B-tyypin natriureettinen peptidi

B-tyypin natriureettinen peptidi (BNP) on natriumin virtsaan erittymistä lisäävä peptidi.

Alun perin BNP eristettiin sian aivoista, mistä englanninkielinen nimi brain natriuretic peptide johtuu. BNP:tä esiintyy ihmisellä enimmäkseen sydänkammioiden lihaksessa. BNP ja sen esiaste NTproBNP (=proBNP) voidaan mitata verestä. Sydämen vajaatoiminnan yhteydessä BNP-arvo kohoaa, mutta arvo voi olla kohtalaisesti koholla ilman vajaatoimintaa esimerkiksi eteisvärinässä tai aorttaläpän ahtaumassa. Sydämen vajaatoiminnan yhteydessä BNP-arvo on sitä korkeampi mitä vaikeampi vajaatoiminta on. BNP:n avulla voidaan erottaa sydänperäinen hengenahdistus keuhkoperäisestä. Normaalin BNP-arvon yläraja on 100 nanogrammaa litrassa. Kun NTproBNP arvo on alle 300 nanogrammaa litrassa, se sulkee pois äkillisen sydämen vajaatoiminnan. [1]

Sydämen vajaatoiminnassa sydänlihassolut syntetisoivat natriureettisia peptidejä ANP:tä (eteispeptidi) ja BNP:tä (= B-tyypin natriureettinen peptidi). Tämä johtuu vasemman kammion täyttöpaineen noususta, reniini-angiotensiinijärjestelmän ja sympaattisen hermoston aktivaatiosta. Kun ANP ja BNP vapautuvat verenkiertoon, ne vaikuttavat hormonin tavoin kohde-elimessä esimerkiksi lisäämällä verisuonten seinämien relaksaatiota ja veden ja suolan eritystä munuaisissa. BNP ei kerry merkittävässä määrin erityisiin varastojyväsiin. BNP:n määrittäminen toimii seulontakokeena potilailla, joilla sydämen vajaatoimintadiagnoosi on epävarma. Vajaatoimintaa ei ole, jos tulos on negatiivinen. Positiivinen tulos on aina syy jatkotutkimuksille, kuten sydämen kaikukuvaukselle. Veriplasman BNP-pitoisuus pienenee, jos potilaalla on vasemman kammion kuormitusta vähentävä lääkehoito. Lääkehoito täytyy ottaa huomioon, kun tuloksia arvioidaan. [2]