BL 9,2 tuuman Mk XI -laivatykki

9,2 tuuman BL Mk XI -laivatykki oli brittiläinen 50 pituuskaliiperin laivatykki, joka oli palveluskäytössä ensimmäisessä maailmansodassa. Se oli asennettuna panssariristeilijöille pääaseiksi ja varhaisille taistelulaivoille apuaseiksi. Tykin putken pidentämisellä aiempaan versioon verrattuna pyrittiin nostamaan lähtönopeutta ja siten lisäämään kantamaa tai kranaatin läpäisykykyä. Malli oli viimeinen kuninkaallisen laivaston 9.2 tuuman tykki.

9.2" BL Mk XI -laivatykki
Aseen tyyppi kaksiputkinen laivatykki
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1908-1920
Valtion käytössä  Yhdistynyt kuningaskunta
Sodissa Ensimmäinen maailmansota
Valmistushistoria
Valmistusmäärä 45
Tekniset tiedot
Paino 29 t
Pituus 11,68 m (51,6 pituuskaliiperia)
Piipun pituus 461,375 tuumaa (50,15 pituuskaliiperia)
Kaliiperi 9,2 tuumaa (233,7 mm)
Lähtönopeus 876 m/s

Suunnittelu ja valmistus

Vuonna 1902 Ordnance Board esitti panoksen kasvattamista, jotta putkipaine nousisi ja lähtönopeus kasvaisi. Tammikuussa 1903 annettiin määräys asian tutkimisesta ja suunnittelun tuloksena oleva Mk X tykki ei juurikaan poikennut edeltäjistään. Vickers kuitenkin jatkoi omin päin tutkimusta, minkä perustana käytettiin Amiraliteetin kanssa käytyjä keskusteluja Lord Nelson -luokan aseistamisesta. Vickersin malli kilpaili Ordnance Boardin suunnittelun pohjalta tehdyn aseen kanssa menestyksekkäästi tullen valituksi.[1]

Amiraalineuvosto hyväksyi uuden mallin alkuvuodesta 1905 Lord Nelson - ja Minotaur-luokkien aseistamiseksi. Ensimmäiset kaksi tykkiä valmistuivat vielä vuonna 1905. Niiden suunniteltu kestoikä oli 300 laukausta ammuttaessa kordiittitäytteisiä MD kranaatteja.[1]

Asennus

Tykkien kaksiputkinen Mk VII ja yksiputkinen MK VIII asennus mahdollistivat +15 - -15 asteen korkeuskulman muutoksen ja sekä sivu- että korkeussuuntaus tapahtui hydraulisesti. Tykit voitiin ladata 6,5 - -5 asteen korkeuskulmilla. Kaksiputkinen asennus mahdollisti jopa neljän laukauksen minuuttinopeuden tykkiä kohden. Tornin etu- ja takaseinän panssaroinnin paksuus oli kahdeksan tuumaa ja sivujen tuuman vähemmän.[2]

Tykit asennettiin seuraaviin aluksiin[1]:

Lähteet
  • Friedman, Norman: Naval Weapons of World War One - Guns, Torpedoes, Mines and ASW Weapons of All Nations. Barnsley: Seaforth Publishing, 2011. ISBN 978-1-84832-100-7. (englanniksi)
  • Campbell, NJM: British Naval Guns 1880-1945 No7. Warship, 1982, VI. vsk, nro 4, s. 282-284. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-265-X. (englanniksi)

Viitteet
  1. Friedman, Norman s. 72
  2. Friedman, Norman s. 72-73
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.