Bahadur Šah I

Bahadur Šah syntyi 14. lokakuuta 1643 Burhanpurissa ja hän oli Suurmogulien valtakunnan hallitsija Aurangzebin poika.[1] Hänen alkuperäinen nimensä oli Mu'azzam.[2] Vuodesta 1663 hän edusti isäänsä Deccanissa Keski-Intiassa ja vuosina 1683–1684 hän johti sotaretkeä maratheja vastaan Portugalin siirtokunta Goaan. Ilman Portugalin tukea sotaretki päättyi tuhoisaan tappioon.[1] Aurangzeb kuoli vuonna 1707 ja koska Suurmogulit eivät tavallisesti nimittäneet seuraajaansa, edellisen hallitsijan kuolema johti usein veriseen valtakamppailuun. Mu'azzam toimi isänsä kuollessa Kabulin kuvernöörinä ja joutui taistelemaan veljeänsä Azam Šahia vastaan ennen nousuaan valtaistuimelle hallitsijanimellä Bahadur Šah.[2]

Bahadur Šah päätyi taistelemaan uhkia vastaan useilta eri tahoilta. Häntä vastustivat Jaipurin ja Udaipurin rajputihallitsijat ja sikhit Punjabissa. Sikhien kymmenes ja viimeiseksi jäänyt guru Gobind Singh sai surmansa vuonna 1708 ja vaikka uutta gurua ei enää ilmaantunut, Banda Bahadur jatkoi sikhien vastarintaa myöhemmin. Marathit olivat puolestaan uhanneet valtakuntaa jo Bahadur Šahin isän valtakaudella. Aurangzeb oli ottanut Shivajin pojanpojan Šahun panttivangiksi hoviinsa ja Bahadur Šah pyrki parantamaan välejään maratheihin nimittämällä Šahin Sataran radžaksi. Šahu palveli virassaan valtakuntaa uskollisesti, mutta hän nimitti Punen peshwaksi Chitpavan Brahman Balaji Vishvanathin, jonka pojasta Baji Raosta tuli myöhemmin Suurmogulien valtakunnan voimakkain vastustaja. Bahadur Šah vaikutti näin tietämättään oman valtakuntansa myöhempään heikentymiseen.[2] Bahadur Šah kuoli Lahoressa 27. helmikuuta 1712[1] ja hänen jälkeensä valtaan nousi hänen poikansa Jahandar Šah.[2]