Axel von der Lochau

Axel von der Lochau (15. kesäkuuta 1879 Berliini – 26. helmikuuta 1967 Hannover) oli saksalainen kenraalimajuri toisen maailmansodan aikana.

Lochau astui Saksan keisarillisen armeijan palvelukseen lokakuussa 1899. Hän palveli kadetin ja myöhemmin luutnantin arvoisena adjutanttina Kuningatar Elisabethin 3. kaartinkrenatöörirykmentissä, kunnes 1913 hänet ylennettiin kapteeniksi ja siirrettiin esikuntatehtäviin. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 77. reservinjalkaväkirykmenttiin rintamalle. Hän haavoittui 30. elokuuta ja hän vietti lopun ensimmäisestä sotavuodesta sotilassairaalassa. Hänet siirrettiin 259. reservinjalkaväkirykmenttiin, jossa hän palveli aluksi komppanianpäällikkönä ja myöhemmin pataljoonankomentajana.[1]

Weimarin tasavallan aikana Lochau palveli mm. sotaministeriössä henkilöstötehtävissä, esikuntatehtävissä yksiköissä ja koulutuspataljoonan komentajana. Vuoden 1928 viimeisenä päivänä hän erosi nimellisesti armeijasta, joka palkkasi hänet välittömästi takaisin siviilihenkilönä johtamaan III. sotilaspiirin henkilöstön harjoittamisesta vastaavaa toimistoa. Hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1942, jolloin hän siirtyi upseerireserviin jääden lopullisesti eläkkeelle toukokuussa 1943. Lochau ylennettiin kenraalimajuriksi 1. heinäkuuta 1941.[1]

Lochau palkittiin Johanniittain ritarikunnan ristillä.[2] Hänen puolisonsa oli kreivitär Antoinette von Hardenberg.[3]