Avicenna

Avicenna, arabiaksi Ibn Sina (arab. ابن سین ) (980 tai 990–1037)[1][2][3][4][5][6] oli persialainen lääkäri, filosofi ja tiedemies, jota pidetään yhtenä Islamin kultakauden merkittävimmistä oppineista. Hänen tuotantonsa koostuu 450 teoksesta lähinnä filosofian ja lääketieteen alalta. Monet pitävät Avicennaa nykyaikaisen lääketieteen isänä. Hän oli tunnettu Aristoteleen kommentaattori, ja pyrki ajattelussaan yhdistämään uusplatonismin ja aristotelismin. Hänen pääteoksellaan Al-Shifa (Sielun tervehtymisen kirja) oli suuri vaikutus myös keskiajan länsimaisiin filosofeihin, kuten Tuomas Akvinolaiseen.

Avicenna
Ibn Sina
ابن سینا
Henkilötiedot
Koko nimi Abū ʿAlī al-Ḥusayn ibn ʿAbdillʿAlī ibn Sīnā
Syntynyt980
Kuollut1037
Hamedan
Koulutus ja ura
Koulukunta aristotelismi, avicennalaisuus
Tunnetut työt Lääketieteen kaanon

Elämä

Varhainen elämä

Avicennan elämä tunnetaan melko hyvin. Hänen omaelämäkertansa kattaa hänen elämänsä kolmekymmentä varhaisinta vuotta, ja loput on kirjoittanut muistiin hänen oppilaansa al-Juzajani, joka oli myös hänen sihteerinsä ja ystävänsä.

Avicenna syntyi vuonna 980 (islamilaisen ajanlaskun vuonna 370) Afshanassa, äitinsä kotipaikkakunnalla, lähellä Buharaa, nykyisessä Uzbekistanissa.[7][8] Hänen isänsä oli Samanidien hallinnon virkamies, ja koulutti hänet huolellisesti Buharassa. Avicenna kuvaa elämäkerrassaan lähinnä opintojaan ja korostaa kriittistä suhtautumistaan kaikkeen tietoon Aristoteleen filosofian hengessä. Kertomalla torjuneensa opintoihinsa kuuluneet islamin ismaili-suuntauksen opit hän korosti elämäkerrassaan, että jo nuorella iällä hänelle jäivät vieraaksi kaikki autoritaariset aatteet.[1] Hänen itsenäistä ajatteluaan tukivat hänen älykkyytensä ja poikkeuksellisen hyvä muistinsa. Niillä hän hämmästytti naapureitaan muistamalla laajasti sekä Koraania että arabialaista runoutta ulkoa kymmenen vuoden iässä. Hänen kerrotaan voittaneen jotkut opettajansa jo neljäntoista vuoden iässä, ja hänet laitettiin lopulta yksityisopettajan alaisuuteen.

Myöhempi elämä

Viimeiset kymmenen tai kaksitoista vuotta Avicenna vietti Abu Ya'far 'Ala Addaulan palveluksessa toimien tämän lääkärinä ja yleisenä kirjallisuuden ja tieteen neuvonantajana, ottaen osaa jopa tämän lukuisille sotaretkille.

Näiden vuosien aikana hän alkoi tutkia kirjallisuutta ja filologiaa. Kerrotaan, että häntä yllytti tähän hänen kirjoitustyylistään saamansa kritiikki. Innokkaasta opiskelustaan huolimatta hän ei kuitenkaan koskaan unohtanut rakkauttaan erilaisiin ruumiillisiin nautintoihin. Hänet tunnettiin rakkaudestaan viiniin ja naisiin yhtä paljon kuin rakkaudestaan oppimiseen. Tämä tieto perustuu kuitenkin Abu’l-Ḥasan Bayhaqīn tekemiin myöhempiin lisäyksiin Avicennan elämäkertaan.[9]

Joskus hänen ystävänsä kehottivat häntä hidastamaan tahtiaan, ja elämään kohtuullisemmin. Hän kieltäytyi, sanoen pitävänsä enemmän lyhyestä mutta leveästä elämästä, kuin kapeasta mutta pidemmästä elämästä. Kuolinvuoteellaan häntä kohtasivat tunnonvaivat, ja hän luovutti omaisuutensa köyhille, palautti vääryydellä saadut voitot, vapautti orjansa, ja kuunteli joka kolmas päivä kuolemaansa saakka Koraanin lukemista.lähde? Hän kuoli heinäkuussa 1037 58-vuotiaana, ja hänet haudattiin Hamadaniin.

