Babylonin vankeus

Juudan kohtalo
Eugène Delacroix'n (1798–1863) maalaus Babylonin vankeus.

Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.[1]

Raamatun mukaan Nebukadressar II vei suuren osan Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Jojakinin aikana antaen vain köyhien jäädä sinne[2]. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja koko väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.[3]. Kun Persian kuningas Kyyros Suuri myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan[4]. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella.[5] Professori Simo Parpolan mukaan juutalaiset olivat omaksuneet täydellisesti Babylonian kulttuurin ja uskonnon, ja Juudaan palaajat toivat ne mukanaan jokseenkin sellaisenaan.[6]

Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä.

Baabelin vankeudeksi kutsutaan myös Avignonin vankeutta eli ajanjaksoa 1309–1377, jolloin Rooman paavit olivat vastentahtoisessa maanpaossa Avignonissa, Ranskassa.

Katso myös

Lähteet
  1. Konttinen, Matti (toim.): Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr, s. 20. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-369-3.
  2. 2. Kun. 24:8–16
  3. 2. Kun. 25:1–21
  4. Esra 1:1–6
  5. Esra 6:1–15
  6. Mesopotamia luo perspektiivin kristinuskon oikeaan ymmärtämiseen (julkaistu lehdessä 20.1.1992) Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.