Aksel Sandemose

Sandemose syntyi Tanskassa ja asui Norjassa vuodesta 1929 alkaen. Nuoruudessaan Sandemose työskenteli muun muassa opettajana, toimittajana, merimiehenä ja metsurina. Hän toimi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeessä ja joutui pakenemaan Ruotsiin vuonna 1941, mutta palasi Norjaan sodan loputtua. [1]

Sandemose aloitti kirjoittamisen tanskaksi, mutta kirjoitti tunnetuimmat teoksensa norjaksi. Moniin teoksiinsa Sandemose ammensi aiheita lapsuudestaan Tanskan Nyköpingista. Romaanista Pakolainen ylittää jälkensä on peräisin Janten lakina tunnettu säännöstö, joka kuvaa pikkukaupungin lannistavaa ilmapiiriä. Tämän kuvitellun Janten kaupungin esikuvana oli Nyköping. Nuoruudessaan hän oli useita vuosia merillä, ja tämä vaihe heijastuu hänen ensimmäisissä romaaneissaan.[1]

Romaani Pakolainen ylittää jälkensä sisältää perusasetelman, joka on sandemoselle tyypillinen: päähenkilö pohtii jälkeenpäin, miksi hän ajatui tappamaan henkilön, jota hän sekä ihaili että vihasi. Sandemose tutkii ihmismielen tuhovoimia, joita roolihenkilö yrittää hillitä itsetutkiskelulla ja jotka voivat leimahtaen purkautua. Näitä voimia ovat rakkaus, mustasukkaisuus, alitajuisuus, petturuus ja kohtalokas kaksijakoisuus. Näin Sandemosen teokset ovat lähellä salapoliisiromaaneja.[1]

Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Sandemosen kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[2]

• Pakolainen ylittää jälkensä, 1965 (En flygtning krysser sitt spor 1933)
• Me koristamme itsemme sarvilla. (Vi pynter oss med horn, 1936.) Suomentanut Rauno Ekholm. Gummerus, 1963.
• Kadonnut on vain unta, 1961 (Det svundne er en dröm 1946)
• Alice Atkinson ja hänen rakastajansa, 1972 (Alice Atkinson og hennes elskere 1949)
• Ihmissusi, 1960 (Varulven 1958)
• Felician häät, 1962 (Felicias bryllup 1961)
• Jerikon muurit, 1966 (Murene rundt Jerik 1960)

• Janten laki