Auvo
Auvo on suomalainen miehen etunimi, joka kuitenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä annettiin toisinaan myös tytölle. Nimi johtuu pääasiassa runokielessä esiintyvästä, onnellisuutta tarkoittavasta sanasta auvo. Kalevalassa auvo kuitenkin merkitsee kunniaa ja kaunistusta.[1] Nimi on annettu 1900-luvun alusta vuoden 2019 loppuun mennessä 1 971 suomalaiselle miehelle ja 70 naiselle.[2] Yrjö Karilas ehdotti vuonna 1919 Auvoa naisennimeksi.[3]
| Auvo | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 9. maaliskuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | 2. joulukuuta |
| Muunnelmia | – |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | onni, onnellinen |
Tunnettuja Auvoja
- Naisia
- Auvo Kurvinen (1916–1979), englantilaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.
- Miehiä
- Auvo Karsikas (s. 1938), rehtori, kasvatustieteen lisensiaatti ja runoilija
- Auvo Kiiskinen (1925–1983), kansantaloustieteen professori
- Auvo Kostiainen (s. 1946), historian professori
- Auvo Maunula (1907–1944), lentäjä, Mannerheim-ristin ritari
- Auvo Nieminen (1936–2020), korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos
- Auvo Niiniketo (s. 1954), turvallisuuskouluttaja, "suomalaisen ju-jutsun isä"
- Auvo Nuotio (1917–1985), laulaja, kuoronjohtaja ja näyttelijä
- Auvo Pehkoranta (s. 1941), seiväshyppääjä
- Auvo Simonen (s. 1931), maastohiihtäjä
- Auvo Säntti (1906–1992), talousmaantieteen professori
- Auvo Vappula (s. 1934), insinöörikontra-amiraali
- Auvo Vihro (s. 1956), näyttelijä
Muita käyttöyhteyksiä
- Auvo-projekti on Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton, Suomen lavastustaiteilijain liiton ja Suomen Oistat-keskuksen hanke. Se edistää esityksen audiovisuaalisten osien (valo-, ääni-, kuva- ja pukusuunnittelu ja lavastus) huomioimista mediassa, varsinkin kritiikeissä. Auvo-projekti jakaa Auvo-palkinnon.
- Auvo, järvi Kuhmoisissa
- Auvo-hoito on Suomessa kehitetty rentouttava kosketushoito. Hoito perustuu rekisteröityyn Auvo Brain Relief ® menetelmään.
Lähteet
- Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
- Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 5.1.2021.
- Kustaa Vilkuna: Etunimet, 5. painos, s. 52
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.