Azerbaidžan

Azerbaidžanin tasavalta (azer. Azərbaycan Respublikası) eli Azerbaidžan on sisämaavaltio Kaukasiassa Kaspianmeren rannalla. Naapurimaita ovat Georgia luoteessa, Armenia lännessä, Venäjä pohjoisessa ja Iran etelässä. Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin autonominen tasavalta sijaitsee erillään muusta maasta sen lounaispuolella Iranin, Turkin ja Armenian ympäröimänä. Azerbaidžanin keskellä sijaitsee itsenäiseksi julistautunut kiistanalainen Vuoristo-Karabahin alue. Azerbaidžanin tasavalta on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 2001. Maan lähes 10 miljoonasta asukkaasta suurin osa on šiiamuslimeita ja etnisesti azereita. Valtio on virallisesti demokraattinen, mutta esimerkiksi Human Rights Watch ja Freedom House pitävät sitä autoritäärisenä.[7][8] Kaikkien maassa järjestettyjen vaalien vapautta on arvosteltu.[9]

Azerbaidžanin tasavalta
Azərbaycan Respublikası
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžanin vaakuna
lippu vaakuna

Azerbaidžanin sijainti
Azerbaidžanin sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 İlham Əliyev
Əli Əsədov
Pääkaupunki Baku
40°22′N, 49°53′E
Pinta-ala
– yhteensä 86 600 km² [1] (sijalla 113)
– josta sisävesiä 4,6 %
Väkiluku (2021) 10 277 700[2][3] (sijalla 89)
– väestötiheys 110,7 as. / km²
– väestönkasvu 1,01 % [1] (2013)
Viralliset kielet azeri
Valuutta Azerbaidžanin manat (AZN)
BKT (2019)
– yhteensä 189 miljardia USD[4]  (sijalla 75)
– per asukas 18 700 USD[4]
HDI (2019) 0,756[5] (sijalla 88)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6 % [1]
– teollisuus 63,8 % [1]
– palvelut 30,2 % [1]
Aikavyöhyke UTC+4[6]
– kesäaika ei käytössä[6]
Itsenäisyys
Neuvostoliitosta
30. elokuuta 1991
Lyhenne AZ
– ajoneuvot: AZ
– lentokoneet: 4K
Kansainvälinen
suuntanumero		 +994
Kansallislaulu ”Azərbaycan marşı”

Edeltäjä(t) Azerbaidžanin SNT Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta

Nimi

Azerbaidžanin nimen alkuperästä on kaksi teoriaa. Yhden teorian mukaan nimi tulee Aleksanteri Suuren aikana eläneen persialaisen ruhtinas Atropatesin nimestä. Toisen mukaan nimi on johdettu persian kielen tulta tarkoittavasta sanasta azer, jolla oli ehkäpä viitattu alueen zarathustralaisiin tulitemppeleihin. Historiallisesti nimeä Azerbaidžan on käytetty useammin nykyisen Iranin azeriväestön asuttamista pohjoisosista, kuin varsinaisesta nykyisen Azerbaidžanin alueesta. Ennen 1900-lukua ulkopuoliset viittasivat azereihin usein nimillä "Kaukasian tataarit", "turkkilaiset" tai yksinkertaisesti "muslimit".[10]

Maantiede
Pääartikkeli: Azerbaidžanin maantiede

Azerbaidžanin pinta-ala on 86 600 neliökilometriä, joka vastaa neljännestä Suomen pinta-alasta. Alueesta lähes puolet on vuoristoa. Maan kaakkoisosan rannikon kukkuloilla on subtrooppinen ilmasto, ja siellä kasvatetaan teetä, sitruunoita ja appelsiineja. Laajimmat tasangot sijaitsevat maan keskiosassa. Sinne virtaa Kaukasukselta kahdeksan suurta jokea. Kura-Arasin alanko on saanut nimensä Kurajoen ja sen suurimman sivujoen Arasin mukaan. Kura on padottu, ja näin syntynyt Mingəçevirin tekojärvi (Mingetšaurin tekoallas) on maan suurin sisävesialue, ja siitä saadaan vesivoimaa ja kasteluvettä.[11]

