parlamentin 39 paikasta. Hallinnut PLP (Progressive Liberal Party) sai vain neljä paikkaa. Pääministeri Perry Christie menetti myös oman parlamenttipaikkansa. Taustalla oli äänestäjien tyytymättömyys PLP:n ja pääministeri Christien hallituksen kykyyn vastata kohonneeseen työttömyyteen ja lisääntyneeseen rikollisuuteen sekä siihen, että hallitus oli sallinut kiinalaisten sijoittajien tuoda maahan kiinalaista työvoimaa yrityksiinsä. FNM:n johtaja Hubert Minnis nousi vaalien jälkeen Bahaman neljänneksi pääministeriksi sen jälkeen, kun saariryhmä oli itsenäistynyt vuonna 1973 Britannian alaisuudesta.[21]

Hilton-hotellin rantaa Nassaussa.

Bahama on Karibian alueen rikkaimpia valtioita. Sen talous perustuu markkinatalouteen ja pohjautuu pitkälti matkailuun ja kansainvälisiin finanssipalveluihin. Jossain kaakkoisosien kylissä harjoitetaan edelleen perinteistä pienmaataloutta ja kalastusta. Vain pieni osa maasta on viljelykelpoista, joten maatalouden kokonaisosuus bruttokansantuotteesta ja työvoimasta on pieni.[9] Vaikka maa viekin hedelmiä, vihanneksia ja mereneläviä, suurin osa ruokatuotteista tuodaan ulkomailta.[26]

Yhdysvaltain talouden suhdanteet vaikuttavat Bahaman talouteen merkittävästi.[26] Yhdysvalloista tulee suurin osa matkailijoista, ja se on myös Bahaman tärkein kauppakumppani.[9] Vuonna 2016 Bahaman viennistä 82,8 % suuntautui Yhdysvaltoihin ja tuonnista 82,1 prosenttia tuli Yhdysvalloista.[27] Asukaskohtaisen BKT:n perusteella Bahama on Pohjois-Amerikan kolmanneksi rikkain maa (USA:n ja Kanadan jälkeen).[28]

Turismin osuus Bahaman bruttokansantuotteesta oli vuonna 2016 noin 44,8 prosenttia. Matkailuala työllisti suoraan 53 000 ihmistä eli 27,3 prosenttia kaikista työssä kävijöistä. World Travel and Tourism Councilin mukaan matkailun osuus työntekijöistä oli vuonna 2016 koko maailman kolmanneksi suurin.[29] Toinen merkittävä talouden ala on finanssipalvelut. Monet pankit ja säätiöt ovat muuttaneet Bahamalle, koska maassa ei ole tulo- eikä yritysveroja.[9] Bahaman lainsäädäntö erottaa toisistaan ne pankit, jotka tarjoavat palveluita paikallisille asukkaille offshore-pankeista, jotka palvelevat pelkästään ulkomailla toimivia asiakkaita, jotka harjoittavat liiketoimintaa muissa kuin Bahaman valuutassa. Jako on tehty valvonnan helpottamiseksi.[30]

Vuonna 2000 G8-maiden rahanpesun vastainen työryhmä listasi 15 maata, joiden se katsoi olevan yhteistyöhaluttomia talousrikollisuuden vastaisessa toiminnassaan. Bahama oli tällä listalla.[31] Maa teki nopeasti muutoksia lainsäädäntöönsä ja poistettiin listalta seuraavana vuonna.[32]

Bahamasaarille pääsee lentäen ja vesiteitse. Tärkeimmät lentoasemat ovat Lynden Pindlingin kansainvälinen lentoasema Nassaussa ja Grand Bahaman kansainvälinen lentoasema Freeportissa.[33] Saarilla on kaikkiaan kymmeniä lentoasemia, mutta suurin osa niistä palvelee vain saarten välistä lentoliikennettä.[9] Nassaussa ja Grand Bahaman saarella vierailee vuosittain useita risteilyaluksia, joista monet ovat Floridasta.[33] Pienet postiveneet puolestaan kuljettavat matkustajia, rahtia ja postia Nassausta muille saarille.[9]

Bahama on yksi viidestä suurimmasta mukavuuslippumaasta.[34] Vuonna 2010 Bahaman lipun alla purjehti 1 170 alusta, kymmenenneksi eniten maailmassa.[35]

Britannian siirtomaahistoria näkyy urheilussa, sillä kriketti ja jalkapallo ovat suosittuja urheilulajeja.[9] Vesiurheilu ja kalastus ovat puolestaan suosittuja vapaa-ajan harrastusmuotoja. Lähes jokaisella saarella järjestetään purjehdus- ja kalastuskilpailuja.[9]

Bahaman jalkapallomaajoukkue ei ole juuri menestynyt kansainvälisissä arvokisoissa. Vuonna 1971 se pääsi Pan-Amerikan kilpailuissa ensimmäiselle kierrokselle. FIFA-rankingissa se on toukokuussa 2017 jaetulla sijalla 206.[40] Bahamalaiset urheilijat ovat yleisesti pärjänneet yleisurheilussa, tenniksessä ja purjehduksessa.[9]

Olympialaisiin Bahama on osallistunut vuodesta 1952 alkaen. Se on voittanut yhteensä neljätoista mitalia, joista kuusi on kultaisia. Kultamitalit ovat voittaneet Pauline Davis-Thompson (kaksi, joista toinen viestikulta), Tonique Williams-Darling, miesten 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkue, Shaunae Miller sekä purjehtijat Cecil Cooke ja Durward Knowles.[41]