Bagdadin pyöreä kaupunki

Abbasidien vallankumous vuonna 750 nosti arabivaltakunnassa johtoon Iranista tulleen abbasidien klaanin, jonka edustaja Al-Mansur siirsi valtaistuimensa vuonna 762 Syyrian Damaskoksesta Irakiin. Uusi kaupunki sijaitsi Syyrian asemesta Mesopotamian sydänalueella Tigrisjoen varrella hyvin lähellä sassanidien entistä pääkaupunkia Ktesifonia.[2]

Palatsialue oli persialaisen esikuvan mukainen pyöreä kaupunki, joka sai nimekseen ”Rauhan kaupunki” (Madinat as-Salam). Sen keskipisteenä oli hallitsijapalatsi puutarhoineen. Alueen läpimitta oli 1,5 kilometriä.[2] Pääkaupunkiin koottiin verotuloja ja sotasaalista valtakunnan kaikista osista, ja niiden avulla kalifit ylläpitivät persialaisten esikuvien mukaista loisteliasta hovia. Alkuperäisen tarkoituksensa mukaan sen oli määrä olla vain hallintokeskus, ei varsinainen kaupunki.[3] Alueen ulkopuolelle kasvoi kuitenkin sen rakentaneiden työläisten asutusta jo ennen palatsikaupungin valmistumista.[3] Lisäksi paikalle sijoitetuista sotilasleireistä kehittyi pysyviä varuskuntia. Arabien korkein eliitti, kuten kalifin poika al-Mahdi, alkoi myös rakennuttaa Pyöreän kaupungin lähelle palatsejaan. Koska raha liikkui kaupungissa, se veti puoleensa ihmisiä ja alkoi kasvaa.[4]

Nimi Bagdad esiintyy historiallisissa lähteissä vasta kaupungin vuonna 1258 tapahtuneen tuhon jälkeen, jolloin se esiintyy paikannimenä mongolien lyömässä kolikossa. Persialainen sana Bagdad ("Jumalan armo", lat. Gratia Dei) kuvasi paikkaa, jossa kalifi oli Jumalan armosta hallinnut.[5]

Varhainen Bagdad on tapahtumaympäristönä joissakin Tuhannen ja yhden yön saduissa, joissa oikeastikin elänyt kalifi Harun al-Rašid (785-809) seikkailee sen kaduilla.[6] Joissakin tietokirjoissa kaupungista esitetään mielikuvituksellisia ja sadunomaisia kuvauksia, joiden tiedot eivät perustu aikalaislähteisiin:

Kaupungin silhuettia koristivat moskeijoiden lisäksi kirkot ja synagogat. Sen päällystetyillä ja valaistuilla kaduilla kuljeskeli yli 6000 opiskelijaa kaikkialta maailmassa - - Bagdadissa oli uskonvapaus, mikä houkutteli älykköjä kaupunkiin, olivatpa he kristittyjä, juutalaisia, zarathustralaisia tai vapaasti ajattelevia muslimeja.[7]

• Viisauden talo

• Bennison, Amira, K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I. B. Tauris, 2009. ISBN 978-1-84885-976-0. (englanniksi)
• Kennedy, Hugh: ”The City and the Nomad”, The New Cambridge History of Islam. Vol. IV (toim. R. Irwin), s. 274–290. Cambridge University Press, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K.–H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. (englanniksi)
• Turunen, Ari: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit: eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä. Into, 2017. ISBN 978-952-264-772-6.