Azerbaidžanin pienestä pinta-alasta huolimatta siellä on monenlaisia ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeitä subtrooppisesta vuoristokasvillisuuteen, ja tämä on johtanut etenkin lintulajiston monimuotoisuuteen. Siellä on havaittu noin 365 lintulajia flamingoista ja kotkista mehiläissyöjiin.[12] Harvinaisiin nisäkkäisiin kuuluvat kuhertajagaselli (Gazella subgutturosa) ja kaukasianvuorikauris. Kaikkiaan maassa elää 97 nisäkäslajia, 67 matelija- ja sammakkoeläinlajia, 97 kalalajia ja yli 15 000 lajia selkärangattomia.[13]

Hirkanin kansallispuisto (azer. Hirkan Milli Parkı) on perustettu suojelemaan subtrooppista luontoa Lankaran alangolla ja Talyšvuorilta. Siellä elää harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Şirvanin kansallispuisto (Şirvan Milli Parkı) Širvanin alangolla on kuhertajagasellin ja vesilintujen lisääntymisaluetta. Ağgölin kansallispuisto (Ağgöl Milli Parkı) suojelee muuttolintujen talvehtimis- ja levähdyspaikkoja.[14] Kaikkiaan Azerbaidžanissa on kahdeksan kansallispuistoa, 11 luonnonpuistoa sekä monia muita luonnonsuojelualueita.[15][16]

Azerbaidžanin tasavalta. Kartassa kaupunkien nimet on translitteroitu venäjän kielestä ymmärrettävyyden helpottamiseksi. Paikkakuntien azerinkielisen nimen saa näkyviin viemällä hiiren paikan nimen päälle.

Historia
Pääartikkeli: Azerbaidžanin historia

Varhainen historia
Gobustanin kalliomaalauksia ajalta noin 10 000 eaa., osa Unescon maailmanperintökohdetta.

Azerbaidžanissa yhdistyvät muinaisten seldžukkiturkkilaisten ja muinaisen Persian sivilisaation perinteet. Se oli muinaisina aikoina myös zarathustralaisuuden keskus.[17]

Maasta ei tiedetä juurikaan mitään ennen arabien valloitusta vuonna 642, jonka jälkeen se oli osana islamilaisten kalifaattia. 1200–1400-luvuilla maahan hyökkäsivät mongolit. Myöhemmin sitä hallitsivat paikalliset shirvanilaiset šaahit ja Persian Safavidien dynastia.[17]

Venäjän ja Neuvostoliiton valta

Euroopan ja Keski-Aasian välisillä reiteillä ja Kaspianmeren rannalla sijaitsevasta alueesta taistelivat osmanit, Venäjä ja Persia vuosisatoja. Viimein Persia ja Venäjä jakoivat Azerbaidžanin keskenään vuonna 1828 Turkmenchayn sopimuksella. Nykyisen Azerbaidžanin alue jäi Venäjälle, loput siitä on Iranin Itä- ja Länsi-Azerbaidžanin maakuntia. Samalla päättyi paikallisten kaanien valtakausi.[17]

Azerbaidžanista tuli yksi maailman ensimmäisistä öljyntuotantopaikoista, kun siellä porattiin öljyä vuosina 1848–1849. Nobelin veljekset perustivat 1879 sinne öljyntuotantolaitokset.[18] Samalla Bakusta kasvoi merkittävä teollisuuskeskus.[19]

Venäjän keisarikunnan romahdettua ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa maan kansallinen puolue julisti itsenäisyyden 1918 epäonnistuneen Transkaukasian federaation hajottua. Valtio käytti nimeä Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta. Osa valtioista ehti tunnustaa sen itsenäiseksi 1920, mutta jo huhtikuussa 1920 puna-armeijan joukkojen saapumisen myötä itsenäisyys päättyi. Vuonna 1922 Azerbaidžan liitettiin Transkaukasian sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja tämän hajotessa 1936 Azerbaidžanista tuli neuvostotasavalta.[17]

Perestroika nosti pintaan myös Neuvostoliiton kansojen väliset erimielisyydet. Vuonna 1988 armenialaiset alkoivat osoittaa mieltään azerivaltaa vastaan Vuoristo-Karabahissa ja Armeniassa. Vuoristo-Karabahin korkein neuvosto äänesti Azerbaidžanista eroamisen puolesta. Kostoksi armenialaisten separatismista ja azerien karkotuksista Vuoristo-Karabahista azerinationalistit hyökkäsivät Sumgaitissa armenialaisten koteihin, murhasivat armenialaissiviilejä ja ajoivat näitä väkivalloin pois kaupungista. Sumgaitin raaoissa väkivaltaisuuksissa kuoli ainakin 26 armenialaista ja kuusi azeria.[18]

