Bölkow Bo 105

Liittoutuneet olivat kieltäneet Lentokoneenrakennuksen Saksan liittotasavallassa vuoteen 1955 asti. Tuolloin liittotasavalta liittyi Natoon, ja uudelleenvarustautuminen alkoi laajamittaisesti. Lentokonealan yritykset olivat siihen asti joutuneet valmistamaan sekalaisia tuotteita (Suomessakin tunnettiin muun muassa Messerschmitt KR), eikä vuoksi ajanmukaista osaamista ollut. Niinpä sen hankkiminen jouduttiin aloittamaan useimmiten lisenssivalmistuksella. Lisenssivalmistukseen mahdollisuuden tarjosivat muun muassa Luftwaffen tilaamat suuret määrät Lockheed F-104 Starfighter -koneita.

Entinen Messerschmitt AG:n insinööri Ludwig Bölkow ei kuitenkaan aloittanut lisenssivalmistuksella, vaan perusti heti 1955 Emil Weilandin kanssa yrityksen nimeltä Bölkow Entwicklungen KG kehittämään helikoptereita. Koska lentokoneenrakennus oli sodanjälkeisenä aikana kehittynyt ennennäkemättömällä nopeudella, saksalaiset olivat altavastaajina kilpailussa muita länsimaisia valmistajia vastaan. Bölkow näki, että läpimurtoon oli mahdollisuuksia ainoastaan tuotteella, jollaista markkinoilla ei vielä ollut. Etsitty markkinarako havaittiin kevyellä, lento-ominaisuuksiltaan hyvällä, helposti huollettavalla ja erityisesti pelastustehtäviin soveltuvalla helikopterilla, joka olisi myös ylläpitokustannuksiltaan edullinen. Liittotasavalta näki hankkeella olevan menestyksen mahdollisuuksia ja rahoitti myöntämällään lainalla siitä 60 prosenttia. Loput kulut kattoi Bölkowin yhtiö alihankkijoineen. Alihankkijat, kuten päävaihteiston valmistanut ZF, olivat hankkeessa mukana riskiä jakavina kumppaneina.

Bo 105 oli ensimmäinen helikopteri maailmassa, jossa lepatus- ja heilahdusnivelet korvattiin tarkoituksenmukaisesti räätälöidyllä hiilikuituisella roottorin tyvirakenteella. Tavanomaisen kolmen nivelen sijaan roottorin navassa on siis ainoastaan lapakulmien säätöön tarvittava sulkanivel. Uusi rakenne tarjosi mittavia etuja, roottori on kevyt, huoltotarpeeltaan vaatimaton ja sillä on erinomaiset ohjaus- ja aerodynaamiset ominaisuudet. Jopa silmukka on tämäntyyppisellä roottorilla mahdollinen.

Bo 105:n niveletön roottorinnapa

Ensimmäinen uudenlaisella roottorilla varustettu prototyyppi suoritti 18-minuuttisen ensilentonsa 16. helmikuuta 1967 MBB:n pääkoelentäjän Wilfried von Engelhardtin ohjaamana. Kehitystyön aikana kaavailtiin helikopterin varustamista saksalaisilla MAN:n valmistamilla 375 akselihevosvoiman moottoreilla, mutta tästä luovuttiin ja sarjakoneet varustettiin monissa muissakin lentokone- ja helikopterityypeissä käytetyllä Allison 250-moottoreilla.

Meksikon laivaston Bo 105 ampuu raketteja harjoitusmaaliin. Erinomaisten ohjausominaisuuksiensa ansiosta Bo 105 oli myös panssarintorjuntakäytössä Saksassa ja Ruotsissa.

Jo ennen sarjavalmistuksen alkua Bölkowin yhtiö fuusioitui Messerschmitt AG:n ja perinteikkään hampurilaisen telakkayhtiö Blohm+Vossin lentokoneliiketoiminnan kanssa Saksan suurimmaksi varustelukonserniksi MBB:ksi. MBB:n helikopteriliiketoiminta yhdistyi 1992 ranskalaisen Aérospatialen kanssa nykyään Eurocopterina tunnetuksi yritykseksi. Bo 105 oli pitkään (1967–2001) tuotannossa, ja sitä nykyaikaistettiin useaan otteeseen. Viimeinen uudistus tapahtui vuonna 1992, jolloin uusittiin muun muassa roottori ja päävaihteisto. Sen tuotannon päätyttyö seuraajaksi tuli malli Eurocopter EC135, jossa myös käytettiin useita Bo 105:ssä esiteltyjä ratkaisuja.

MBB Bo 105 on palvellut Suomessa pelastushelikopterina. Muun muassa ensimmäinen Sepe oli tyypiltään Bo 105. Sittemmin tilalle ovat tulleet Eurocopterin valmistamat mallit. Sittemmin Sepestä tuli Ilmari, ja se palveli Savon alueella. Ouluun oli saapunut tuoreempi kopteri entisen tilalle. Ilmarin tukikohta sijaitsee Varkaudessa ja Sepen Oulussa. Nykyään molemmat ovat Eurocopter EC 135 -mallisia. Niin ikään Vaasassa palveli Pete, ensin Bo 105, sittemmin konetyyppi vaihtunut. Muun muassa Peten toiminta ollut esillä julkisuudessa.