Azov

Azov [4] eli Asova (ven. Азо́в) on satamakaupunki Rostovin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Donin vasemmalla rannalla 7 kilometrin päässä paikasta, jossa se laskee Asovanmeren Taganrogin lahteen. Azovissa on Donin Rostovin ja Bakun väliseltä rautatieltä haarautuvan sivuradan pääteasema ja merisatama.[5][6][7]

Azov
Азов
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Rostovin alueen sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Rostovin alueen sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Azov

Koordinaatit: 47.108°N, 39.417°E
Valtio Venäjä
Subjekti Rostovin alue
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 67,5 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 82 937
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 346780–346789[2]
Suuntanumero(t) +7 86342[3]
Rekisterikilpi 61, 161









Kaupunki muodostaa oman kaupunkipiirinsä, mutta on myös ympäröivän Azovin piirin keskus. Asukkaita kaupungissa oli 82 937 henkeä ja ympäröivässä piirissä 93 579 (vuonna 2010).[1]

Historiaa

Ajanlaskun alussa seudulla on sijainnut kaksi maeotien tai skyyttien asutusta, jotka Ptolemaios mainitsee nimillä Paniardis ja Patarva. 900–1100-luvulla paikalla sijaitsi slaavien asutus, joka kuului muinaisvenäläiseen Tmutarakanin ruhtinaskuntaan. Vuoden 1067 tienoilla, kun kumaanit valloittivat Asovan meren rannat, seudulla sai surmansa heidän ruhtinaansa Azun, josta venäläisen Azov-nimityksen arvellaan olevan peräisin. Toisen näkemyksen mukaan paikannimi juontuu turkkilaisesta joen suistoa tarkoittavasta sanasta.[8] Historiankirjoituksessa ja vanhoissa kartoissa kaupungista on käytetty Azovin lisäksi nimiä Azak ja usein myös Tana, joka oli Azovin läheisyydessä olleen genovalaisten perustaman kauppakeskuksen ja siirtokunnan nimi.[9][10]

1200-luvulla paikalle syntyi Azakin kaupunki, jossa risteytyivät Kiinaan ja Volgan Bulgariaan kulkevat kauppareitit. Vuonna 1395 Timur Lenkin joukot hävittivät kaupungin. 1400-luvun alussa se menetti merkitystään kansainvälisen kaupan keskuksena. Vuonna 1471 sen valtasivat turkkilaiset, jotka rakensivat paikalle linnoituksen. Vuosina 1641–1641 kasakat valtasivat ja hävittivät linnoituksen, jonka turkkilaiset myöhemmin rakensivat uudestaan. Venäläiset valtasivat sen vuonna 1696. Vuodesta 1708 lähtien Azov oli samannimisen läänin keskus ja se sai kaupungin aseman,[8] mutta Venäjän–Turkin sodan 1710-11 hävinnyt Venäjä luovutti sen jälleen turkkilaisille Prutin rauhansopimuksen mukaan. Venäläiset valtasivat sen uudelleen vuonna 1736, mutta Belgradin rauhansopimuksen mukaan Azovista ja Taganrogista tuli puolueettomia alueita, joiden linnoitukset hävitettiin. Venäläiset valtasivat kaupungin jälleen vuonna 1769, ja vuoden 1774 rauhassa se liitettiin lopullisesti Venäjään. Vuosina 1776–1782 Azov oli samannimisen läänin pääkaupunki, mutta se menetti kaupunginoikeutensa vuonna 1801. Vuonna 1926 Azovista tuli jälleen kaupunki.[8]

Turkkilaisesta linnoituksesta on säilynyt osia korkeista maavalleista ja muutamia venäläisajan rakennuksia. Sen lähellä on muinainen skyyttien asuinpaikka. Kaupungin uusi keskusta syntyi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

  • Kazanin jumaläidin ikonille omistettu kirkko Gulkovossa.
    Kazanin jumaläidin ikonille omistettu kirkko Gulkovossa.
  • Toinen kirkko.
    Toinen kirkko.

Lähteet
  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  2. Rostovskaja oblast: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  3. Rostovskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Arkistoitu 30.8.2014. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  4. Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 27. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
  5. V. H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudarstva, Zapadnaja Jevropa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. 154 ja 156 (Salsk). Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)
  7. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  8. Azov (lähdeteokset vuosilta 2001 ja 2006) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  9. Luzzatto 2013, s. 105-109
  10. Ágoston, Masters 2009, s. 67

    Muut lähteet
    • Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 14. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
    • Luzzatto, Gino: An Economic History of Italy. Routledge, 2013. ISBN 1136592385.
    • Gábor Ágoston,Bruce Alan Masters: Encyclopedia of the Ottoman Empire. Infobase Publishing, 2009. ISBN 0-8160-6259-5.

    Aiheesta muualla
    Coat of arms of Rostov Oblast
    Rostovin alueen kaupungit
    Rostovin alue
    Rostovin alue

    Hallinnollinen keskus: Rostov-na-Donu
    Aksai | Azov | Bataisk | Belaja Kalitva | Donetsk | Gukovo | Kamensk-Šahtinski | Novotšerkassk | Novošahtinsk | Konstantinovsk | Krasnyi Sulin | Millerovo | Morozovsk | Proletarsk | Salsk | Semikarakorsk | Šahty | Taganrog | Tsimljansk | Volgodonsk | Zernograd | Zverevo

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.