Vuoristo-Karabahin levottomuudet jatkuivat vuonna 1990. Azerinationalistit kohdistivat Bakussa armenialaisiin pogromin tammikuussa 1990. Neuvostoarmeija kukisti azerien mellakoinnin kovaotteisesti, ampuen 190 nationalistimielenosoittajaa Bakussa. Neuvostojohto julisti myös Vuoristo-Karabahiin hätätilan ja lähetti sinne armeijan. Huhtikuussa vapaaehtoiset azerijoukot ja neuvostojoukot taistelivat armenialaisia vastaan Vuoristo-Karabahissa. Moskova lähetti joukkoja myös Jerevaniin.[17]

Itsenäisyys

Neuvostoliiton hajotessa Azerbaidžan julistautui itsenäiseksi 30. elokuuta 1991, jolloin presidentiksi valittiin entinen kommunistisen puolueen pääsihteeri Ayaz Mütəllibov.[18]

Syyskuussa 1991 Moskova ilmoitti ettei enää tukisi Azerbaidžania Vuoristo-Karabahissa, jolloin armenien joukot kiihdyttivät toimintaansa. Lokakuussa 1991 Vuoristo-Karabahissa järjestetty kansanäänestys hyväksyi sen itsenäisyyden. Vuoden 1992 puolella tilanne puhkesi täydeksi sodaksi. Toukokuussa armenien ja karabahien joukot valtasivat Vuoristo-Karabahin historiallisen, pääasiassa azerien asuttaman pääkaupungin Şuşan ja Laçınin, joka yhdisti Vuoristo-Karabahin Armeniaan. YK:n turvallisuusneuvosto vaati 1993 lopettamaan kaikki vihollisuudet ja vaati Armenian joukkojen poistumista alueelta. Taistelut jatkuivat kuitenkin toukokuuhun 1994, jolloin Venäjän välityksellä saatiin aikaan tulitauko. Noin 30 000 ehti kuolla sodassa vuosina 1992–1994. Armenien edetessä satojatuhansia asukkaita pakeni toisiin osiin Azerbaidžania.[18][9]

Maaliskuussa 1992 azereita murhattiin Xocalıssa Vuoristo-Karabahissa. Mütəllibov jätti tämän johdosta eronpyyntönsä ja maa ajautui poliittisen epävakauden tilaan. Vanha kaarti palautti Mütəllibovin valtaan toukokuussa 1992, ja hän yritti peruuttaa presidentinvaalit ja kieltää kaiken poliittisen toiminnan, jonka jälkeen opposition Kansanrintamapuolue kaappasi vallan.[17]

Valtakautensa aikana Kansanrintama hajotti kommunistien hallitseman korkeimman neuvoston ja siirsi sen vallan 50-jäseniselle ylähuoneelle, kansalliselle neuvostolle. Kesäkuussa 1992 Kansanrintaman johtaja Əbülfəz Elçibəy valittiin presidentiksi. Kansanrintamapuolueen hallitsema hallitus osoittautui kykenemättömäksi hoitamaan Vuoristo-Karabahin konfliktia tai taloutta ja monet sen viranomaisista olivat korruptoituneita.[17] Kansanrintamahallituksessa oli mukana turkkilaisesta nationalismista vaikutteita saaneita henkilöitä, jotka suunnittelivat Azerbaidžanista osaa Turkista Iraniin, Siperiaan, Intiaan ja Kiinaan ulottuvaa Suur-Turkin valtakuntaa ja uhkasivat Armeniaa ydinaseiskulla.[20]

Kesäkuussa 1993 puhkesi kapina maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Gəncəssa ja kapinalliset etenivät ilman vastarintaa pääkaupunkiin, josta presidentti Elçibəy pakeni kotiseudulleen Nahitševaniin. Kansallinen neuvosto siirsi presidentinvallan puhemiehelleen Heydər Əliyeville, ja Elçibəy syrjäytettiin virallisesti elokuussa 1993. Lokakuussa Əliyev valittiin viisivuotiskaudelle presidentiksi. Uusi 125-jäseninen parlamentti valittiin ensimmäisen kerran 1995.[17]

Vuonna 1994 Vuoristo-Karabahissa solmittiin Venäjän välityksellä aselepo, jossa Vuoristo-Karabah ja osa sitä ympäröiviä alueita jäi armenialaisten käsiin. Joulukuussa 2006 siellä järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys perustuslaista, jota Azerbaidžan ei hyväksynyt.[21] Vuoden 2020 sodan aikana Azerbaidžan kuitenkin valloitti suurimman osan Vuoristo-Karabahista ja sitä ympäröivät alueet takaisin haltuunsa.

