Avoin verkkokurssi

Avoin verkkokurssi (engl. Open online course) tai massiivinen avoin verkkokurssi (engl. Massive Open Online Course eli MOOC) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, johon pääsääntöisesti kaikilla on avoin pääsy.[1][2] Avoimilla verkkokursseilla käytettävä oppimateriaali on avointa oppimateriaalia. Suurimmat järjestäjät ovat Coursera, edX ja Udacity. Suomessa avoimia verkkokursseja järjestää esimerkiksi Helsingin yliopisto[3][4], Aalto-yliopisto[5] sekä Itä-Suomen yliopisto[6].

Ensimmäiset avoimet verkkokurssit syntyivät 1990-luvun loppupuolella. Avoimien verkkokurssien tavoitteita ja tarkoituksia on arvioitu paljon viime vuosina. Osa näkee avointen verkkokurssien kapasiteetin lupauksena koulutuksen mahdollisuudesta kaikille, osa taas ennustaa avoimien verkkokurssien tulevaisuudessa syrjäyttävän perinteiset yliopistot. Erona ns. perinteiselle akateemiselle väylälle on ainakin kontrollin siirtyminen ja koulutuksellinen vapaus. Yliopisto-opetuksessa kontrolli on yleensä ollut opettajalla, kun taas avoimissa verkkokursseissa vastuu siirtyy opiskelijalle. Esimerkiksi avoimissa verkkokursseissa opettaja usein nähdään enemmän fasilitaattorina, joka edesauttaa opiskelijoita saavuttamaan päämääränsä. Myös koulutuksellinen vapaus on suuri verrattuna perinteiseen opetukseen, sillä avoimet verkkokurssit eivät ole sidottuja mihinkään olemassa olevaan koulutusjärjestelmään tai -rakenteeseen.[7]

Avoimia verkkokursseja on erityyppisiä. Näiden alkuvaiheista voi löytää kahta eri päätyyppiä: xMOOC ja cMOOC. Molemmille on yhteistä avoimuus ja suuret osallistujamäärät.

xMOOCit ovat luennoitsijakeskeisiä – kuuluisa puhuja houkuttelee osallistujia. xMoocit sisältävät lyhyitä videoita, joita opiskelijat seuraavat itsenäisesti. Videoista opiskelijat tekevät monivalintakysymyksistä koostuvia tehtäviä ja tenttejä, jotka tarkastetaan automaattisesti.

cMOOCit ovat toiminnan yhteisöllisyyttä korostavia: myös tässä mallissa käytetään videopohjaisia luentoja ja tehtäviä, mutta näiden lisäksi opiskelijoiden oletetaan joko itsenäisesti tai osaksi suoritusta muodostavan erilaisia sosiaalisia ryhmiä, kuten Facebook-ryhmiä, blogeja tai virtuaalisia tapaamisia. Näissä ryhmissä on tarkoitus keskustella kurssiin liittyvistä asioista, opiskella ja auttaa muita opiskelijoita kurssin suorittamisessa, sekä antaa palautetta toisille harjoituksista.

Lisäksi on perustettu erilaisia ongelmakeskeisiä #etMOOCeja sekä tavoitteellisia, projektimaisia ccMOOCeja. Näissä kurssit perustuvat jonkun käytännönläheisen ongelman käsittelyyn tai yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Kurssin aiheeksi valittua aihetta käsitellään koko kurssin voimin, ja kurssilla opettajan rooliksi jää ohjata kurssin yhteistä prosessia mahdollisilla tehtävänannoilla ja lisätietoa vaativien osien taustoittamisella luennoin. Tästä syntyvä tieto on kaikkien kurssin jäsenten vapaassa käytössä, mikä onkin herättänyt kysymyksiä sen lopullisesta omistussuhteesta.

Vielä näiden lisäksi on olemassa erilaisia MOOC-variaatioita, jotka palvelevat omaa tarkoitustaan. Näitä ovat muun muassa mOOC eli Micro Open Online Course, joka painottaa pienuuttaan ja sen mahdollisuutta tehokkaampaan opiskelijan ohjaukseen. SPOC eli Small Private Online Course on pieni suljetun piirin oma kurssi. DOCC eli Distributed Online Collaborative Course taas on useamman eri yliopiston tai toimijan yhteisesti toteuttama verkkokurssi.[8]

Tarjonta Suomessa ja ulkomailla

Avointen verkkokurssien tarjonta kasvaa jatkuvasti.[9] Maailmanlaajuisesti suuria avointen verkkokurssien tarjoajia ovat Coursera, edX ja Udacity,[9] joiden lisäksi kursseja tarjoavat useat pienemmän toimijat.[10] Esimerkiksi Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos tarjosi ensimmäisen ohjelmoinnin avoimen verkkokurssin tammikuussa 2012.[11].

