B. R. Ambedkar

Ambedkar syntyi Mhowin kaupungissa, Brittiläisessä Intiassa, kastittomaan perheeseen 14. huhtikuuta 1891. Hänen isänsä Ramji Maloji Sakpal oli armeijan palveluksessa. Perhe muutti Sataraan vuonna 1894 isän jäätyä eläkkeelle, jonka jälkeen Ambedkarin äiti, Bhimabai Murbadkar Sakpal, kuoli. Isä meni uusiin naimisiin ja perhe muutti jälleen, tällä kertaa Bombayhin. Ambedkar meni ensimmäistä kertaa naimisiin Ramabai Ambedkarin kanssa vuonna 1906. Hän itse oli tuolloin 15 ja vaimo vain 9. Ambedkarin isä kuoli vuonna 1912.[1]

Kastittomien kohtaamaan syrjintään Ambedkar törmäsi jo koulussa. Hän joutui istumaan jauhosäkin, joka hänen piti itse tuoda kouluun mukanaan joka päivä, päällä sen sijaan, että olisi saanut istua luokassa. Vettä kastittomille jaettiin siten, että joku ylempään kastiin kuuluva kaatoi sen kuppiin niin korkealta, etteivät kastittomat ja kastiin kuuluvat vahingossakaan koskisi toisiaan tai että kastiton koskisi astiaa, josta vettä kaadettiin. Vettä kaatoi yleensä joku alhaiseen kastiin kuuluva maanviljelijä, josta juontuu Ambedkarin kuuluisa ilmaus "no peon, no water" (ei kaatajaa, ei vettä). Vaikeuksista huolimatta Ambedkar oli kuitenkin lahjakas oppilas ja ainoa sisaruksistaan, joka opiskeli lukiossa.[3]

Ambedkar aloitti korkeakouluopintonsa Mumbain yliopistossa, josta hän opiskeli taloustiedettä ja valtio-oppia. Tohtoriksi hän väitteli Columbian yliopistosta pääaineenaan valtio-oppi. Toisen tohtorintutkintonsa hän suoritti Lontoon yliopistossa. Lisäksi hän opiskeli oikeustiedettä Gray's Inn -opistossa.[4][1]

Opintojensa jälkeen Ambedkar päätti omistaa elämänsä kastittomien syrjinnän vastustaiseen työhön. Vuonna 1920 hän perusti lehden nimeltä Mooknayaka ("Hiljaisten johtaja"). Ambedkarin karisma sai huomiota ja Shahu IV, Kolhapurin hallitsija, kutsui tämän illalliselle luokseen, mikä aiheutti skandaalin Ambedkarin kastittoman statuksen takia.[1]

Ambedkar aloitti täyspäiväisenä kastittomien oikeuksien ajajana vuonna 1927 vaatien mm. julkisia juomapaikkoja, jotka olisivat avoimia aivan kaikille ja kastittomille oikeutta päästä hindulaisiin temppeleihin. Hän myös kritisoi avoimesti hindulaisten pyhiä kirjoituksia, jotka puhuivat kastittomien syrjimisen puolesta.[1]

Vuonna 1936 hän perusti Itsenäisen työväenpuolueen, joka voitti vuotta myöhemmin vaaleissa 15 paikkaa.[5]

Ennen Intian itsenäistymistä, Ambedkar toimi muun muassa Intian varakuninkaan täytäntöönpanokomitean työministerinä ja puolustuskomitean neuvonantajana.[5]

Vuonna 1947 Ambedkar toimi Intian oikeusministerinä ja oli mukana kirjoittamassa maan perustuslakia, joka kieltää kastittomien syrjinnän. Ambedkar erosi ministerin virastaan vuonna 1951 petyttyään siihen, kuinka vähän valtaa hänellä loppujen lopuksi oli.[2]

1950-luvulla Ambedkar matkusti Sri Lankaan ja Burmaan tutustuakseen syvällisemmin buddhalaisuuteen. Hän perustu Bharatiya Bauddha Mahasabha -järjestön vuonna 1955.[6]

Protestina hindulaisuutta vastaan Ambedkar kääntyi buddhalaisuuteen 14. lokakuuta 1956 Nagpurissa, Maharashtrassa. Samassa tilaisuudessa buddhalaisuuteen kääntyi myös 360 000 muuta henkilöä. Syynä kääntymiseen oli Ambedkarin mukaan se, että buddhalaisuuteen kääntyminen oli ainoa keino, jolla kastittomat voivat paeta kastilaitoksen aiheuttamalta syrjinnältä. Syy juuri buddhalaisuuteen kääntymiseksi oli väitetysti se, että esimerkiksi kristinusko ja islam eivät olleet alkujaan intialaisia uskontoja.[7]

Ambedkar harkitsi myös sikhiläisyyteen kääntymistä. Hän hylkäsi tämän vaihtoehdon sen jälkeen, kun kävi selväksi, että sikhiläisyyteen kääntyneitä kastittomia ei tultaisi pitämään tasavertaisina suhteessa muihin sikheihin.[8]

Ambedkar sairasti diabetesta ja oli vuoteen oma elämänsä loppuvaiheet. Hän kuoli 6. joulukuuta 1956 kotonaan Delhissä. Ambedkar oli saanut The Buddha and His Dhamma -kirjansa enismmäisen käsikirjoituksen valmiiksi vain kolme päivää aikaisemmin. Kyseinen teos on navayana-buddhalaisten pyhä kirja.[3]

Ambedkarin polttohautaus järjestettiin buddhalaisten perinteiden mukaisesti ja seremoniaan osallistui satoja tuhansia hänen kannattajiaan.[5]

Ramabai kuoli vuonna 1935, jonka jälkeen Ambedkar meni uusiin naimisiin vuonna 1948 Sharada Kabirin kanssa, joka vaihtoi avioliiton yhteydessä nimekseen Savita Ambedkar.[3][9]

Yhteensä Ambedkarilla oli kolme lasta, joista ainoastaan Yashwant Ambedkar (äiti: Ramabai) selviytyi aikuisuuteen saakka.[9]

Ambedkarin synnyinkaupunki tunnetaan nykyisin nimellä Dr. Ambedkar Nagar.

Vuonna 1990 Amdedkarille myönnettiin postuumisti Intian korkein mahdollinen kunnianosoitus: Bharat Ratna -kunniamerkki.[5]

Ambedkarin elämästä kertova hindin- ja englanninkielinen Jabbar Patelin ohjaama elokuva Dr. Babasaheb Ambedkar sai ensi-iltansa joulukuussa 2000. Ambedkaria näyttelee Mammootty.[10]

Ambedkarin syntymäpäivä, 14. huhtikuuta, on yleinen vapaapäivä Intiassa, ei kuitenkaan kaikissa osavaltioissa.[11]

• 
  Ambedkar Jayantin juhlintaa Delhissä vuonna 2016.
• 
  Ambedkar esittelemässä Intian perustuslain lopullista luonnosta presidentti Rajendra Prasadille.
• 
  Ambedkar vaimonsa Savitan kanssa vuonna 1948.
• 
  Ambedkarin kääntyminen Nagpurissa 1956.
• 
  Väkijoukko Ambedkarin hautajaissaattueessa 7. joulukuuta 1956.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta B. R. Ambedkar Wikimedia Commonsissa

• www.ambedkarmission.org