Bahadur Šah II

Abu 'l-Muzaffar Siradj al-Din Muhammad Bahadur Šah eli Bahadur Šah II (1775 – 1862) oli viimeinen timurideista periytyvä Intian suurmoguli. Hän nousi suurmoguliksi isänsä Akbar Šah II:n kuollessa vuonna 1837, mutta hänen valtansa oli lähinnä muodollinen, ja Intiaa hallitsi Englannin Itä-Intian kauppakomppania. Vuonna 1857 kapinoivat sepoyt nimittivät hänet nimelliseksi johtajakseen, ja brittien vallattua Delhin muutamaa kuukautta myöhemmin hänet vangittiin ja karkotettiin Yangoniin nykyiseen Myanmariin. Bahadur Šah kuoli karkotettuna vuonna 1862. Hänet tunnetaan epäonnistuneen kapinan johtajuuden ohella urdunkielisenä runoilijana ja suufilaisena pyhimyksenä.

Bahadur Šah II
Bahadur Šah II Ágoston Schoefftin maalauksessa vuoden 1854 paikkeilta.
Suurmogulien valtakunnan hallitsija
Valtakausi 28. syyskuuta 1837–21. syyskuuta 1857
Edeltäjä Akbar Šah II
Syntynyt 24. lokakuuta 1775
Shahjahanabad
Kuollut 7. marraskuuta 1862 (87 vuotta)
Yangon, nykyinen Myanmar
Suku Timurid
Isä Akbar Šah II
Äiti Lal Bai
Uskonto sunnalaisuus

Elämäkerta
Bahadur Šah II valokuvattuna vankeudessa Delhissä toukokuussa 1858. Ainoa hänestä oleva valokuva. Kuvaajat: Robert Christopher Tytler ja Charles Shepherd.

Bahadur Šah syntyi 24. lokakuuta 1775 ja oli isänsä Akbar Šah II:n toiseksi vanhin poika ja hänen äitinsä oli Lal Bhai. Suurmogulien valtakunnan perustaja Baburista suoraan laskettuna Bahadur Šah oli Baburin yhdestoista perillinen. Bahadur Šah kirjoitti runoutta ja käytti kirjailijanimeä Zafar harjoittaen myös musiikkia ja kalligrafiaa. Hän nousi suurmoguliksi isänsä kuollessa vuonna 1837, mutta suurmogulien valta ei tuolloin ulottunut Delhin Punaisen linnoituksen ulkopuolelle, ja todellista valtaa käytti Englannin Itä-Intian kauppakomppania.[1]

11. toukokuuta 1857 kapinoivat intialaiset joukot eli sepoyt Meerutista valtasivat Delhin niin sanotun sepoykapinan aikana. Kapinoitsijat nimittivät tuolloin jo 82-vuotiaan Bahadur Šahin kapinan nimelliseksi johtajaksi, vaikka hän itse olikin haluton ottamaa tehtävää vastaan. Brittien saapuessa valtaamaan Delhiä takaisin saman vuoden syyskuussa Bahadur Šah vetäytyi Humayunin mausoleumiin antautuen lopulta lempivaimonsa Zinat Mahalin ja poikansa Mirza Jawan Bakhtin kanssa brittiluutnantti William Hodsonille kun hänelle oli luvattu, että hänen henkensä säästetään.[1] Bahadur Šah päätyi oikeuden eteen syytettynä maanpetoksesta ja hänet karkotettiin Burmaan eli nykyiseen Myanmarin Yangoniin. Hän kuoli karkotettuna 87-vuotiaana 7. marraskuuta 1862 ja hänen mausoleuminsa sijaitsee Yangonissa. Sepoykapina oli päättynyt virallisesti heinäkuussa 1858 ja se johti Itä-Intian kauppakomppanian lakkauttamiseen ja Intian asettamiseen suoraan brittiläisen hallinnon alaiseksi.[2]

Epäonnistuneen sepoykapinan nimellisen johtajuuden ohella Bahadur Šah muistetaan etenkin yhtenä loistavimpana urdunkielisistä runoilijoista, minkä lisäksi häntä pidetään suufilaisena pyhimyksenä. Hänen hautansa Yangonissa on paikallisten muslimien pyhiinvaelluskohde. Delhissä ja Karachissa on hänen mukaansa nimettyjä teitä ja Dhakassa puisto.[2]

Lähteet
  1. B. Lewis, Ch. Pellat ja J. Schacht: Encyclopaedia of Islam, Volume I (A-B). BRILL, 1998. ISBN 9789004081147. (englanniksi)
  2. Anbarasan Ethirajan: Remembering the last Mughal emperor BBC News. BBC. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.