Avaruuden yleissopimus
Avaruuden yleissopimus eli virallisesti Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet (eng. Treaty on Principles Governing the Activities of States in the Exploration and Use of Outer Space, including the Moon and Other Celestial Bodies eli lyhyemmin The Outer Space Treaty ) on vuonna 1967 voimaan tullut kansainvälinen sopimus joka koskee ulkoavaruuden tutkimista ja käyttämistä.[1]
Avaruuden yleissopimus | |
---|---|
Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet | |
Ratifioineet valtiot Allekirjoittaneet mutta ei ratifioineet Ei mukana sopimuksessa |
|
Allekirjoitettu | 27. tammikuuta 1967 |
Allekirjoituspaikka | Lontoo, Moskova ja Washington, D.C. |
Voimaantulopäivä | 10. lokakuuta 1967 |
Osapuolet | |
Ratifioijat | 113 valtiota |
Sopimuksen mukaan maata kiertävälle radalle, Kuuhun, tai mihinkään muualle ulkoavaruudessa ei saa sijoittaa mitään joukkotuhoaseita. Sen mukaan ulkoavaruus ei myöskään kuulu millekään maalle, vaan on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, jota kuka tahansa saa käyttää ja tutkia. Kukaan ei voi vaatia omistusoikeutta Kuuhun, Marsiin tai mihinkään muuhunkaan taivaankappaleeseen.[1]
Suomi ratifioi sopimuksen 1967. Suomesta tuli kuitenkin niin kutsuttu avaruusvaltio vasta kesäkuussa 2017, kun Aalto-1 lähetettiin avaruuteen. [1][2]
Katso myös
Lähteet
- FINLEX ® - Asetus valtioiden toimintaa johtavia periaatteita niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettua kuu ja muut taivaankappaleet, koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta. finlex.fi. Viitattu 29.4.2023.
- Uusi laki avaruustoiminnasta tukee avaruusalan kehittymistä Suomessa 26.10.2017. Valtioneuvosto. Viitattu 26.1.2022.
Aiheesta muualla
- Sopimuksen teksti kokonaisuudessaan Finlex.fi (suomeksi)
- Outer Space Treaty of 1967 Sopimusteksti kokonaisuudessaan (englanniksi)