Əliyev valittiin uudelleen 1998. Lokakuun 2003 vaaleissa presidentiksi valittiin Əliyevin poika İlham Əliyev, ja isä kuoli saman vuoden joulukuussa. İlham Əliyev valittiin toiselle kaudelle vuoden 2008 vaaleissa, ja ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaalit olivat aikaisempaa rehellisemmät, mutta eivät silti demokratian vaatimusten mukaiset.[18]

Politiikka
Azerbaidžanin presidentti İlham Əliyev ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vuonna 2008.

Azerbaidžan on presidentillinen tasavalta, jossa on myös pääministerin virka. Azerbaidžanin presidentti valitaan viiden vuoden välein kansanäänestyksellä. Azerbaidžanin nykyinen presidentti on edellisen presidentin Heydər Əliyevin poika İlham Əliyev. Hänet valittiin virkaansa vuonna 2003 ja on hallinnut maata siitä lähtien. Viimeisimmät presidentinvaalit vuonna 2013 hän voitti 84,5 prosentin kannatuksella. Etyjin mukaan vaalit eivät täyttäneet kansainvälisiä standardeja.[1]

Maaliskuussa 2009 maassa järjestettiin kansanäänestys, jossa poistettiin presidentinkausien rajoitukset.[22]

125-paikkainen kansalliskokous valitaan vaaleilla viiden vuoden välein.[23] Presidentti İlham Əliyevin puolue Uusi Azerbaidžan sai vuoden 2015 parlamenttivaaleissa 69 paikkaa 125 paikasta.[24] Lisäksi lähes loput paikoista meni pienemmille Əliyeviä lähellä oleville puolueille tai sitoutumattomille ehdokkaille. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ei lähettänyt tarkkailijoita, mutta se pitää kaikkia Azerbaidžanin itsenäisyyden ajan vaaleja epärehellisinä.[25] Kaikki merkittävimmät oppositiopuolueet boikotoivat vaaleja.[24]

Azerbaidžan on Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Itsenäisten valtioiden yhteisön, Islamilaisen yhteistyöjärjestön, Mustanmeren talousjärjestön ja Turkkilaisten maiden neuvoston jäsen.[26][27][28][29][30][31][32]

Alueet
Pääartikkelit: Azerbaidžanin piirikunnat ja kaupungit ja Nahitševan

Azerbaidžan jaetaan 66 alueeseen (rayonlar) ja 12 kaupunkiin (şəhərlər), joista seitsemän aluetta ja yksi kaupunki sijaitsevat Nahitševanin autonomisessa tasavallassa.[33] Nahitševanin autonominen tasavalta sijaitsee eksklaavina muusta Azerbaidžanista erillään Armenian, Turkin ja Iranin ympäröimänä. Alle 400 000 hengen väestöstä 99 prosenttia on azereita ja loput pääosin venäläisiä ja kurdeja.[34] Maisemaltaan se on vuoristoista puoliaavikkoa.[35]

Azerbaidžan

  1. Abşeron
  2. Ağcabədi
  3. Ağdam
  4. Ağdaş
  5. Ağstafa
  6. Ağsu
  7. Əli Bayramlın kaupunki
  8. Astara
  9. Bakun kaupunki (Bakı)
  10. Balakən
  11. Bərdə
  12. Beyləqan
  13. Biləsuvar
  14. Cəbrayıl
  15. Cəlilabad
  16. Daşkəsən
  17. Dəvəçi
  18. Füzuli
  19. Gədəbəy
  20. Gəncən kaupunki
  21. Goranboy
  22. Göyçay
  23. Hacıqabul
  24. İmişli
  25. İsmayıllı
  26. Kəlbəcər (osa Vuoristo-Karabahia)
  27. Kürdəmir
  28. Laçın
  29. Lənkəran
  30. Lənkəranin kaupunki
  31. Lerik
  32. Masallı
  33. Mingəçevirin kaupunki
  34. Naftalanin kaupunki
  35. Neftçala
  1. Oğuz
  2. Qəbələ
  3. Qax
  4. Qazax
  5. Qobustan
  6. Quba
  7. Qubadlı
  8. Qusar
  9. Saatlı
  10. Sabirabad
  11. Şəki
  12. Şəkin kaupunki
  13. Salyan
  14. Şamaxı
  15. Şəmkir
  16. Samux
  17. Siyəzən
  18. Sumqayıtin kaupunki
  19. Şuşa (osa Vuoristo-Karabahia)
  20. Şuşan kaupunki (osa Vuoristo-Karabahia)
  21. Tərtər (osa Vuoristo-Karabahia)
  22. Tovuz
  23. Ucar
  24. Xaçmaz
  25. Stepanakert (Vuoristo-Karabahin pääkaupunki)
  26. Xanlar
  27. Xızı
  28. Xocalı (osa Vuoristo-Karabahia)
  29. Xocavənd (osa Vuoristo-Karabahia)
  30. Yardımlı
  31. Yevlakh
  32. Yevlaxin kaupunki
  33. Zəngilan
  34. Zaqatala
  35. Zərdab
Azerbaidžanin piirikunnat ja kaupungit
Azerbaidžanin kartta

