Bósin saaga

Bósin saaga (isl. Bósa saga ok Herrauðs) on muinaissaagoihin luettu islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Bósin saaga kertoo kahdesta sankarista: kuninkaanpojasta nimeltä Herrauðr sekä hänen viikinkiystävästään Bósista, jotka lähtevät Bjarmien maahan (Bjarmaland) suorittamaan vaarallista tehtävää. Saagasta tunnetaan kaksi hieman toisistaan poikkeavaa versiota. Niistä vanhempi on todennäköisesti kirjoitettu ennen vuotta 1350, joidenkin näkemysten mukaan vuosisadan loppupuolella. Kyseisen version varhaisimmat säilyneet pergamenttikäsikirjoitukset ovat 1400-luvulta. Nuorempi versio saagasta on säilynyt 1600–1700-luvuilta peräisin olevissa paperikäsikirjoituksissa. Tämä versio poikkeaa jonkin verran varhaisemmasta ja on sitä laajempi. Bósin saagasta on säilynyt useita keskiajan jälkeen laadittuja käsikirjoituskopioita, mikä osoittaa, että saaga on ollut Islannissa hyvin suosittu.[1] Saagan suomennos on ilmestynyt muinaissaagojen kokoelmassa Egill Yksikätinen (Finn Lectura 2013).

Juoni

Saagan alussa kertoja todistelee kertovansa todellisista historiallisista henkilöistä ja kuvaa kuninkaanpoika Herrauðrin sukua. Herrauðrin isäksi mainitaan Itä-Göötanmaan kuningas Hringr, jonka kerrotaan olleet pakanajumala Óðinnin jälkeläisiä. Herrauðrin äidin Sylgjan veljistä kerrotaan näiden olleen kuningas Haraldr Sotahampaan palveluksessa. Herrauðrin ystävän Bósin kerrotaan olevan viikingin ja valkyyrian poika.

Bósi ja Herrauðr

Bósi on saagassa kovaotteinen nuori mies, jota toiset eivät uskalla uhmata, koska Bósi on Herrauðrin suojeluksessa. Eräänä kertana pallo-ottelu, johon Bósin osallistuu, riistäytyy käsistä ja mies kuolee ja muutama muu loukkaantuu. Kuningas Hringr tekee Bósista lainsuojattoman, mutta Herrauðr lähtee viikinkiretkille ja ottaa mukaan Bósin. Yhdessä he tekevät ryöstöretkiä eri paikkoihin. Samaan aikaan Herrauðrin ahne veli Sjóðr lähtee keräämään kuninkaan veroja ja ryövää Bósin isän. Bósi lähtee vaatimaan Sjóðria tilille asiasta, ja lopulta surmaa Sjóðrin taistelussa.

Bósi pyytää apua Herrauðrilta, joka yrittää puhua Bósin puolesta kuninkaalle. Kuningas kieltäytyy ja ystävykset taistelevat kuninkaan joukkoja vastaan. Heidät otetaan kuitenkin kiinni, ja kuningas asettaa sekä Bósille että Herrauðrille kuolemantuomion. Tällöin Bósin vanha kasvatusäiti Busla tulee eräänä yönä kuningas Hringrin huoneeseen ja lausuu loitsuja, jotka pakottavat kuninkaan muuttamaan tuomiotaan niin, että tämän on luovuttava kuolemantuomiosta ja lähetettävä Bósi ja Herrauðr sen sijaan suorittamaan vaarallista tehtävää. Kuningas lähettää nämä noutamaan itselleen kullalla koristellun korppikotkan munan.

Kultaisen munan nouto Bjarmiasta

Ystävykset lähtevät Idäntielle (Austrvegr) ja saapuvat Bjarmien maahan. Bjarmiassa Herrauðr ja Bósi tutkivat erämaata. He saavat tietää kultaisen korppikotkan munan sijaitsevan metsässä olevassa suuressa pyhätössä, jonka omistaa kuningas Hárekr ja jossa on Jómali-niminen jumala. Pyhättöä hallitsee Hárekrin äiti Kolfrosta, joka on velho ja ryöstänyt myyttisen Kaunotantereen (Glæsisvellir) kuninkaan Guðmundrin siskon, Hleiðrin, josta tulisi pyhätön papitar Kolfrostan jälkeen. Pyhätössä on korppikotka, jonka alla muna on, mutta eläin on paha ja tappaa kaiken näkemänsä. Bósi ja Herrauðr lähtevät pyhätölle, surmaavat siellä vastustajansa ja löytävät kuolleen korppikotkan pesästä kultakoristeisen munan. Lisäksi he löytävät pyhätöstä Jómalin alttarilta suuren määrän kultaa ja salaisesta huoneesta prinsessa Hleiðrin.

