Avaruuden yleissopimus

Avaruuden yleissopimus eli virallisesti Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet (eng. Treaty on Principles Governing the Activities of States in the Exploration and Use of Outer Space, including the Moon and Other Celestial Bodies eli lyhyemmin The Outer Space Treaty ) on vuonna 1967 voimaan tullut kansainvälinen sopimus joka koskee ulkoavaruuden tutkimista ja käyttämistä.[1]

Avaruuden yleissopimus
Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet
  Ratifioineet valtiot   Allekirjoittaneet mutta ei ratifioineet   Ei mukana sopimuksessa
  Ratifioineet valtiot
  Allekirjoittaneet mutta ei ratifioineet
  Ei mukana sopimuksessa
Allekirjoitettu 27. tammikuuta 1967
Allekirjoituspaikka Lontoo, Moskova ja Washington, D.C.
Voimaantulopäivä 10. lokakuuta 1967
Osapuolet
Ratifioijat 113 valtiota

Sopimuksen mukaan maata kiertävälle radalle, Kuuhun, tai mihinkään muualle ulkoavaruudessa ei saa sijoittaa mitään joukkotuhoaseita. Sen mukaan ulkoavaruus ei myöskään kuulu millekään maalle, vaan on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, jota kuka tahansa saa käyttää ja tutkia. Kukaan ei voi vaatia omistusoikeutta Kuuhun, Marsiin tai mihinkään muuhunkaan taivaankappaleeseen.[1]

Suomi ratifioi sopimuksen 1967. Suomesta tuli kuitenkin niin kutsuttu avaruusvaltio vasta kesäkuussa 2017, kun Aalto-1 lähetettiin avaruuteen. [1][2]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.