Australianpaimenkoira

Australianpaimenkoira (engl. Australian Shepherd) on Kaliforniassa 1800-luvulla työkoiraksi kehitetty koirarotu. Se syntyi Yhdysvaltain länsiosien paimenten tarpeesta saada seudun olosuhteisiin sopiva lammaskoira, ja jalostuksessa käytettiin useita eri puolilta maailmaa tulleita paimenkoiria.

Australianpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Kalifornia Kalifornia,,  Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity 4 778 [1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö työkoira, harrastuskoira
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä berger australien, Australischer Schäferhund, perro pastor australiano, aussie, apk
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#342
Ulkonäkö
Paino urokset 25–29 kg, nartut 18–25 kg
Säkäkorkeus urokset 51–58 cm, nartut 46–53 cm
Väritys useita

Ulkonäkö

Australianpaimenkoira on keskikokoinen ja rakenteeltaan tasapainoinen. Karvapeite on keskipitkää ja melko karkeaa, mahdollisesti hiukan lainehtivaa, pohjavilla tiheää ja pehmeää. Turkin hoidoksi riittää viikoittainen harjaus.

Australianpaimenkoiran häntä typistetään usein maissa, joissa typistäminen on sallittu. Joskus pentu syntyy luonnostaan töpöhäntäisenä. Suomessa hännän typistäminen on kiellettyä. Korvat ovat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset, päästään hiukan pyöristyneet ja sivulle tai eteenpäin taittuneet.

Värityksistä hyväksytään samanarvoisina musta ja maksanruskea (punainen) punaruskein merkein tai ilman sekä näiden merlemuunnokset (sini- ja punamarmoroitu). Kaikissa värityksissä voi olla valkoisia merkkejä osittaisena tai täytenä kauluksena, rinnassa, raajoissa, kuonon alaosassa, läsimerkkinä päässä ja vatsassa. Valkoinen ei saa nousta kyljillä kyynärpäiden tasosta kymmentä senttimetriä ylemmäs eikä olla pään alueella vallitseva. Silmänympärysten tulee olla täysin pigmentoituneet. Kirsun, huulten ja silmänympärysten värin tulee olla mustapohjaisilla värityksillä mustat ja punapohjaisilla värityksillä maksanruskeat. Marmoroiduilla koirilla sallitaan alle 25 prosenttia kirsun alasta kattavat vaaleanpunaiset pilkut. Silmien värin tulee olla ruskea, sininen, meripihka tai jokin näiden yhdistelmä.[3]

Värityksen osalta hylkääviksi virheiksi katsotaan valkoinen väri sään ja hännän välisellä tai kyynärpäiden ja reisien takaosan välisellä alueella. Yli yksivuotiailla koirilla 25 prosentin osuuden ylittävä vaaleanpunaisuus kirsussa on vakava virhe.[3]

Australianpaimenkoiran väriyhdistelmiä on paljon. Kuvassa vasemmalta alkaen musta, punamarmori, sinimarmori ja punainen koira. Kaikilla on lisäksi punaiset ja valkoiset merkit.

Luonne ja käyttäytyminen

Työkoiraksi kehitetyn australianpaimenkoiran oppimiskyky on hyvä, joten sen voi kouluttaa hyvin erilaisiin tehtäviin. Siksi se sopiikin hyvin erilaisiin koiraurheilulajeihin, kuten agilityn ja tokon harrastamiseen, sekä palveluskoiratehtäviin. Koira on tarmokas ja nauttii työskentelystä sekä uusien asioiden oppimisesta. Toisaalta rotu vaatii omistajaltaan paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja, muussa tapauksessa ylimääräinen energia voi kanavoitua tuhoisasti esimerkiksi esineiden pureskeluna tai kaivamisena.

Australianpaimenkoira kiintyy omistajaansa ja tulee useimmiten hyvin toimeen myös lasten kanssa. Rodun paimennusvietti on voimakas, samoin vartioimisvietti, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia. Vieraisiin australianpaimenkoira saattaa suhtautua pidättyväisesti, mutta ei koskaan arasti eikä aggressiivisesti.

Alkuperä
Nykyään australianpaimenkoira on suosittu rotu erilaisten koiraurheilulajien, kuten agilityn harrastajien keskuudessa.