Brávellirin taistelu

Bósi ja Herrauðr palaavat Bjarmiasta kotiin Göötanmaalle. Herrauðr solmii sovun isänsä kanssa. Samaan aikaan kuningas Haraldr Sotahammas kokoaa joukkoja Brávellirin taisteluun. Ystävykset lähtevät auttamaan häntä. Taistelussa kuningas Haraldr kuolee ja Bósi ja Herrauðr haavoittuvat, mutta selviävät hengissä. Taistelun aikana kuningas Guðmundrin miehet kuitenkin tulevat Göötanmaalle, surmaavat kuningas Hringrin ja ottavat Hleiðrin mukaansa.

Morsiamenryöstö Kaunotantereella

Guðmundr on luvannut Hleiðrin puolisoksi yhdelle miehistään, kuningas Hárekrin pojalle Siggeirille, ja Kaunotantereella valmistellaan häitä. Bósi ja Herrauðr matkaavat paikalle yhdessä Bósin taikataitoisen veljen, Smiðrin (suom. ”seppä”) kanssa. Smiðr loihtii itsensä ja Bósin niin, että heidän hahmonsa muuttuvat ja he pääsevät mukaan hääjuhlaan. Herrauðr jää tuhoamaan vastustajien laivoja. Juhlassa Bósi ja Smiðr aikaansaavat lopulta sellaisen sekasorron, että pystyvät miehineen sieppaamaan Hleiðrin ja pääsevät pakoon.

Toinen morsiamenryöstö Bjarmiassa ja taistelu

Paluumatkalla Bósi ja Herrauðr poikkeavat vielä kerran Bjarmiassa, mistä Bósi ryöstää mukaansa kuningas Hárekrin tyttären Eddan. Kuninkaanpoika Siggeir lähtee isänsä ja veljensä Hrærekrin kanssa ajamaan takaa morsiamensa ja sisarensa ryöstäjiä Göötanmaalle. Bósi, Herrauðr ja Smiðr kohtaavat viholliset rannikolla ja alkaa hurja taistelu, jonka tiimellyksessä kuningas Hárekr muuttuu ensin lohikäärmeeksi. Sitä vastaan lentää maalta suuren kokkolinnun (skergípr) hahmon ottanut Bósin ja Smiðrin isä. Lohikäärme putoaa laivan kannelle ja muuttuu villisiaksi. Kannelle ilmestyy seuraavaksi suuri narttukoira, joka on muotoaan muuttanut Bósin ja Smiðrin kasvatusäiti Busla. Se käy villisian kimppuun. Lopuksi molemmat katoavat meren syvyyksiin, ja Bósi ja Herrauðr lyövät Siggeirin ja Hrærekrin.

Kaksoishäät

Saagan lopussa Bósi ja Herrauðr järjestävät kaksoishäät ja Herrauðrista tulee isänsä valtakunnan hallitsija. Hän ja Hleiðr saavat tyttären nimeltä Þóra Linnanpeura. Tämä nai myöhemmin Ragnarr Karvahousun, mistä kerrotaan Ragnarr Karvahousun saagassa (Ragnars saga loðbrókar). Bósi lähtee myöhemmin puolisonsa prinsessa Eddan kanssa Bjarmien maahan, missä hänestä tulee Bjarmian kuningas.

Saagassa kuvatut itäiset paikat

Bósin saagan tapahtumat sijoittuvat Skandinaviaan, saagan mukaan erityisesti Göötanmaalle. Saagassa Bósi ja Herrauðr lähtevät myös Idäntielle (Austrvegr). Sanalla ei tarkoitettu pelkästään merireittiä vaan myös idässä sijaitsevia alueita. Idäntielle sijoitettiin monia alueita, kuten esimerkiksi Vendien maa (Vindland/Wendland), missä Bósi kohtaa veroja keräävän Sjóðrin ja surmaa tämän. Tämän Vendien maa katsotaan viittaavan alueisiin Pohjois-Saksan ja Puolan alueella. Idäntielle sijoittui myös todennäköisesti Karjalan kannakseen ja Viipurin alueeseen viittaava Kirjálaland. Idäntiellä on voitu viitata myös nykyisen Venäjän, Suomen ja Baltian alueeseen.[2]