Nahitševanin autonominen tasavalta

  1. Babək
  2. Culfa
  3. Kəngərli
  4. Nahitševanin kaupunki (Naxçıvan Şəhər)
  5. Ordubad
  6. Sədərək
  7. Şahbuz
  8. Şərur
Maaöljyä pumpataan sekä maalta että mereltä. Kuva Bakun lähistöltä.
Azerbaidžan satelliittikuvassa maaliskuussa 2003.

Talous

Azerbaidžan tuottaa muun muassa vehnää, teetä, hedelmiä ja tupakkaa. Tärkeintä viennin kannalta on öljy sekä vähäisemmässä määrin maakaasu. Myös joitakin metalleja kuten rautaa, kuparia ja kobolttia tuotetaan. Kauppa entisten Neuvostoliiton maiden kanssa on vähenemässä, mutta samaan aikaan kauppa Turkin ja länsimaiden kanssa kasvaa. Öljy ja kaasu muodostavat 90 prosenttia viennistä.[1]

Liikenne
Katso myös: Turismi Azerbaidžanissa

Maassa on 37 lentoasemaa, joista viidellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatieverkkoa on lähes kolmetuhatta kilometriä. Baku on ainoa satamakaupunki.[1]

Väestö

Azerbaidžanin väkiluku oli vuonna 2021 noin 10,3 miljoonaa.[2][3] Väestöstä on 91,6 prosenttia azereita, kaksi prosenttia lezgejä, 1,3 prosenttia venäläisiä, 1,3 prosenttia armenialaisia (lähes kaikki Vuoristo-Karabahissa) ja 2,4 prosenttia muita (1999 arvio).[1] Azereita asuu Iranissa lähteestä riippuen kaksin- tai kolminkertainen määrä verrattuna Azerbaidžanin azereiden lukumäärään. Esimerkiksi Ethnologue-kirjan mukaan Iranin azeria puhuu noin 17 miljoonaa, pohjoista ”Azerbaidžanin azeria” noin seitsemän miljoonaa. Kielet poikkeavat toisistaan ääntämisen ja sanaston, varsinkin lainasanojen osalta.[36]

Azerbaidžanin valtauskonto on islam. 93,4 prosenttia väestöstä on islaminuskoisia, 2,5 prosenttia Venäjän ortodokseja ja 2,3 prosenttia Armenian ortodokseja (Vuoristo-Karabahissa, 1995). 1,8 prosenttia väestöstä kuuluu muihin uskontokuntiin tai ei tunnusta uskontoa ollenkaan.[1]

Maan muslimeista noin 85 prosenttia on šiialaisia ja loput 15 prosenttia sunnalaisia.[37] Sunnalaiset ovat historiallisesti olleet maan enemmistö etenkin sen pohjoisosissa. He olivat enemmistö vielä Venäjän vallan alussa 1830-luvulla, mutta 1860-lukuun mennessä tilanne muuttui, kun suuri osa sunnalaisista pakeni maasta. Vuonna 2007 tehdyn, nuorisolle suunnatun kyselyn mukaan 85 prosenttia vastanneista uskoi jumalaan ja neljäsosa hyväksyisi šarialain käyttöönoton. Kuitenkin samaan aikaan vain 13 prosenttia ilmoitti harjoittavansa uskoaan säännöllisesti.[38]

Terveys

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Azerbaidžanissa käytettiin puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 6,94 litraa aikuista kohti. Luku on samaa suuruusluokkaa kuin Uruguayssa (6,96).[39]

Kulttuuri

Azerbaidžanin kulttuuri on saanut vaikutteita persialaisesta, turkkilaisesta, arabialaisesta, kaukasialaisesta ja venäläisestä kulttuurista.

