Axel Berg

Aksel Ivar Berg (ven. Аксель Иванович Берг, 10. marraskuuta 1893 Orenburg – 9. heinäkuuta 1979 Moskova) oli suomalaissukuinen upseeri, joka kohosi huomattavaan asemaan Neuvostoliitossa. Hän palveli maan varapuolustusministerinä 1953–1957. Berg oli myös insinööriamiraali Neuvostoliiton laivastossa, Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen ja sosialistisen työn sankari. Hänellä oli merkittävä rooli kybernetiikan kehityksessä Neuvostoliitossa.[1][2]

Perhe

Bergin isä oli suomalainen kenraali Johan Alexander (Ivan Alexandrovich) Berg (1830–1900) Venäjän armeijassa ja toimi Akselin syntyessä Orenburgin prikaatin esikuntapäällikkönä,[3][4] äiti Elisabeth oli italialaista syntyperää [5] ja toimi muun muassa englannin kielen opettajana. Isovanhemmat olivat viipurilainen apteekkari Alexander Berg ja hänen puolisonsa Emilia Berg.

Ura

Ensimmäisen maailmansodan aikana Berg toimi navigaattorina englantilaisella sukellusveneellä E 8,[6] joka kuului englantilaiseen sukellusveneosastoon ja toimi Venäjän Itämeren laivaston yhteydessä. Sukellusveneen moottori syttyi pitkän takaa-ajon jälkeen tuleen 15.10.1917 ja alkoi levittää myrkyllistä savua. Vene pelastautui ihmeen kaupalla Helsinkiin, mutta Berg joutui sotasairaalaan. Hänelle jäi myrkytyksestä pysyvä sydänvika. Berg palasi sukellusvenepalvelukseen toukokuussa 1919, kun hänet komennettiin perämieheksi sukellusvene Panteralle (Pantteri). Liittoutuneiden intervention aikana vuoden 1919 elokuusta vuoteen 1924 asti Berg toimi sukellusveneiden Рысь (Ilves), Волк (Susi) ja Zmeja (Käärme) kapteenina. Asepalveluksen ohessa hän suoritti insinööritutkinnon vuonna 1920 ja Pietarin merisota-akatemian tutkinnon vuonna 1925. Vuonna 1922 hän kirjoitti punalaivaston ensimmäisen palveluohjesäännön sukellusveneille.[1][7]

Sittemmin Berg siirtyi radiotekniikan tutkijaksi ja opettajaksi. Hän toimi opettajana puna-armeijan sotateknisessä akatemiassa vuodesta 1925 ja merisota-akatemiassa vuodesta 1927. Vuodesta 1924 alkaen hän julkaisi useita radiotekniikan ja elektroniikan oppikirjoja. Berg yleni merisota-akatemian radionavigoinnin ja radioviestinnän professoriksi vuonna 1930, jolloin hänet ylennettiin myös vara-amiraalia vastaavaan arvoon.[7]

Vuonna 1937 Berg pidätettiin vakoilusta syytettynä. 900 päivää kestäneen tutkinnan jälkeen hänet vapautettiin vuonna 1940.[8]

Elokuussa 1943 Berg nimitettiin sähköteollisuuden varaministeriksi, jossa virassa hän toimi lokakuuhun 1944 asti. Vuosina 1944-47 Berg johti tutkimusryhmää, joka kehitti punalaivastolle muun muassa tutkan. Hän liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944. Akateemikon arvon Berg sai vuonna 1946. Vuodesta 1951 lähtien hän toimi Neuvostoliiton tiedeakatemian radiotekniikan ja elektroniikan tutkimusinstituutin johtajana. Neuvostoliiton varapuolustusministeriksi Berg nimitettiin Stalinin kuoltua. Siinä virassa hän toimi syyskuusta 1953 marraskuuhun 1957.[7]

Vuodesta 1959 Berg oli puheenjohtajana Neuvostoliiton tiedeakatemian alaisessa "kybernetiikan monimutkaisten ongelmien tieteellisessä neuvostossa". Vuosina 1960-1965 hän oli Neuvostoliiton tiedeakatemian huomatuin kybernetiikan tutkija ja alan kirjallisuuden toimittaja. Bergille myönnettiin uransa aikana lukuisa määrä kunniamerkkejä ja mitaleja.[7]

Teokset[7]
  • Radiotekniikan yleinen teoria 1925
  • Vaihtovirtatyhjiögeneraattorien teoria 1925
  • Radioteknisen laskennan perusteet osa I 1928
  • Radioteknisen laskennan perusteet osa II 1930
  • Putkigeneraattorien teoria ja laskeminen 1932 ja 1935

Lähteet
  1. Аксель Иванович (1893–1979)[vanhentunut linkki] (Käännös[vanhentunut linkki])
  2. By Georg Trogemann: Computing in Russia: The History of Computer Devices and Information Technology revealed – sivu 243
  3. Несколько поправок к биографии адмирал-академика (Käännös[vanhentunut linkki])
  4. Berg, Johan Alexander – Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  5. Биографии – > Берг Аксель Иванович[vanhentunut linkki]
  6. Sukellusvene E 8 räjäytettiin Harmajan ulkopuolella 4.4.1918 saksalaisten lähestyessä Helsinkiä, E8 – hylyt.net
  7. Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 418-425. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5.
  8. Ilmari Susiluoto: Suuruuden laskuoppi - Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.