Coursera
Pääartikkeli: Coursera

Coursera on amerikkalainen, vuonna 2012 perustettu[12] kaupallinen[9] avointen verkkokurssien tarjoaja, jonka perustajia ovat Stanfordin yliopiston tietotekniikan professorit Daphne Koller ja Andrew Ng.[13][14] Kolme ensimmäistä Courseran tarjoamaa kurssia keräsivät kukin yli 100 000 osallistujaa,[14] ja Courseralla onkin tällä hetkellä maailmanlaajuisesti noin 6,5 miljoonaa käyttäjää.[15] Kursseja tarjotaan 12 kielellä Web-, iOS- ja Android-pohjaisina.[13] Vuonna 2012 Coursera tarjosi kursseja Stanfordin, Princetonin, Michiganin sekä Pennsylvanian yliopistoista,[16] mutta on tällä hetkellä laajentanut valikoimaansa, ja partneriyliopistoja onkin jo 108.[15] Kurssit vastaavat sisällöiltään yliopistojen omia kursseja, mutta muun muassa niiden esitysmuotoja on muokattu digitaaliseen ympäristöön soveltuviksi.[9]

Kurssien opetus tapahtuu opettajien etukäteen kokoamien videopätkien kautta. Pätkiin on yhdistetty lyhyitä kysymyksiä, joihin vastaamalla opiskelija pääsee siirtymään videolla eteenpäin.[14] Kurssin arvostelu toteutetaan kaksijakoisesti: monivalintatehtävät tarkastaa tietokone[14] ja muut kurssin opiskelijat arvostelevat pidemmät tehtävät. Jokainen opiskelija saa arvosanan viideltä muulta kurssilaiselta ja arvostelee viiden muun opiskelijan tuotokset.[9][13] Kurssin suorittamisesta opiskelija saa diplomin.[13][14] Jotkin yliopistot (esimerkiksi Tampereen yliopisto) saattavat hyväksyttää tietyn määrän Courseran kursseja opinto-ohjelmiinsa.[17] Coursera perustettiin Piilaakson riskipääomasijoittajien turvin.[12] Nykyään palvelulla on 8 sijoittajaa, muun muassa Maailmanpankki.[13] Sijoitusten lisäksi Coursera mahdollistaa toimintansa rahallisesti kahdella tavalla. Osa kurssisuorituksista oikeuttaa opiskelijan maksulliseen verifioituun diplomiin, joka vahvistaa, että opiskelija on suorittanut muilta osin ilmaisen Coursera-kurssin. Tämän lisäksi Coursera pyrkii luomaan yhteyksiä yritysten ja huippuopiskelijoidensa välille. Tästä yritykset maksavat Courseralle kiinteitä palkkioita.[9].

edX

Vuonna 2012 MIT-yliopisto aloitti oman avointen verkkokurssien projektinsa. Harvardin yliopiston liittyessä siihen syntyi edX.[8] Fyysisesti edX sijaitsee Cambridgessa, Massachusettsin osavaltiossa. edX ei ole kaupallinen konsortio, vaan listaa periaatteikseen ei-kaupallisuuden, avoimen lähdekoodin alustan, yhteistyön ja taloudellisen kestävyyden. Kursseja on tarjolla useista yliopistoista, perustajajäsenten lisäksi yhteensä yli kolmestakymmenestä yliopistosta (3.3.2014), ja aiheita on runsaasti erilaisia, myös ei-teknisiltä aloilta.[18] Ensimmäinen järjestetty kurssi oli ”Circuits and Electronics” (6.002x) maaliskuussa 2012, ja sille rekisteröityi yli 155 000 opiskelijaa 162 maasta.[19] edXin erikoisuus on siinä, että se ei vain tarjoa tunnettujen yliopistojen kursseja verkossa, vaan tarjoaa OpenEdX-alustansa lähdekoodin vapaasti saataville, jolloin kuka tahansa voi luoda omia avoimia verkkokurssejaan käyttäen alustaa.[20] OpenEdXin mooc.org-alusta on luotu yhteistyössä Googlen kanssa ja se on avattu syyskuussa 2013. OpenEdX ei pyydä yliopiston sitoutumista, vaan kursseja voivat tarjota vaikka vain laitokset ja oppiaineet.[8]

Kurssit edX:ssä muistuttavat muiden järjestäjien kursseja videoluentoineen, keskustelupalstoineen, wikipohjaisine yhteistyösivuineen ja muun verkkomateriaalin osalta. Esitietovaatimukset tulee selvittää ennen kurssille osallistumista.[21] Muuten kursseille voi rekisteröityä kuka tahansa. Ensin etsitään kurssi hakemistosta ja varmistetaan, että esitietovaatimukset täyttyvät. Sitten rekisteröidytään luomalla edX-tili, jonka jälkeen kurssille voi osallistua.[22] Kursseilta voi saada kolmenlaisia todistuksia: Honor Code Certificates of Achievement, Verified Certificates of Achievement ja XSeries Certificates of Achievement. Honor code certificates on saatavissa kaikille kursseille, eikä se vahvista käyttäjän identiteettiä. Verified certificate on mahdollista saada vain joillakin kursseilla ja siinä tarkastetaan henkilöllisyys valokuvan ja edX:n oman ID-tunnuksen avulla. XSeries-todistuksen voi saada tietyistä opintokokonaisuuksista.[21]