Musiikki

Maan klassinen musiikkiperinne, Mugam, on saanut Unescon maailmanperintötunnustuksen. Mugam koostuu runoudesta ja musiikista ja siinä käytetään monenlaisia tekniikoita, kuten kurkkulaulua.[40] Uskonnolliset elementit etenkin suufilaisuudesta ovat olennainen osa Mugamia.[41] Lisäksi maan musiikkiperinteeseen kuuluu rap-tyylinen Meykhana-musiikki, joka kuitenkin on kehittynyt erillään afroamerikkalaisesta rap-musiikista. Nimitys tulee turkin kielen sanasta meyhane, joka tarkoittaa tavernaa. Neuvostoaikaan meykhana oli kielletty, mutta nykyaikana perinne on taas voimissaan. Lisäksi Azerbaidžanin musiikkikulttuuriin kuuluu kiertävien, saz-luuttua soittavien ashik-trubaduurien perinne.[42]

Azerbaidžan osallistui ensimmäisen kerran Eurovision laulukilpailuihin vuonna 2008[43] ja voitti ne ensimmäisen kerran vuonna 2011[44].

Juhlapäivät
Pvm[45] Suomalainen nimi Azeriksi[46] Huomautuksia
1.–2. tammikuutauusivuosi 
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäivä 
noin 20.–24. maaliskuutaNovruz (”Uuden päivän” juhla)Novruz Bayramıkevätpäiväntasauksesta alkava viisipäiväinen juhla
9. toukokuutavoitonpäivävoitto fasismista
28. toukokuutatasavallan päivä 
15. kesäkuutapelastuksen päivä 
26. kesäkuutakansallisen armeijan päivä 
18. lokakuutaitsenäisyyspäivä 
9. marraskuutakansallislipun päivä 
12. marraskuutaperustuslain päivä 
17. marraskuutakansallinen elpymisen päivä 
31. joulukuutaazerbaizanilaisten maailmanlaajuisen solidaarisuuden päivä 

Virallisia uskonnollisia juhlapäiviä ovat kaksi päivää kestävät Qurban (Uhrijuhla, Qurban bayramıja) ja Ramadan (Ramazan bayramı). Niiden, samoin kuin keväisen Novruz-vapaan, ajankohta vahvistetaan edeltävänä vuotena.[45][46] Qurban osuu yleensä loka-marraskuulle. Esimerkiksi vuonna 2014 Qurbania vietettiin 4.–5. lokakuuta.[47]

Urheilu

Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo ja maa kuuluu Euroopan jalkapalloliittoon Uefaan. Azerbaidžanin jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt arvokisojen lopputurnaukseen. Maaliskuussa 2021 se oli Fifan rankingissa sijalla 108.[48]

Maa on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1996. Sillä on ollut kesäkisoissa 23–44 urheilijaa, talvikisoissa 2–4. Painijat Namiq Abdullayev, Rövşən Bayramov ja ampuja Zemfira Meftahətdinova ovat saaneet kaksi mitalia olympialaisissa,[49] ja judoka Elnur Məmmədli on voittanut olympiakultaa.

Ihmisoikeudet

Vaikka Azerbaidžanin hallinnon mukaan maassa onkin sananvapaus, se on käytännössä estetty. Vuonna 2014, kun lehdistön- ja median vapaus oli vähentynyt jo useiden vuosien ajan, Azerbaidžanin hallitus piti kampanjan, jonka tarkoitus oli hiljentää kaikki hallitukseen kohdistuva kritiikki ja vastustajat. Kampanja vei paikalliselta medialta nopeasti paljon jalansijaa. On yleistä, että toimittajiin kohdistuu väkivaltaa ja että heitä vastaan nostetaan tekaistuja syytteitä.[50] Kaikki ulkomaalaiset lähetykset ovat maassa kiellettyjä.[51]

Rəşadət Axundov, yksi kansalaisjärjestö Nidan perustajista, tuomittiin 6. toukokuuta 2014 kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen.

