Bändäri

Bändäri tai groupie on tyypillisesti nuori nainen, joka hakeutuu ihailemansa rockmuusikon kanssa lyhyeen seksuaaliseen suhteeseen tai pitempiaikaiseksi seuralaiseksi muusikon kiertueen ajaksi.[1]

Bändäreistä alettiin puhua vuoden 1965 tienoilla, kun rock-kulttuuri otti ensiaskeleitaan. Ilmiö oli tosin ollut olemassa jo aikaisemminkin. Sanaa 'bändäri' (engl. groupie) käytti ensimmäistä kertaa painettuna Rolling Stone -lehti vuonna 1969.[1]

Led Zeppelinin solisti Robert Plantin mukaan varsinaiset bändärit ovat musiikkiin perehtyneitä musiikkidiggareita, jotka kiertävät bändin mukana, eivätkä vain nopeiden irtosuhteiden naisia. Joistain bändäreistä tuli muusikoiden ”varavaimoja” kiertueiden ajaksi.[1] Laulaja Frederikin mukaan bändäreiden kanssa harrastettiin keikkabusseissa ja hotellihuoneissa paljon muutakin kuin seksiä, kuten juteltiin, kuunneltiin musiikkia ja saunottiin. Bändärit saattoivat myös siivota keikkabussin ja pestä muusikoiden pyykit. Joistain bändäreistä tuli muusikkojen tyttöystäviä ja vaimoja.[2]

Tunnettuja yhdysvaltalaisia bändäreitä olivat esimerkiksi Pamela Des Barres, Miss Sparky, Stacy, Cynthia Plaster Caster ja Lacy. Rockmuusikko Frank Zappa kokosi 1960-luvulla yhtyeen nimeltä The GTOs tuntemistaan ”super-groupieista”.[1] Yhdysvaltain bändärikulttuuri hiipui 1980-luvulla AIDSin ja konservatismin nousun myötä.[1]