Teokset

Avicenna on länsimaissa tunnettu persialainen oppinut. Hänen merkityksensä eurooppalaisessa lääketieteessä oli suuri uudelle ajalle asti etenkin Avicennan Lääketieteen kaanon -oppikirjan ansiosta.[10]

Avicennaa pidetään usein sekä suurena filosofina että lääkärinä. Hänen filosofiansa ei muodostanut mitään koulukuntaa, joka olisi säilynyt hänen jälkeensä. Lännessä on kiinnitetty huomiota ainoastaan osaan hänen filosofiastaan, jota kutsutaan "latinalaiseksi avicennalaisuudeksi". Toinen, muun muassa Suhrawardin ylistämä merkittävä osa hänen filosofiastaan on yhä suurimmaksi osaksi tuntematonta lännessä. Tätä merkittävää osaa kutsutaan nimellä حكمت مشرقيه tai hikmat-al-mashriqqiyya. Joissain kirjoituksissaan hän on pitänyt tätä merkittävimpänä saavutuksenaan. Suhrawardin sanotaan lopettaneen sen, minkä Avicenna aloitti.

Avicenna kirjoitti filosofiassa laajalti myös muun muassa logiikan, etiikan ja metafysiikan aloista. Kaikki hänen teoksensa oli kirjoitettu arabiaksi, joka oli tuon ajan tieteen de facto -kieli, tai persiaksi, joka oli hänen äidinkielensä.[7][8] Joillakin lähes puhtaalla persian kielellä kirjoitetuilla teoksilla on edelleen myös kielitieteellistä merkitystä.

Päinvastoin kuin esimerkiksi Tuomas Akvinolainen, joka otti Aristoteleen opetukset melko suoraan kirkon dogmaksi, Avicenna myös korjasi Aristotelesta usein, ja rohkaisi yleisöä käymään ajatuksista keskustelua ijtihadin, islamilaisen lain tulkinnan, hengessä. Näin hän on yksi ensimmäisiä tieteelliseen metodiin kuuluvan vertaisarvioinnin suuria puolestapuhujia ja merkittäviä kehittäjiä.

Avicennan nimiin on laitettu yli 100 tutkielmaa. Jotkut niistä ovat vain muutaman sivun käsittäviä lehtisiä, jotkut taas useita kirjoja käsittäviä teoksia. Tunnetuin teoksista on 14-osainen Lääketieteen kaanon, ja joka oli lääketieteen keskeisin teos Länsi-Euroopassa 700 vuoden ajan. Suurin osa Avicennan maineesta on teoksen ansiota. Teos luokittelee ja kuvaa tauteja, ja hahmottelee niiden oletettuja syitä. Teos käsittelee myös hygieniaa, yksinkertaisia ja monimutkaisempia lääkkeitä, sekä eri ruumiinosien toimintaa.

Katso myös

Lähteet
  • Flannery, Michael: Avicenna Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.4.2021.
  • Gutas, Dimitri: Avicenna ii. Biography Encyclopædia Iranica. Viitattu 5.4.2021.
  • Corbin, Henry: History of Islamic Philosophy

Viitteet
  1. D.Gutas: AVICENNA ii. Biography Encyclopædia Iranica, III/1, pp. 67–70. 30.12.2012.
  2. Duignan, Brian: Medieval Philosophy, s. 89. The Rosen Publishing Group, 2010. ISBN 978-1-61530-244-4. Teoksen verkkoversio.
  3. Urmson, James Opie & Rée, Jonathan (toim.): The Concise Encyclopedia of Western Philosophy and Philosophers, s. 48. Routledge, 1991. ISBN 0415078830.
  4. O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Abu Ali al-Husain ibn Abdallah ibn Sina (Avicenna) MacTutor History of Mathematics archive. (englanniksi)
  5. Bukharaev, Ravil: Islam in Russia: The Four Seasons, s. 95. Palgrave Macmillan, 16 Eyl, 2000.
  6. Levin, Theodore Craig: The Hundred Thousand Fools of God: Musical Travels in Central Asia (And Queens, New York), s. 40. Indiana University Press, 1996. Teoksen verkkoversio.
  7. Heynick, Frank: Jews and Medicine: An Epic Saga, s. 94. KTAV Publishing House, Inc., 2002. ISBN 0881257737. Teoksen verkkoversio.
  8. Khan, Aisha: Avicenna (Ibn Sina): Muslim Physician And Philosopher of the Eleventh Century, s. 83. Great Muslim Philosophers And Scientists of the Middle Ages. The Rosen Publishing Group, 2006. ISBN 1404205098. Teoksen verkkoversio.
  9. Gutas, Dimitri: Avicenna ii. Biography Encyclopædia Iranica, III/1, pp. 67–70. Viitattu 5.4.2021.
  10. Gunnar Aspelin: Ajatuksen tiet, s. 183. WSOY, 1963.

    Kirjallisuutta
    • Avicenna & al-Ghazali: Kaksi filosofia: Avicennan ja al-Ghazalin omaelämäkerrat. Toimitus Jaakko Hämeen-Anttila. Käännökset Jaakko Hämeen-Anttila ja Taneli Kukkonen. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-51-1.

    Aiheesta muualla
    Keskiajan filosofia
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.