Freedom Housen lehdistönvapautta koskevan vuoden 2013 Freedom of the Press -raportin mukaan Azerbaidžanissa ei ole vapaata lehdistöä, ja se sijoittuu 197 maan joukossa sijalle 177.[52] Committee to Protect Journalists -komitean mukaan Azerbaidžanissa oli vuonna 2015 eniten vangittuja toimittajia Euroopassa ja Keski-Aasiassa, ja se oli maailman viidenneksi sensuroiduin maa.[53][54]

Amnesty Internationalin tutkija toteaa lokakuussa 2015 julkaisemassaan raportissa:[55]

"– – Azerbaidžanissa viime vuosina tapahtunut ihmisoikeuksien raju huononeminen. Valitettavasti Azerbaidžanille on sallittu harjoittaa ennennäkemätöntä sortoa ja samalla lähes tuhota kansalaisyhteiskuntansa."

Amnestyn Azerbaidžanin vuosiraportin 2015–2016 mukaan poliittisten toisinajattelijoiden vainoaminen jatkui vuoden 2015 aikana, eivätkä ihmisoikeusjärjestöt voineet päättää työtään maassa. Vuoden 2015 lopussa pidätettynä oli ainakin 18 mielipidevankia. Kostoiskut itsenäisiä toimittajia ja aktivisteja sekä heidän perheitään kohtaan jatkuivat sekä maan sisällä että ulkomailla. Kansainväliset ihmisoikeusvalvojat kiellettiin ja karkotettiin maasta. Hallitus jatkoi vastustajiensa kidutusta ja muuta pahoinpitelyä.[56]

Maassa järjestetty vuoden 2012 Eurovision laulukilpailu nosti Azerbaidžanin huonon ihmisoikeustilanteen esille[57], kun media alkoi uutisoida valtion pakkolunastamista tonteista Euroviisuja varten rakennetun Kristallihallin ympäristössä. Human Rights Watchin mukaan asukkaiden pakkohäädöt olivat alkaneet jo vuonna 2009, mutta pahentuivat maan voitettua Euroviisut vuonna 2011.[58][59] Euroviisujen alla valokeilaan nousivat myös poliittisesti kantaa ottavia kappaleita julkaisseiden muusikoiden pidätykset ja kidutukset ja hallitusta vastaan puhuneiden mielenosoittajien väkivaltainen kohtelu.[60][61]

Katso myös

Lähteet
  • Thomas de Wall: The Caucasus - An Introduction, s. 135–145. Oxford Univeristy Press, 2010. ISBN 978-0-19-539976-9. (englanniksi)