Bósi ja Herrauðr matkaavat saagassa Idäntietä pitkin Bjarmiaan tai Bjarmien maahan (Bjarmaland). ”Bjarmaland” on vanha nimitys alueelle, jonka katsotaan sijainneen Vienanmeren alueella Pohjois-Venäjällä. Bjarmian asukkaiden jumalasta käytetään nimeä Jómali, joka muistuttaa suomen kielen jumala-sanaa. Tämä viittaa siihen, että saagan kirjoittajalla on ollut tietoa jostain suomalais-ugrilaista kieltä puhuvasta ihmisryhmästä ja näiden jumalasta ja että tämä on sijoittanut nämä ”bjarmit” mielikuvissaan Idäntien suuntaan.[3]

Bósin saaga lähteenä

Bósin saaga on yhdistelmä eurooppalaisia vaikutteita ja vanhaa skandinaavista tarinaperinnettä sekä kansansaduille tyypillisiä teemoja. Saagan sisäiset viittaukset muihin ”saagoihin” osoittavat kuitenkin, että Bósin saaga on syntynyt voimakkaan kirjallistuneessa kulttuurissa.[4] Bósin saaga on luettu niin sanottuihin seikkailusaagoihin (Abenteuersagas),[5] joissa sankarin elämään liittyy ensin etsintävaihe, ja tarina päättyy etsinnän kohteen, esimerkiksi puolison tai oman valtakunnan löytämiseen. Seikkailusaagat ovat Bósin saagan tavoin muita muinaissaagoja nuorempia. Bósin saaga eroaa vanhemmista muinaissaagoista myös siinä, että sen loppu on seikkailusaagojen ja keskiajan eurooppalaisen romanssikirjallisuuden käännösten ja niiden inspiroimien kotoperäisten ritarisaagojen tapaan onnellinen traagisen sijaan. Bósin saaga eroaa kuitenkin ritarisaagoista siinä, että sen tunnekuvaus on lakonista muiden suulliselle tarinaperinteelle pohjautuvien islantilaisten saagojen tavoin.[6]

Ritarisaagojen tavoin Bósin saaga sisältää runsaasti eroottista kuvausta. Herrauðr ja Bósi eivät vain ryöstä morsiamia, vaan matkojen aikana Bósi myös kohtaa talonpoikien tyttäriä, joiden kanssa kokee monia eroottisia seikkailuja. Teema ei ole kirjoittajan oma vaan perustuu laajalle levinneeseen eroottissävytteiseen kansanlaulutyyppiin.[7] On myös esitetty, että Bósin saaga parodioisi ritari- ja muinaissaagoja sekä ritarisaagojen taustalla vaikuttanutta hovikulttuuri-ideologiaa.[4]

Bósin saagalla on joitain keskiajan oppineelle historiankirjoitukselle tyypillisiä piirteitä. Se kuuluu niihin muinaissaagoihin, jotka voidaan määritellä origo gentis -tyyppisiksi teksteiksi, sillä se kertoi keskiajan skandinaaveille näiden myyttisestä alkuperästä ja esihistoriasta. Saagassa Herrauðrin kerrotaan polveutuvan suoraan jumalista, eli hänen tapauksessaan pakanajumala Óðinnista. Saagan lopussa luodaan Herrauðrin ja Hleiðrin tyttären Þóra Linnapeuran kautta yhteys myös Ragnarr Karvahousun saagaan (Ragnars saga loðbrókar), josta taas voitiin jäljittää keskiajan skandinaavisten kuningashuoneiden ja merkittävien islantilaissukujen muinaiset esi-isät aina Óðinn-jumalaan saakka. Tässä saagan kirjoittaja on seurannut keskiajan eurooppalaista kirjallista perinnettä ja oppinutta kulttuuria, jonka parissa kiinnostus kansojen muinaista tarunhohtoista menneisyyttä kohtaan oli alkanut 1100-luvulla ja joka tuotti myös Islannissa tunnettuja latinankielisiä kansojen historioita (esim. Geoffrey Monmouthilaisen Historia regum Britanniae).[8]

