Axel Weüdel

Kalmarissa syntynyt Weüdel oli ammatiltaan metallimies, joka opiskeli omatoimisesti töidensä ohella. Hän oli yksi kotikaupunkinsa ammatillisen järjestäytymisen alullepanijoita ja ajoi myös aktiivisesti yleistä äänioikeutta. Vuonna 1892 Weüdel käynnisti ensimmäisen oman opintopiirinsä, ja pian hänen toimintansa huomioitiin myös valtakunnallisesti. Weüdel oli mukana ammattiyhdistystoiminnassa vielä Malmössä ja Tukholmassa ennen kuin sosialidemokraattien puheenjohtaja Hjalmar Branting lähetti hänet Suomeen talvella 1898.[1] Weüdelin tehtävä oli agitoida sosialidemokraattista aatetta suomenruotsalaisen työväestön keskuudessa ja auttaa suomalaisia ammattiyhdistysaktiiveja oman ruotsinkielisen työväenjärjestön luomisessa.[3]

Weüdel oli huhtikuussa 1898 perustamassa Helsingin ruotsalaista työväenyhdistystä Gustaf Wistbackan, Reino Drockilan, Anders Käcklundin ja Jean Boldtin kanssa ja vuotta myöhemmin aloittamassa suomenruotsalaisen Finlands Svenska Socialdemokrater -yhdistyksen toimintaa. Hän kuului myös vuonna 1899 perustetun Arbetaren-sanomalehden ensimmäiseen toimituskuntaan päätoimittaja Reino Drockilan ja toisen avustajan Anders Käcklundin ohella.[4]

Vuonna 1901 Weüdel lähti mukaan aktivistien toimintaan avustamalla Venäjän tsaarinvaltaa vastustavia vallankumouksellisia kielletyn kirjallisuuden ja muiden painotuotteiden salakuljetuksessa. Aluksi hän järjesti uudelleen Suomen kautta kulkeneen Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen salakuljetusreitin puolueen kustantamilla varoilla. Hieman myöhemmin Weüdel muutti tehtävää varten Maarianhaminaan, jonne hän viranomaisten harhauttamiseksi perusti pienen metalliverstaan. Weüdelin organisoima salakuljetusreitti kulki Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun, josta vallankumouksellista kirjallisuutta kuljetettiin edelleen Suomen halki Pietariin. Weüdel käytti apunaan värväämiään matkustajalaivojen miehistön jäseniä. Hän organisoi useiden vallankumouksellisten ryhmien, kuten bolševikkien, eserien, juutalaisen Bund-puolueen sekä Puolan ja Liettuan yhdistyneen sosialidemokraattisen puolueen propagandamateriaalin kuljetuksia. Myöhemmin Weüdelin toimintaa jatkoivat suomalaiset aktivistit Konni Zilliacuksen johdolla.[3]

Weüdel joutui pakenemaan Suomesta vuoden 1902 jälkeen.[4] Hän muutti Australiaan ja Uuden Seelannin kautta Yhdysvaltoihin, jonne Weüdel saapui vuonna 1919. Hän asui muun muassa Indianapolisissa ja työskenteli paikallisessa autotehtaassa ja jatkoi samalla myös ammattiyhdistystoimintaansa.[1] Viimeiset elinvuotensa Weüdel vietti Minnesotassa.[2]