Australianpaimenkoiran alkuperä on epäselvä, samoin sen harhaanjohtavan nimen syntytapa. Suurin osa rodun esi-isistä lienee kotoisin Baskimaalta Pyreneiden vuoristosta, ja niihin saattoivat kuulua esimerkiksi baskienpaimenkoira ja pyreneittenpaimenkoira. Baskimaalaiset maanviljelijät veivät niitä mukanaan Australiaan, missä niitä risteytettiin erilaisten collieiden (bordercollie, pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira, smithfieldincollie) kanssa. Näiden risteytysten jälkeläisiä vietiin 1800-luvun puolivälissä ja lopulla australialaisten lampaiden mukana Kaliforniaan.[4]

Varhaiset eurooppalaiset uudisasukkaat ottivat paimenkoiria mukaansa muuttaessaan Yhdysvaltojen itäosiin 1800-luvulla. Näiden joukossa oli rotuja, jotka sittemmin ovat kuolleet sukupuuttoon tai sekoittuneet muihin rotuihin. Yhdysvalloissa ilmasto-olosuhteet ja maasto olivat samantapaisia kuin Euroopassa, joten paimenkoirat ja niiden jälkeläiset tulivat hyvin toimeen uudessa elinympäristössään.lähde?

Yhdysvaltain länsiosissa olosuhteet sen sijaan ovat erilaiset. Joitakin espanjalaisia ja baskipaimenia tuli laumoineen ja koirineen Kaliforniaan espanjalaisten lähetyssaarnaajien ja muiden uudisasukkaiden mukana 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Vuoden 1849 Kalifornian kultaryntäyksen myötä tapahtui laajaa muuttoliikettä Yhdysvaltain itärannikolta länteen, ja ihmisten mukana seurasivat lammaslaumat ja paimenkoirat. Paimenia ja koiria tuli myös muualta maailmasta: latinalaisesta Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta.

Australiasta tulleita koiria oli jo alettu jalostaa samantyyppisiin olosuhteisiin, kuin mitä Kaliforniassa vallitsi. Paimenet alkoivat kehittää koiria, jotka voisivat käsitellä karjaa vaikeissa sääolosuhteissa, kylmässä sekä kuumassa ja joilla olisi oma-aloitteisuutta vaikeassa maastossa. Niiden pitäisi reagoida nopeasti omistajansa käskyihin ja lampaiden liikkeisiin. Näin syntyi australianpaimenkoira.

Australianpaimenkoirasta tuli suosittu rodeokoira 1950-luvulla. Yhdysvaltain rotujärjestö The Australian Shepherd Club of America (ASCA) perustettiin vuonna 1957, ja 1970-luvun lopulla se loi tarkan rotumääritelmän. FCI hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1996. Rodusta jalostettiin 1960-luvulla pienempi versio, Miniature Australian Shepherd, joka sai myöhemmin nimen Miniature American Shepherd eli pieniamerikanpaimenkoira.[5]

Etymologia

Rodun nimi on harhaanjohtava, sillä koiralla ei ole paljonkaan tekemistä Australian kanssa. Nimi onkin jäänyt jossain määrin mysteeriksi, sillä eniten australialaisia paimenia saapui Yhdysvaltoihin vasta 1900-luvun alussa, kun rotu oli jo erottunut omaksi tyypikseen. On mahdollista, että monilla Australiasta tuoduilla paimenkoirilla oli marmoroitu (merle) väritys, joka myös tuli tavalliseksi australianpaimenkoiralla. Niinpä saattoi olla, että kaikkia marmoroituja koiria kutsuttiin yksinkertaisesti australialaisiksi. Tätä ei ole kuitenkaan todistettu.

Basque Shepherd

Osa australianpaimenkoirien kasvattajista huolestui luonnontöpöhännän jalostamisen rodulle aiheuttamista selkäongelmista. Heidän mielestään myös pitkähäntäisten yksilöiden typistäminen aiheutti niille rakenteellista epätasapainoa. Tämän vuoksi he alkoivat jalostaa ainoastaan pitkähäntäisiä koiria, ja lopettivat myös niiden typistämisen.[4]

Tuloksena oli viehättävä pitkähäntäinen työkoira, joka kykeni paremmin lampaiden paimennukseen, missä sen tuli kierrellä ja kääntyillä. Kasvattajat alkoivat kutsua sitä nimillä Basque Shepherd ja Basque Herder (mitä ei tule sekoittaa espanjalaiseen baskienpaimenkoiraan), koska australianpaimenkoiran esi-isät olivat alun perin saapuneet Baskimaalta.[4]

Terveystilanne
Vasemmalla musta kolmivärinen, oikealla sinimarmoroitu kolmivärinen australianpaimenkoira.

Rotu on suhteellisen terve, mitään australianpaimenkoiralle ominaisia sairauksia ei ole. Lonkkavikoja, epilepsiaa, silmäsairauksia ja allergioita voi esiintyä. Marmoroidun värityksen aiheuttava perintötekijä on ilmeisesti yhteydessä sokeus- ja kuuroustapauksiin, joita esiintyy kahden marmoroidun koiran jälkeläisissä.

Lähteet

Viitteet
  1. Australianpaimenkoira. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.7.2019.
  2. Australian Shepherd. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
  3. Rotumääritelmä suomalaisen rotuyhdistyksen sivustolla
  4. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 452-453. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  5. Pieniamerikanpaimenkoira Kennelliitto. Viitattu 5.12.2021.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.