Bósin saaga ja suomalainen kansanrunous

Matti Kuusi on havainnut Bósin saagassa useita yhtäläisyyksiä suomalaiseen Sampo-tarustoon, osin yksityiskohtia myöten:[9] esimerkiksi eräässä Bósin saagan kohtauksessa noita ajaa takaa neitoa pelastavaa sankaria ja tämän seppätoveria linnun hahmoisena kuten Pohjolan emäntä kansanruno Sammon ryöstössä.[10] Saagassa päähenkilö Bósi pyrkii ja pääsee mukaan sotaretkelle, kun hänen ystävänsä Herrauðr purjehtii kallioniemen ohi;[9] vastaavalla tavalla Vesi-liito otetaan Sampo-retkelle muun muassa Ontrei Maliselta tallennetuissa Sammon ryöstön toisinnoissa.[11][12]

Lähteet
  • Aalto, Sirpa. 2010. Categorizing Otherness in the Kings’ Sagas. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta.
  • Egill Yksikätinen. Muinaissaagoja Pohjolasta, toim. Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva & Sari Päivärinne. Helsinki: Finn Lectura, 2013.
  • Johansson, Karl G. 2009. Den höviske Bósi: Herrauðs ok Bósa saga i genrernas gränsland. Teoksessa Á austrvega. Saga and East Scandinavia: Preprint Papers of The 14th International Saga Conference Uppsala, 9th–15th August 2009, toim. Agneta Ney, Henrik Williams & Fredrik Charpentier Ljungqvist. Gävle: Gävle University Press, 1: 460-468.
  • Lassen, Annette. 2012. Origines Gentium and the Learned Origin of Fornaldarsögur Norðurlanda. Teoksessa The Legendary Sagas. Origins and Development, toim. Annette Lassen, Agneta Ney & Ármann Jakobsson. Reykjavík: University of Iceland Press, 33–58.
  • Mitchell, Stephen A. 1993. Fornaldarsögur. Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York & London: Garland, 206–208.
  • Naumann, Hans-Peter. Bósa saga (Herrauðs saga ok Bósa). Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York & London: Garland, 54.
  • Reuschel, Helga. 1933. Untersuchungen über Stoff und Stil der Fornaldarsaga. Bühl-Baden: Konkordia V. G. für Druck und Verlag.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Sävborg, Daniel. 2003. Kärleken i fornaldarsagorn – höviskt eller heroiskt? Teoksessa Fornaldarsagornas struktur och ideologi. Handlingar från ett symposium i Uppsala 31.8.–2.9.2001, toim. Ármann Jakobsson, Annette Lassen & Agneta Ney. Uppsala: Uppsala universitet, Institutionen för nordiska språk, 47–72.
  • Torfi H. Tulinius. 1993. Kynjasögur úr fortíð og framandi löndum. Teoksessa Íslensk bókmenntasaga, II, toim. Böðvar Guðmundsson, Sverrir Tómasson, Torfi H. Tulinius & Vésteinn Ólason. Reykjavík: Mál og menning, 165–245.
  • Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi. Helsinki: SKS, 1992. ISBN 978-951-858-169-0.

Viitteet
  1. Naumann 1993; Johansson 2009. Listaa säilyneistä tunnetuista käsikirjoituksista ylläpitää Stories for all time: The Icelandic Fornaldarsagas (Arkistoitu – Internet Archive) -sivusto.
  2. Aalto 2010, 108; Egill Yksikätinen, 34 (viite 18) ja 51 (viite 43).
  3. Aalto 2010, 134-138; Egill Yksikätinen, 58 (viite 47) ja 60 (viite 49).
  4. Johansson 2009.
  5. Reuschel 1933.
  6. Mitchell 1993, 206; Torfi Tulinius 1993; Sävborg 2003.
  7. Naumann 1993, 54. Johansson 2009, 462.
  8. Simek & Hermann Pálsson 2007, 50–51;Lassen 2012.
  9. Siikala 1992, s. 143
  10. Siikala 1992, s. 148
  11. SKVR I1:79
  12. SKVR I1:79 a)

    Käännökset
    • Bósin saaga. Suom. Hanna Ampula. Teoksessa Egill Yksikätinen. Muinaissaagoja Pohjolasta, toim. Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva & Sari Päivärinne. Helsinki: Finn Lectura, 2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.