Avijõgi

Joen alkulähde sijaitsee Vinnissä Muugan kartanon päärakennuksesta puoli kilometriä itään. Viljelty alue sijaitsee Pandiveren ylänköalueen itärinteellä ja joen alajuoksu hakeutuu sittemmin Alutagusen alangolle [3]. Joen kulkua seuraa sen rannoilla sijaitsevien kylien vierestä kulkeva Rakveren ja Avinurmen kautta kulkeva kantatie 21 kaakon suuntaan. Peltoalueella joki virtaa Muugan ja Paasveren kylien läpi, ja saapuu viiden kilometrin jälkeen toiselle peltoalueelle Venevereen. Jokeen on tällöin yhtynyt esimerkiksi Karja oja ja Kukessaare oja, ja Veneveressä lisäksi Sookraav. Muutaman kaarroksen jälkeen saapuu joki Avinurmeen, missä siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Avinurme oja eli Punasoo oja. Joki mutkittelee taajama-alueen läpi kohti koillista. Viimeinen 10 kilometriä se jatkaa kaakkoon päin ja se laskee Peipsijärveen Lohusuun taajamassa. Matkalla järveen siihen yhtyy luoteesta tuleva Maetsma kraav ja alempana pohjoisesta tuleva Rehessaare oja. Joen uoma on alajuoksulla 2,8–3,0 metriä syvä [4]. Joen keski- ja alajuoksua on voimakkaasti meanderoivilla osuuksilla oikastu lisäkanavalla, joka yhdistää meanderimutkat rinnakkaisuomiksi.[1][lower-alpha 1]

Joen uomassa sijaitsi ennen toista maailmansotaa Avunurmen, Maetsmalin ja Vadilin kylissä vesimyllyjä, jotka toimittivat vesivoimaa esimerkiksi jauhomyllyihin. Muinoin sijaitsi vesimyllyjä myös Paasveressä ja Kaasiksaaressa. Jokea hyödynnettiin keväisin korkeanveden aikana tukkipuun uitossa.[3]

Joen yläjuoksulla voi pyytää taimenia, joka kutee siellä [1], keskijuoksulla harjuksia ja alajuoksulla haukea ja muuta järvikalaa.[3]

• Marvet, Ann (toimittaja) & Tuvi, Eva-Liis & Feršel, Anne-Ly: Hoiualadega jõed Virumaal 1. Keskkonnaamet, 2010. ISBN 978-9949-9057-3-7. Teoksen verkkoversio (PDF). (viroksi)