Viitteet
  1. Azerbaijan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. The International Population Day, The demographic situation in Azerbaijan, The State Statistical Committee of the Republic of Azerbaijan, 11 July 2011
  3. Censuses of Republic of Azerbaijan 1979, 1989, 1999, 2009, The State Statistical Committee of the Republic of Azerbaijan
  4. Azerbaijan:Report for Selected Countries and Subjects International Monetary Fund. Viitattu 12.4.2011.
  5. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. Time Zone in Azerbaijan timeanddate.com. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
  7. Azerbaijan Human Rights Watch. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  8. Azerbaijan Freedom House. Viitattu 28. joulukuuta 2021. (englanniksi)
  9. Azerbaijan country profile BBC news
  10. de Wall 2010, s. 27
  11. Physical Environment Azerbaijan: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  12. Birds of Azerbaijan Spatia Wildlife
  13. General information about the fauna of the republic Ministry of Culture
  14. National parks Azerbaijan tourism
  15. Specially Protected Nature Areas of Azerbaijan (pdf) Ministry of Ecology and Natural Resources of Republic of Azerbaijan. Viitattu 9.2.2014. (englanniksi)
  16. List of the Specially Protected Nature Areas of the Republic of Azerbaijan Ministry of Ecology and Natural Resources of Republic of Azerbaijan, eco.gov.az. Arkistoitu 29.3.2014. Viitattu 9.2.2014. (englanniksi)
  17. Background note (arkistoitu) 2012. US Dept. State. Viitattu 19.10.2013.
  18. Timeline: Azerbaijan BBC News
  19. Baku and Oil. The Period of Industrial Oil Extraction Window to Baku
  20. Martin A. Lee: Les liaisons dangereuses de la police turque Le Monde diplomatique, Mars 1997, viitattu 22.5.2011 (ranskaksi)
  21. Regions and territories: Nagorno-Karabakh BBC News
  22. Azerbaijan votes to remove presidential term limit RIA. Viitattu 19.3.2009.
  23. Azerbaijan Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  24. Azerbaijan ruling party wins majority, observers raise concerns Deutsche Welle. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  25. Azerbaijan election: Ruling party wins amid boycott 1.11.2015. BBC. Viitattu 6.3.2017. (englanniksi)
  26. Member States Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  27. 47 Member States Euroopan neuvosto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  28. Participating States Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  29. Государства – участники СНГ Itsenäisten valtioiden yhteisö. Viitattu 11.2.2020. (venäjäksi)
  30. Member States Islamilainen yhteistyöjärjestö. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  31. Member States Mustanmeren talousjärjestö. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
  32. Türk Keneşi Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  33. Rayons of Azerbaijan Statoids
  34. Azərbaycanın regionları State Statistical Committee
  35. nature of Nakhchivan Nakhchivan Travel
  36. Azerbaijani: A macrolanguage of Iran Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.
  37. Religion (pdf) (s. 2) Administrative Department of the President of the Republic of Azerbaijan. Viitattu 7.8.2015. (englanniksi)
  38. de Wall 2010, s. 23–24
  39. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  40. Azerbaijani Mugham Declared Masterpiece of Oral World Heritage by UNESCO Azerbaijan International 2003
  41. History of mugam and stages of development Mugam radio
  42. Azerbaijan Countries and their cultures
  43. http://www.esctoday.com/news/read/9443
  44. Azerbaidžanin presidentti nimitti Euroviisujen järjestelykomitean (Arkistoitu – Internet Archive) YLE Satumaa
  45. Azerbaijan in figures - National Holidays of Azerbaijan (doc (MS-Word)) stat.gov.az. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  46. The Labor Code of the Republic of Azerbaijan Article 105. Holidays president.az. Viitattu 30.12.2014.
  47. Azerbaijan celebrates Gurban holiday (englanniksi)
  48. Associations: Azerbaijan (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  49. Azerbaijan in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference
  50. William Horsley: The Protection of media freedom in Europe (PDF) cfom.org.uk. 18.6.2014.
  51. Azerbaijan freedomhouse.org. Arkistoitu 10.9.2015. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  52. Freedom House: Freedom of the Press 2013 (PDF) (s. 41) freedomhouse.org.
  53. Baku 2015: Press freedom, Azerbaijan, and the European Games cpj.org. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  54. 10 Most Censored Countries cpj.org. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  55. Azerbaijan closes its doors www.amnesty.org. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  56. Azerbaijan 2017/2018 www.amnesty.org. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  57. Vieraskynä: Euroviisut tuovat Azerbaidžžanin valokeilaan Helsingin Sanomat. 23.5.2012. Arkistoitu 3.9.2014. Viitattu 29.10.2018.
  58. Azerbaijan: Rights Abuse Stains International Standing Human Rights Watch. 22.1.2012. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  59. Azerbaijan: Halt Illegal House Demolitions, Forced Evictions Human Rights Watch. 13.6.2011. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  60. Azerbaijan warms up for Eurovision by torturing musicians The Independent. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  61. ”Ulkolinja: Azerbaidzanin monet kasvot”.

    Aiheesta muualla
    Azerbaidžanin piirikunnat ja kaupungit
    Piirikunnat

    Ağcabədi • Ağdam • Ağdaş • Ağstafa • Ağsu • Apšeron • Astara • Babək* • Balakən • Bərdə • Beyləqan • Biləsuvar • Cəbrayıl • Cəlilabad • Culfa* • Daşkəsən • Füzuli • Gədəbəy • Goranboy • Göyçay • Göygöl • Hacıqabul • İmişli • İsmayıllı • Kəlbəcər • Kəngərli* • Kürdəmir • Laçın • Lənkəran • Lerik • Masallı • Neftçala • Oğuz • Ordubad* • Qax • Qazax • Qəbələ • Qobustan • Qubadlı • Quba • Qusar • Saatlı • Sabirabad • Şabran • Şahbuz* • Salyan • Şamaxı • Samux • Sədərək* • Şəki • Şəmkir • Şərur* • Siyəzən • Şuşa • Tərtər • Tovuz • Ucar • Xaçmaz • Xızı • Xocalı • Xocavənd • Yardımlı • Yevlax • Zaqatala • Zəngilan • Zərdab

    Kaupungit

    Baku • Gəncə • Lənkəran • Mingəçevir • Naftalan • Nahitševan* • Şəki • Şirvan • Sumqayıt • Xankəndi • Yevlax

    Tähdellä * merkityt piirikunnat ja kaupungit kuuluvat Nahitševanin autonomiseen tasavaltaan.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.