Udacity

Udacity on amerikkalainen Stanfordin yliopistosta lähtenyt, kaupallinen avointen verkkokurssien tarjoaja.[8] Udacityn perustivat kolmikko Sebastian Thrun, David Stavens ja Mike Sokolsky tammikuussa 2012.[9] Valmistellessaan kurssia tekoälystä Thrun koki, että hänen täytyy viedä kurssi nettiin, jotta suurempi yleisö pääsee osallistumaan sille. Tälle ensimmäiselle verkkokurssille rekisteröityi 160 000 ihmistä 195 eri maasta.[23] Tällä hetkellä (9.3.2014) Udacity tarjoaa 12 täyttä kurssia ja 24 ilmaista kurssimateriaalia.[24]

Thrun alkoi kehittää verkkokursseja kollegoidensa ja opetuksen ammattilaisten kanssa tavoitteenaan saada pedagogiikka mahdollisimman tehokkaaksi.[23] Kurssit Udacityssa suunnitellaan ja toteutetaan joko yrityksen sisäisesti tai yhteistyössä muiden yritysten kuten Googlen tai Microsoftin kanssa. He etsivät kursseilleen taitavia opettajia, joita opiskelijat jaksavat seurata. Akateeminen pätevyys ei takaa sitä, että henkilö osaisi opettaa asiastaan hyvin.[9] Udacityn kursseilla korostuu opetuksen ja käytännön ongelmien yhteys ja opetus on muodostettu projektimaiseksi ongelmanratkaisuksi.[8] Kursseihin kuuluu videoluentojen lisäksi kenttätöitä, arjen ongelmia ja käytännöntilanteissa oppimista.[8]

Udacity tarjoaa ilmaisia kurssimateriaaleja sekä maksullisia täysiä kursseja. Opiskelija voi suorittaa kurssinsa Udacityssä oman aikataulunsa mukaan, koska kursseilla ei ole suorituksille määräaikoja. Ilmaisiin kurssimateriaaleihin sisältyy videoluentoja, informaatioita sekä automaattisesti tarkastettuja tehtäviä. Täysillä kursseilla opiskelijat saavat näiden lisäksi neuvoja projektisuunnitelmiin sekä palautetta suorituksistaan. Opiskelijat saavat henkilökohtaisen valmentajan, joka vastailee kysymyksiin ja antaa tukea kurssin aikana. Kaikkien täysin kurssien lopussa on loppuprojekti tai loppukoe. Lopuksi on päättöhaastattelu, jonka avulla Udacity varmistaa opiskelijan henkilöllisyyden ja myöntää Verified certificaten. Täysistä kursseistaan Udacity veloittaa kuukausimaksulla.[25]

Tietojenkäsittelytieteen opintoihin avointen verkkokurssien avulla

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos tarjoaa avoimia verkkokursseja menestyksekkäästi suorittaneille mahdollisuuden hakeutua opiskelemaan Helsingin yliopistoon tietojenkäsittelytiede pääaineena. Opiskelijat, jotka osallistuvat aktiivisesti MOOC-kursseille ja suorittavat ne menestyksekkäästi, saavat kutsun haastatteluun ja näyttökokeeseen. Sen perusteella on mahdollista saada opinto-oikeus erilliskiintiön kautta tietojenkäsittelytieteen luonnontieteen kandidaatin (LuK) sekä filosofian maisterin (FM) tutkintoihin.[26]

Toki tietojenkäsittelytieteen opintoihin voi erilliskiintiöiden ohella hakea myös yhteisvalinnan kautta. Vuonna 2013 tietojenkäsittelytieteeseen oli päävalinnassa hakijoita 793, joista kokeeseen osallistui 402 ja hyväksyttyjä oli 222.[27]

Historia

Avoimet verkkokurssit ovat nykyajan toteutustapa avoimelle opetukselle. Avoimella opetuksella on pitkä historia, joka ulottuu 1900-luvun alkupuolelle saakka. Monet amerikkalaiset yliopistot ovat tarjonneet opetustaan radion välityksellä ja ennen tätä myös kirjekursseina. Nykyaikaisemmassa muodossa avointen joukkokurssien historian nähdään ulottuvan 2000-luvun alkuun, jolloin MIT järjesti ensimmäisen kaikille avoimen verkkokurssin. Alkuaikoina opetus painottui teknisiin aloihin. Sama painotus näkyy avoimissa verkkokurseissa edelleen.[8]

Avoimien verkkokurssien ideologinen tausta on peräisin 1990-luvun avoimuusliikehdinnästä. Tutkijat ryhtyivät vaatimaan tutkimusjulkaisuja avoimiksi – tästä käytetään nykyisin nimitystä avoin saatavuus, jonka tarkoituksena on erityisesti tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus. Myöhemmin avoimen saatavuuden liikehdintä on vaatinut myös kaikille avoimia tietovarantoja, esimerkiksi tutkimusaineistoja. Tätä periaatetta kannatetaan laajalti, mutta se ei edelleenkään ulotu kaikkialle. Avoimuusliikehdintää on perusteltu muun muassa eettisillä syillä: on eettisesti kestämätöntä, jos tietovarannot rajataan vain tietyille yhteisöille ja tutkimuslaitoksille. Tieto nähdään jokaisen ihmisen oikeutena, eikä pelkästään etuoikeutena.[8]

Massive Open Online Course -termiä käytettiin ensimmäisen kerran Kanadassa vuonna 2008. Avointen verkkokurssien kehitys on ollut nopeaa, sillä useat yliopistot ovat tehneet sekä yhteistyössä että erikseen omia sovellutuksia laajoista ja avoimista verkkokursseista. Yhdysvalloista avoimet verkkokurssit ovat levinneet lähes kaikille mantereille, ja näin ollen niiden kielivalikoima on todella kattava. Ensimmäinen todellinen harppaus avointen verkkokurssien kehityksessä on ollut vuonna 2013, kun Virginia Tech mahdollisti kokonaisen tutkinnon suorittamisen täysin avoimiin verkkokursseihin perustuvalla opiskelulla. Näin ollen avointen verkkokurssien kehityksessä on havaittavissa kaupallistumista, sillä ko. tutkinnon hinta oli 7 000 dollaria. Esimerkiksi erilaiset kurssien suoritustodistukset ovat usein maksullisia.[8]

Useimmat avoimet verkkokussit ovatkin olleet niin sanotusti ”non-credit-kursseja”, eli niitä ei ole voinut hyväksilukea suorituksina opintokokonaisuuksiin. Kuitenkin joissain amerikkalaisissa yliopistoissa avoimista verkkokursseista on myös ollut mahdollista saada erillisiä todistuksia tai mainintoja kurssien suorituksista.[28] Suomessakin ainakin Helsingin- ja Tampereen yliopistoihin on mahdollista päästä avoimia verkkokursseja hyödyntämällä.[29]

Teknologiset vaatimukset

Avoimet verkkokurssit vaativat paljon teknologista osaamista niin kurssin tarjoajilta kuin kurssin opiskelijoiltakin. Harjaantuneetkin opettajat voivat tarvita apua kurssien käytännön toteutuksessa, ja ensikertalaisille suositellaan usein ulkopuolisen tukitiimin apua. Tämän avulla on mahdollista siirtää osaaminen onnistuneesti luokkahuoneopetuksesta virtuaalimaailmaan ja taata teknisten ohjelmien toimiminen.[30] Avoimien verkkokurssien valmisteluun voi kulua jopa sadasta tuhanteen tuntia, ja laadukkaan kurssin valmistelu vaatii monen alan asiantuntijoita. Kursseilla käytettävien videoiden suunnittelu, tekeminen ja editoiminen vaativat paljon aikaa ja hyviä teknisiä taitoja. Monet avoimia verkkokursseja tarjoavat verkkopalvelut antavat apua opettajille onnistuneiden kurssien luomiseen, mikä saattaa kuitenkin poistaa opettajan omaa persoonallista luennointitapaa.[8] Monet suuryritykset ja rahakkaat säätiöt, erityisesti tietotekniikkayritykset, ovat myös mukana tukemassa avointa opetusta.

Kurssien toteutus vaatii opettajalta pedagogisesti suurta vaivannäköä, jotta luennosta verkkoympäristössä tulisi ymmärrettävä ja selkeä. Erityisen haasteellisen tilanteesta tekee reaaliaikaisen palautteen puuttuminen, ja joitain avoimia verkkokursseja on jouduttu keskeyttämään opiskelijoiden myöhemmin antaman negatiivisen palautteen vuoksi.[8] Opettajilta vaaditaan myös tarkkaa kontrollia oman äänen- ja kehonhallinnasta, jotta videosta saadaan mahdollisimman katseluystävällinen. Selkeät maneerit ja äänekäs luennointi saattavat sopia luentosaliin, mutta videoiden kuuntelemisesta se saattaa tehdä haasteellisempaa. Näin ollen opettajien tulisi kiinnittää erityistä huomiota omaan olemukseensa luennoidessaan videon kautta opiskelijoille.[30] Toisaalta avoimet verkkokurssit tarjoavat opettajille mahdollisuuden muuttaa joustavasti kurssin toteutuksessa käytettyä teknologiaa ja kurssin sisältöä.[30] Lisäksi ne kannustavat opettajia miettimään uusia innovatiivisia metodeja oman oppiaineensa opettamiseen ja kannustavat herättämään keskustelua opiskelijoiden keskuudessa.

Luentovideot ovat useasti melko lyhyitä, kestoltaan noin 4–15 minuuttia. Materiaalin voi kuulua lisäksi esimerkiksi aiheeseen liittyviä tehtäviä, artikkeleita sekä muuta oheislukemistoa.[8]

Avoimet verkkokurssit vaativat opiskelijoilta säännöllistä pääsyä Internetiin sekä tarvittavia teknologisia kykyjä verkkopalvelun käyttöön. Avoimia verkkokursseja on kritisoitu siitä, että niihin hakeutuu opiskelemaan jo valmiiksi kouluttautuneita ihmisiä, mikä kyseenalaistaa avoimuuden tarkoituksen. Onkin pohdittu, onko avoimet verkkokurssit enemmän hyvä jatkokoulutusväylä vai pärjäävätkö myös peruskoulupohjalta tulevat opiskelijat teknologian viidakossa.[8] Jotkut skeptikot epäilevät, ettei opiskelijoiden ole mahdollista saavuttaa samaa tietomäärää kuin mitä luokkahuoneopetuksen kautta olisi mahdollista, sillä heidän mukaansa osa tärkeästä informaatiosta saattaa jäädä pois.[30] Toisaalta avointen verkkokurssien keskustelufoorumit pyrkivät kannustamaan vertaisopiskeluun muiden opiskelijoiden kanssa ja tarjoavat mahdollisuuden saada apua kotitehtävien parissa työskentelemiseen.[30] Laajasta opiskelijavalikoimasta voi olla helpompi löytää sopivaa opiskeluseuraa ja omia mietteitä on helppo jakaa keskustelufoorumeilla niin uusien ideoiden kuin ongelmienkin kanssa.

Tulevaisuudessa avoimien verkkokurssien alustoja voidaan teknologisesti hyödyntää muun muassa oppimisen seurannan ja digitaalisen aineiston keräämiseen, jota tutkimalla voidaan saada kattava kuva opiskelusta ja oppimisesta verkkoympäristössä. Tätä kautta on mahdollista myös kehittää jatkuvasti opetusta saadun palautteen ja analysoinnin avulla ja parantaa esimerkiksi verkko-opetuksen pedagogista toteutusta.[8]

Avoimille verkkokursseille ei ole olemassa yhtä johtavaa alustaa. Kilpailu parhaan alustan kehittämisestä onkin käynnissä erityisesti Yhdysvalloissa. Myös Euroopassa sekä muissa maanosissa kuten esimerkiksi Oseaniassa on luotu alustoja alueen yliopistojen avoimia verkkokursseja varten.[8] Vaatimuksia, joita hyvältä avointen verkkokurssien alustalta vaaditaan, ovat muun muassa vakaus, skaalattavuus, käytettävyys, ulkoasu ja tunne, responsiivisuus, huollettavuus, turvallisuus sekä suorituskyky.[31]

Edut ja haasteet

Haasteita

Avointen verkkokurssien pedagogista toteutusta on pidetty puutteellisena, koska niissä korostuu valmiin tiedon siirto, eikä opiskelijan oppimisen tukemiseen tarjota riittävästi välineitä. Verkossa olevan luentotallenteen katselijat eivät voi kesken luennon esittää lisäkysymyksiä eivätkä antaa palautetta. Avoimia verkkokursseja on joissakin tapauksissa jouduttu keskeyttämään opiskelijoiden antaman palautteen perusteella, sillä luentoja on kritisoitu liian vaikeiksi tai sekaviksi. Yhteisöllisen oppimisen ja vertaistuen korostaminen voi koitua myös kurssien haasteeksi. Eri taustoista tulevien opiskelijoiden on hyvin vaikeaa arvioida toisten suorituksia ja antaa niistä relevanttia palautetta. Lisähaastetta tuo osallistujien eri koulutustaustat ja kielitaidon vaihtelevuus.[8]

Avointen verkkokurssien läpäisyprosentit jäävät usein hyvin pieniksi. Kurssin päättyessä kurssilla saattaa olla mukana enää vain 5 % kurssin aloittaneista opiskelijoista. On myös koettu, että kurssit eivät lisää koulutuksen tasa-arvoisuutta, koska suurin osa kurssien opiskelijoista on jo jonkin tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Vaikka kursseista olisi mahdollista saada suorituksia, tarjontaa ei ole vielä niin paljon, että siitä pystyisi rakentamaan tutkintokokonaisuuksia. Useimmat kursseista ovat johdantokursseja, joille ei ole saatavilla jatkokursseja. Edistyneemmille opiskelijoille ei siis useimmiten ole tarjolla sopivia kursseja.[8]

Opiskelijoiden sitouttaminen kurssin suorittamiseen onkin yksi merkittäviä haasteista. Opiskelijoiden sitouttaminen edellyttää oppimisalustalta hyvää käytettävyyttä ja intuitiivista, motivoivaa oppimisympäristöä, joka edesauttaa uuden oppimiskokemuksen syntymistä.[32]

Yhtenä haasteena ovat tekijänoikeuskysymykset. Kurssilla jaettavan materiaalin muokkaus- ja jakamisoikeudet on syytä määritellä etukäteen. Myös kurssilla tuotettavan aineiston omistusoikeudet pitäisi alusta asti määritellä tarkasti, jotta oikeuksien selvittämiseltä vältyttäisiin myöhemmässä vaiheessa.[8]

Avoimiin verkkokursseihin liittyy myös paljon pelkoa ja liioittelevaa retoriikkaa. Vaikka avointen verkkokurssien etuina pidetään ilmaista opetusta, josta hyötyisivät varsinkin köyhemmistä olosuhteista tulevat, voi tämä toisaalta jättää opiskelijoita jälkeen. Joidenkin kriitikoiden mukaan avoimet verkkokurssit edistävät epärealista ”one-size-fits-all”-mallia korkeakouluopetukselle, mikä ei vastaa todellista opiskelijan ja professorin välistä vuorovaikuttamista ja oppimista. On myös huomioitava, etteivät aivomme toimi tietokoneen lailla, ottaen vastaan tietoa kiintolevylle, vaan ihmiset oppivat eri tavalla. Me opimme ihmisiltä ja muistamme asioita, jotka sisältävät paljon tunteita tai kokemuksia. Jotkut avointen verkkokurssien kriitikot pelkäävät myös verkko-opiskelijoiden menettävän sosiaaliset kokemukset ja taidot, jotka kuuluvat olennaisesti yliopiston opetukseen.[10]

Etuja

Verkkokurssien tarjonnassa on lukuisia etuja. Teknologian käytön avulla verkkokurssit asettavat opiskelijat oppimisprosessin keskelle. Se tunnistaa, että ihmiset oppivat eri tavalla tarjoamalla pedagogiikkaa, joka on yksilöityä, sovitettu yksilön tarpeisiin ja tarjoaa aktiivisesti osallistavan ympäristön. Se on yhdistetty oikeaan elämään ja sitä tukee digitaaliset työkalut, joilla opiskelija voi oppia omaan tahtiin. Verkko-opiskelu tarjoaa myös enemmän joustoa ja halvemman vaihtoehdon perinteiselle kasvokkain tapahtuvalle ohjaukselle. Instituutiolle se ratkaisee rajallisen luokkahuonetilan kampuksella.[33]

Esimerkiksi Helsingin yliopisto on kokeillut avoimia verkkokursseja syksystä 2012. Hyötyjä näistä avoimista kursseista on, että ne tukevat tutkinto-opiskelua, ne rakentavat alan mainetta ja tunnettavuutta sekä kannustavat uusia ihmisiä hakeutumaan alalle. Avoimet verkkokurssit saattavat myös korvata pääsykokeen. Näin laitos saa uusia opiskelijoita, jotka ovat motivoituneita ja opiskelutaitoisia. Verkko-opiskelu kannustaa sen hyödyntämistä laajemmin, muun muassa osallistumaan muiden yliopistojen kursseille, jolloin laitoksen opettajille jää enemmän resursseja keskittyä ohjaukseen ja yhteistyöhön omien opiskelijoiden kanssa. Verkko siis kaiken kaikkiaan edistää opiskelijoiden virtuaalista liikkuvuutta ja kansainvälistymistä.[8]

Opiskelijoiden näkökulmasta avoimista verkkokursseista saa suurimman hyödyn irti silloin kun kurssilla suoritettavat arvioinnit ovat hyvin suunniteltuja ja ohjeistukset suorittamiseen ja suoritusten arvosteluun ovat selkeät. Hyödyn saamisen tunteeseen opiskelijoilla vaikuttavat paljon juuri kurssien suunnittelu ja se, pystyvätkö opiskelijat osallistumaan ja kytkeytymään oppimiskokemuksiin. Avoimet verkkokurssit tarjoavat mahdollisuuksia vahvaan tunteeseen yhteisöllisyydestä ja mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja yhteistoimintaan. Avoimet verkkokurssit mahdollistavat tiedon tutkimisen, oppimisen ja kehittämisen.[34]

Verkkokoulutuksessa on monia hyötyjä ja ne koskevat myös avoimia verkkokursseja. Kuitenkin avoimilla verkkokursseilla on lisäksi muita etuja verrattuna verkkokursseihin. Avoimissa verkkokursseissa on mahdollista päästä oppimaan ilman, että on fyysisesti koulussa. Avoimia verkkokursseja tarjoavat maksutta yksityiset ja julkiset yritykset sekä yksityiset yliopistot ympäri maailmaa (esimerkiksi FutureLearn, edX). Avoimet verkkokurssit mahdollistavat muutokselliset kokemukset, jos osallistujat antautuvat yhteistoiminnalle.selvennä Avoimissa verkkokurseissa opiskelijat pystyvät ottamaan kurssin kertaamiseen tai harjoittamaan varhaisempaa materiaalia aloittaakseen täysipäiväisen yliopisto-ohjelman. Avoimet verkkokurssit tarjoaa halvan kokeiluympäristön tavoilla, joita voidaan käyttää sitouttamaan opiskelijoita etäisistäkin paikoista käyttämällä videoita, sosiaalista mediaa ja uusia oppimisohjelmia. Opiskelijaksi kursseille pääsee kuka tahansa, mikä mahdollistaa niiden ihmisten opiskelun, joilla ei ole varaa yliopistoon pääsyyn. Kurssit mahdollistavat sellaiset opiskelijat, jotka haluavat vain tietoa tutkinnon sijaan. Avoimet verkkokurssit mahdollistaa myös taitojen oikeaksi todistamisen ja työhön sijoittumisen (esimerkiksi Udacityn työhönsijoittumisohjelma). Etuna avoimissa verkkokurseissa on myös kustannusten alentuminen, mikä tarjoaa ilmaisen keinon laajentaa tietoa opiskelijoilleselvennä ja alhaisemman kustannusmallin yliopistoille pidemmällä aikavälillä.[33]

Avoimet verkkokurssit avaavat ovia kursseille ja niille voi osallistua kuka vain. Tämä johtaa uudenlaiseen oppimisen dynamiikkaan, joka tarjoaa opiskelijoille merkittäviä yhteistoiminnallisia ja keskustelumahdollisuuksia, joissa voidaan käydä läpi kurssiin liittyviä asioita. Tällaisella lähestymistavalla on se etu, että opettamisen vastuu jakautuu ympäri luokkaa, eikä jää ainoastaan ohjaajan vastuulle. Osallistujat tulevat erilaisista lähtökohdista, mikä mahdollistaa ideoiden laajan kirjon iän, alueen, kulttuurin ja näkökulman muodossa. Avoimet verkkokurssit myös tuovat opetussuunnitelmat laajemman yleisön eteen, mikä lisää laitoksen vaikutusta yhteisössä poistamalla oppimisen esteet.[35]

Yksi avoimien verkkokurssien kiistattomista eduista on opiskelijoiden oppimiskäyttäytymisen seuraaminen teknologian avulla. Verkkokursseilla voidaan kerätä tietoa esimerkiksi siitä, miten monta kertaa kukin opiskelija on opiskellut oppimisympäristössä, miten monta kertaa luento on katsottu ja millaisia tuloksia kurssin tehtävistä on saatu. Analytiikan avulla voidaan mahdollisesti puuttua myös kurssin aikana huomattuihin huonommin menestyviin opiskelijoihin ja tarjota heille tarpeen vaatiessa tukea oppimiseen. Kurssien analytiikka antaa mahdollisuuden myös opetuksen ja pedagogiikan monipuoliseen kehittämiseen, mikä voi tulevaisuudessa muodostua varteenotettavaksi kilpailueduksi yliopistoille.[8]

Tulevaisuudennäkymät

Yhdysvaltain kokemuksia ja näkemyksiä

Yhdysvalloissa 2013 tehdyn laajan tutkimuksen[36] mukaan 39 prosenttia yli 2 800 yliopistovaikuttajasta piti verkkokursseja kestävänä ratkaisuna tarjota opetusta. Kyselyyn vastanneista suuri osa piti avoimia verkkokursseja erityisen hyödyllisinä omien opetustapojen ja opetustarjonnan arvioimiseen. Kuitenkin samaan aikaan 64 prosenttia vastanneista uskoi avoimien verkkokurssien saatavien todistusten sekoittavan ja hämärtävän perinteisten tutkintotodistusten arvoa. Työnantajien asenteita arvioitaessa[37] kolmasosa vastaajista uskoi työnantajien ottavan lukuun verkkokursseilla suoritettavat kurssit pätevyyttä mitattaessa.

Avoimet verkkokurssit voivat yliopistovaikuttajien mukaan[38] olla kiistellyistä pedagogisista aspekteistaan huolimatta tulevaisuuden tapa löytää lahjakkaita ihmisiä ympäri maailmaa. Monet suurista yliopistoista pitävät verkkokursseja jo nyt tärkeimpänä rekrytointikanavanaan.

Verkko-opetus yleistymässä

Avointen verkkokurssien ja verkko-opiskelun yleistyessä on kasvokkaisviestintä jäämässä vähemmälle. Opiskelussa on jo nyt ainakin jossain määrin käytössä erilaiset verkkoympäristöt, ja raja verkko-opiskelun ja luokkaopiskelun välillä on hämärtymässä.[9] Monet tahot tarjoavat jo avoimia verkkokursseja ja yhä enenevässä määrin tarjoajia tulee lisää.[9] Kuitenkin avointen verkkokurssien muodon ovat pitkälti jo kehittäneet Coursera, Udacity sekä edX.

Mahdollisia haasteita voi aiheutua, mikäli verkko-opiskelu ja avoimet verkkokurssit syrjäyttävät kasvokkaisopetuksen kokonaan. Ryhmätyötaidot eivät näin välttämättä pääse kehittymään. Toisaalta tavalliseen yliopisto-opiskeluun verrattuna verkkokurssit tarjoavat edullisemman ja joustavamman opiskeluratkaisun. Myös tehokkuus on suurempaa, sillä yhtä luennoitsijaa kohden voi verkkokurssilla olla jopa 10 000 opiskelijaa. Tulevaisuudessa tulee myös työelämän täydennyskoulutus olemaan tarpeellista. Avoimien verkkokurssien avulla työpaikoilla on helppoa ja edullista kouluttaa työntekijöitä.

Avoimet verkkokurssit tulevaisuuden opiskeluympäristönä ja väylänä yliopistoon

Tulevaisuudessa avoimet verkkokurssit voi olla yhä yleisemmin väylä päästä yliopistoon. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos järjesti keväällä 2012 Suomen ensimmäisen avoimen verkkokurssin.[39] Esimerkiksi tekemällä tämän tietojenkäsittelytieteen avoimen verkkokurssin ja käymällä haastattelussa, voi päästä suoraan opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Tämän lisäksi avoimen verkkokurssin suorittaneiden ei tarvitse enää käydä ohjelmoinnin perusopintoja.[40]

Tulevaisuudessa opiskeluympäristöt tulevat olemaan pitkälti verkkoympäristössä. Verkkokurssien maailmanlaajuisuus, korkeatasoisuus ja niiden ilmaisuus ovat vakiinnuttamassa asemaansa opiskeluympäristönä. Tulevaisuudessa kysymys kohdistuukin siihen, miten nämä kurssit rahoitetaan, kuinka laatua ylläpidetään sekä miten luotettavuus säilytetään.[41]

Katso myös

Lähteet
  1. Kaplan Andreas M., Haenlein Michael (2016) Higher education and the digital revolution: About MOOCs, SPOCs, social media, and the Cookie Monster, Business Horizons, Volume 59.
  2. Avoimet verkkokurssit eli MOOCit | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 19.3.2022.
  3. mooc.helsinki.fi mooc.helsinki.fi. Viitattu 19.3.2022.
  4. Etusivu - MOOC.fi www.mooc.fi. Viitattu 19.3.2022.
  5. Avoimet verkkokurssit Aalto-yliopisto. Viitattu 11.11.2014.
  6. MOOC-kurssit Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 16.3.2021.
  7. Boven, David. The next game changer: the historical antecedent of the MOOC movement in education. 2013. Viitattu 8.3.2014
  8. Pirjo Hiidenmaa, 2013. Jos vastaus on MOOC, mikä on kysymys? Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Helsinki. Viitattu 3.3.2014
  9. Pappano, L., 2012. The Year of the MOOC. The New York Times. Viitattu 22.2.2014.
  10. MOOC.ca, 2013. MOOC and open Course Providers. Viitattu 22.2.2014.
  11. Tietojenkäsittelytieteen laitos. Avointa maksutonta massiivista opiskelua. Viitattu 1.3.2014
  12. Friedman, T.L., 2012. Come the Revolution. The New York Times. Viitattu 21.2.2014
  13. Coursera Inc., 2014a. General Information. Viitattu 21.2.2014.
  14. Koller, D., 2012. What we’re learning from online education. TED Talks. Viitattu 21.2.2014.
  15. Coursera Inc., 2014b. Coursera. Viitattu 21.2.2014.
  16. http://www.bbc.co.uk/news/education-18857999 Coughlan, S., 2012. UK University joins US online partnership. BBC News. Viitattu 21.2.2014.
  17. Zolotavkin, Y., 2013. Coursera courses. Tampereen Yliopisto, Informaatiotieteen yksikkö. Viitattu 21.2.2014.
  18. edX, About us. Viitattu 3.3.2014
  19. Breslow, L. et al. 2013. Studying Learning in the Worldwide Classroom. Research into edX’s First MOOC. Research and practice in assessment, vol 8, June 14th. Viitattu 3.3.2014
  20. edX, .org FAQ. Viitattu 3.3.2014
  21. edX, students FAQ. Viitattu 3.3.2014
  22. edX, How it works. Viitattu 3.3.2104
  23. Waldrop, M.M., 2013. Online learning: Campus 2.0. Nature, vol. 495, 14 March. Viitattu 9.3.2014
  24. Udacity, .com Courses. Viitattu 9.3.2014
  25. Udacity, .com FAQ. Viitattu 9.3.2014
  26. Tietojenkäsittelytieteen laitos. MOOC on väylä yliopistoon! Viitattu 1.3.2014.
  27. Tilasto matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan päävalinnasta 2013. Viitattu 1.3.2014.
  28. Voss, B.D. 2013 Massive Open Online Courses (MOOCs): A Primer for University and College Board Members, An AGB White Paper
  29. Uusia reittejä avataan yliopistoihin: Ilmainen verkkokurssi korvaa pääsykokeen Tampereella, Helsingissä käytäntö laajenee ja Itä-Suomi tarjoaa verkossa maksuttomia oikisopintoja Yle Uutiset. 28.9.2019. Viitattu 19.3.2022.
  30. Kellogg, S. (2013) Online learning: How to make a MOOC.. Viitattu: 9.3.2014
  31. Meinel et. al. 2013, HPI: Evolution of a MOOC platform from LMS to SOA
  32. Towler V., Towler, P. (2010). Stundent engagement executive summary. The Higher Education Academy.
  33. Stepan, Anita. 1999. Massive open online courses (MOOC) disruptive impact on higher education. Bachelor of Commerce, Concordia University CGA, CGA Canada.
  34. Samar Zutshi, Sheena O´hare, Angelos Rodafinos, 2013. Experiences on MOOCs: The Perspective of Students. American Journal of Distance Education.
  35. Thompson, Kevin. 2011. "7 Things You Should Know about MOOCs.” Viitattu 10.3.2013
  36. Kolowich Steve.1/24/2014. Colleges' Doubts About MOOCs Continue to Rise, Survey Finds. Chronicle of Higher Education, Vol. 60 Issue 19, pA17-A17
  37. Grossman, Robert J. 8/2013. Are Massive Open Online Courses in Your Future, HR Magazine, Vol. 58 Issue 8, s. 30-36-36
  38. Pappano, Laura. 2/2014 How colleges are finding tomorrow's prodigies. Christian Science Monitor, pN.PAG-N.PAG
  39. http://sometek.fi/oppimisen-tulevaisuus-mooc-flipped-classroom-ja-muita-ilmioita/ Viitattu 10.3.2014
  40. http://www.cs.helsinki.fi/story/68191/avointa-maksutonta-massiivista-opiskelua Viitattu 10.3.2014
  41. Karey, K., 2012. Into the future with MOOC’s. The New York Times. Viitattu 10.3.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.