Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta

Vallankumousta ennen ensimmäiset työväenneuvostot oli perustettu 6. maaliskuuta 1917 Bakuun, ja neuvostoja oli myöhemmin myös Jelizavetpolissa, Şamaxıssa, Nuhassa, Lənkəranissa, Nahitševanissa ja Şuşassa. Bakun työläisneuvosto päätti neuvostovaltaan ryhtymisestä noin 400 edustajan voimalla 9. marraskuuta 1917. 13. marraskuuta Bakun neuvosto julisti Bakuun neuvostovallan. Vuonna 1918 bolševikit alkoivat varustautua: maaliskuuhun mennessä Bakussa oli 6 000 aseistettua sotilasta. Samassa kuussa alkoi vastavallankumous kapinalla. 30. maaliskuuta – 1. huhtikuuta 1918 käytiin Bakusta taistelu osapuolten välillä, johon osallistui yhteensä 20 000 henkilöä. 25. huhtikuuta 1918 Bakun neuvosto muodosti Bakun kansankomissariaatin, jota myöhemmin kutsuttiin Bakun kommuuniksi. Hallituksen johtajana toimi S. G. Šaumjan. Öljyteollisuus sekä Kaspianmeren kauppalaivasto kansallistettiin ja maat takavarikointiin viljelijöille annettaviksi.

Katso myös: Osmanien valtakunta

Maaliskuussa 1918 suuri osa Armeniasta tuli osmanien valtaamaksi, minkä jälkeen joukot suuntasivat kohti Bakua. 15. maaliskuuta 1918 saksalaiset nousivat maihin Potin satamassa ja ottivat haltuunsa Gruusiaa.

Katso myös: Neuvosto-Venäjä

Neuvosto-Venäjä alkoi tukea sotilaallisesti Bakun kommuunia. Bakuun lähetettiin kesäkuussa 1918 seitsemän panssaroitua ajoneuvoa, 13 lentokonetta, 80 tykistöasetta, 160 konekivääriä ja 10 000 kivääriä, ammuksia sekä leipää. Lisäksi Neuvosto-Venäjän Berliinin suurlähettiläs A. A. Joffe vaati Saksaa pidättymästä tukemasta liittolaistaan Osmanien valtakuntaa hyökkäämästä Bakuun Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella. Kuitenkin eserrien ja menševikkien hallitus onnistui ulkomaalaisten avulla kukistamaan neuvostovallan. Britit ja eserrit ampuivat Bakun kommuunin johtavat komissaarit, muun muassa S. G. Šaumjanin, M. A. Aizbekovin, P. A. Džaparidzen, I. T. Fioletovin ja D. Zevin. Heidät ammuttiin Krasnovodskissa kaikkiaan 26 komissaarin joukossa 20. syyskuuta 1918. Tästä muistoksi on Moskovassa edelleen 26 bakulaisen komissaarin katu.

4. elokuuta – 4. syyskuuta 1918 Bakussa olivat sotilaallisesti läsnä britit, kun taas 15. syyskuuta 1918 alkaen kaupungin olivat vallanneet osmanit. Vastavallankumoukselliset tukeutuivat osmaneihin. Mudroskin rauhan 1918 perusteella entente cordiale ja Osmanien valtakunta sopivat siitä, että osmanien joukot vetäytyvät Bakusta. Syksyllä 1918 ne vetäytyivät ja paikalle tulivat britit marraskuussa 1919.

Alkuvuodesta 1919 vallankumoukselliset aloittivat uudelleen toimintansa. 15. joulukuuta 1918 oli muodostettu Bakun työläiskonferenssi, joka koostui 251 työväenorganisaation edustajasta. Kaukasuksen piirikomitean Bakun toimiston päälliköksi tuli maaliskuun 1919 alussa Anastan Mikojan. Bolševikit toimittivat laittomasti Astrahanin puna-armeijan tarvitsemaa bensiiniä ja voiteluaineita. Meritse oli muutamassa kuukaudessa laivattu 20 000 puutaa bensiiniä ja 3 500 puutaa voiteluaineita.

Kansankomissaarien neuvosto perusti islamilaisen Taka-Kaukasiaan osaston, jota johti S. M. Efendiev, joka ylläpiti kiinteitä suhteita Bakun puolueorganisaation kanssa. Toukokuussa Bakuun tuli laittomasti G. K. Ordžokidze.

Vuosien 1919–1920 vaihteessa Azerbaidžan ajautui taloudelliseen kriisiin, mistä oli etua vallankumouksellisille.[3]

Vuonna 1922 muodostettiin Transkaukasian sosialistinen neuvostotasavalta. Transkaukasia hajosi vuonna 1936, jolloin Azerbaidžanista tuli jälleen neuvostotasavalta. Neuvostotasavalta lakkautettiin 30. elokuuta 1991, jolloin Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta.