Aurora Karamzin

Aurora Karamzin syntyi Ulvilassa sijainneessa Saaren kartanossa.[5] Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äiti Eva Gustava von Willebrand (1781–1844), jotka molemmat olivat aatelissukua. Eva Gustava oli Turun ja Porin läänin maaherran, Jokioisten suurkartanon omistaja Ernst Gustaf von Willebrandin ja Vendla Gustava von Wrightin (s. 1755) tytär. Hänen sisarensa oli Vendla Sofia Mannerheim. Auroran isä nimitettiin Viipurin läänin ensimmäiseksi maaherraksi vuonna 1812.[6]

Aurora Demidova 1830-luvun lopussa

Isän kuoltua vuonna 1815, maaherran tehtävään nimetystä valtioneuvos Carl Johan Walleenista tuli seuraavana vuonna myös Auroran isäpuoli. Auroran omilla vanhemmilla oli neljä aikuiseksi elänyttä lasta, Auroran lisäksi vanhempi veli Emil ja kaksi nuorempaa siskoa Emilie (Emelie) (1811–1846) ja Alexandra (Aline) (1812–1850). Äiti Eva ja isäpuoli Carl Walleen saivat viisi lasta, joista kolme poikaa eli aikuisiksi. Heistä velipuoli Vladimir Alfons oli kenraalimajuri ja kuvernööri. Sisar Alinesta tuli keisarinnan hovineito vuonna 1833 ja hän meni naimisiin Helsingissä[7] vuonna 1839 Portugalin Pietarin suurlähettilään paroni José Maurício Correía Henriquesin kanssa. He olivat tavanneet toukokuussa 1838 kun Alinea, Emil-veljeä, Emilie-sisarta, äiti Evaa ja Emilien lapsia sekä lapsenhoitajia kuljettanut Nikolai-niminen höyrylaiva oli haaksirikkoutunut Travemünden edustalle. He olivat matkalla Saksaan kylpyläkaupunkiin tervehtimään Auroraa.[8][9][10]

Aurora vietti 8-vuotiaasta lähtien useita vuosia tätinsä Minette (Wilhelmina Albertina) von Willebrandin (1782-1824) luona Pietarissa, joka oli naimisissa Suomen asiain komitean jäsenen valtioneuvos Adolf Fredrik von Willebrandin kanssa. Siellä hän oppi ylhäisötapoja ja puhumaan sujuvasti etenkin ranskaa. Aurora puhui äidinkielensä ruotsin lisäksi myös venäjää ja suomea, tosin ei virheettömästi. Saksalainen pedagogi mamselli Annette Harring vastasi hänen koulutuksestaan siitä lähtien kun Aurora palasi kotiin 12-vuotiaana.[11][6][12]

Aurora matkusti nuoremman sisarensa Emilien luo Pietariin vuonna 1832 tukeakseen sairaalloista siskoaan tämän vaikeassa avioliitossa. Emilie oli vuonna 1828 mennyt 16-vuotiaana naimisiin kreivi Vladimir Musin-Puškinin kanssa, joka oli ollut karkotettuna Suomeen dekabristikapinan jälkeen. Aviomies oli maaninen uhkapeluri ja perheen varallisuus oli vaarassa. Heidän tyttärensä on Marie Linder, jonka kasvattamisesta Aurora otti myöhemmin vastuun Emilien kuoltua lavantautiin. Moskovassa Aurora tapasi uudelleen nuoruudenrakkautensa eversti Aleksandr Muhanovin (1802-1834), johon hän oli 16-vuotiaana tutustunut Helsingissä tämän tullessa vuonna 1824 kenraalikuvernööri Zakrevskin adjutantiksi. Aurora meni kihloihin vuonna 1834 Muhanovin kanssa, joka kuitenkin kuoli malariaan juuri ennen häitä.[12]

Hänen ja hänen sisartensa kauneutta ylistettiin venäläisten runoilijoitten teoksissa: Jevgeni Baratynski vertasi häntä vuonna 1824 kirjoitetussa runossa ristimänimen mukaisesti aamuruskoon (lat. aurora) ja nousevaan aurinkoon.[12] Nuorempaan sisareen Emilieen rakastunut Mihail Lermontov vertasi runossaan Kreivitär Emilii vuonna 1839 häntä valkoiseen liljaan ja hänen sydäntään valloittamattomaksi kuin Bastilji.[13] Puolalaistaustainen amatöörisäveltäjä Mihail Vielgorski (1788-1856) sävelsi Auroran kunniaksi romanssin Mazurka d'Aurore runoilija Pjotr Vjazemskin säkeisiin. Vjazemski kertoi kirjeessään Aleksandr Turgeneville: "Moskovassa kaikki on kuten ennenkin, paitsi kaksi uutta suomalaista tähteä: [Emelie Musina-]Puškina ja hänen sisarensa Aurora, joista minä ja Baratynski teemme lauluja. Sanotaan, että kaikki valonlähteet kalpenevat heidän edessään … Itse asiassa he ovat ihanan söpöjä sekä sisältä että ulkoa.[14]

Vuonna 1835 Aurora Stjernvallista tuli hovineiti Pietarin Talvipalatsiin. Hovineidin tärkein tehtävä oli toimia Venäjän keisarinnan avustajana. Hovinaisten päätehtävänä oli olla jatkuvasti keisarinnan lähellä, sihteerinä, ääneen lukijana ja viihdyttäjänä sekä keisarillisten lasten hoitajina.[15] Hän lopetti hovineidin tehtävänsä ja sai keisarilta 12 000 ruplaa[12] mentyään naimisiin vuonna 1836 satumaisen rikkaan venäläisen hovijahtimestari Pavel (Paul) Nikolajevitš Demidovin (1798–1840) kanssa.

Aurore Demidov, Karl Brjullov 1837. Kostantinin palatsi Strelna, Pietari. Myyty Sothebyn huutokaupassa Lontoossa 2007.

Aurora ja Paul saivat vuonna 1839 pojan, joka syntyi Kissingenin kylpyläkaupungissa.[16] Hänet nimettiin isänsä mukaan Pauliksi (1839–1885). Isä-Paul sairasteli paljon, kieltäytyi palaamasta Pietariin[12] ja pariskunta vietti lähes koko yhteisen elämänsä eri terveyskylpylöissä Saksassa. Aurora Demidov jäi leskeksi 31-vuotiaana vuonna 1840. Hän osti isäpuoleltaan C. J. Walleenilta äitinsä Evan perinnöllä aikoinaan ostetun[12][6]Espoossa sijaitsevan Träskändan kartanon, jossa hän vietti kesiään vuoteen 1895 asti. Talvet hän vietti joko Pietarissa Bolsaja Morskajalla sijaitsevassa palatsissa perehtymässä Demidov-yhtiön toimintaan[17] tai matkustellen.

Vuonna 1846 Aurora meni uudelleen naimisiin. Uusi aviomies oli eversti Andrei Karamzin (1814–1854). Andrein isä oli kirjailija ja historioitsija Nikolai Karamzin ja äiti rikas perijätär, ruhtinas Andrei Vjazemskin avioton tytär Jekaterina Kolyvanova, jonka salongissa Stjernvallin sisarukset olivat jo 1830-luvulla tutustuneet Pietarin älymystöpiireihin.[6]

Yhdessä miehensä kanssa Aurora Karamzin teki matkoja edellisen miehensä suvun omistamille kaivoksille Uralin itäpuolelle sekä Pariisiin, jossa Aurora oleskeli miehensä Andrein kanssa helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1848. Näillä matkoilla alkoi hänen yhteiskunnallinen heräämisensä ja hänen aloitteestaan Nižni Tagilin kaivoskaupunkiin perustettiin sekä lastenkoti kouluineen että synnytyslaitos.

Aurora Demidova ja poikansa Paul (1839–1885). Laure Houssaye de Liomenil, s. Girard, 1840-luku. Demidovin suku myynyt Christien huutokaupassa New Yorkissa 2007. Auroran kaulassa ovat huomenlahjaksi saadut pähkinänkokoisista helmistä tehdyt kaulanauhat.

Aviomies Andrei Karamzin kuoli 1854 taistelussa Krimin sodassa. Aurora Karamzinista tuli Helsingin kaupungissa merkittävä vaikuttaja, joka toimi Helsingin Rouvasväen yhdistyksessä ja rahoitti naisten työtupia, kouluja, lastenseimiä ja orpokoteja. Pietarissa ja Saksassa näkemiensä esimerkkien mukaisesti hän perusti vuonna 1867 Helsingin Diakonissalaitoksen.

Poika Paul Demidov (Pavel Pavlovitch Demidoff, 2. San Donaton ruhtinas (1839–1885) aiheutti Auroralle paljon huolta aikuisiässään päämäärättömän virkauransa ja tuhlaileva elämäntapansa vuoksi. Aurora muutti Pariisiin talvikausiksi 1863-1865 valvomaan poikaansa. Hän joutui Paulin valtavien pelivelkojen vuoksi vuonna 1865 myymään kuuluisan Le Grand Sancy-timantin 100 000 punnalla (n. 6 miljoonaa puntaa vuoden 2017 valuutassa), jonka oli saanut mieheltään huomenlahjaksi. Lisäksi Demidov-yhtiöt alkoivat tuottaa huomattavasti vähemmän, kun maaorjuus lakkautettiin Venäjällä vuonna 1861 ja työläisille piti maksaa palkkoja. Aurora joutui antamaan huomenlahjaksi mieheltään saamat pähkinänkokoisista helmistä tehdyt nelinkertaiset helminauhansa pankille yhtiön miljoonan ruplan velkojen (n. 17,2 miljoonaa dollaria vuoden 2023 valuutassa) takaukseksi.[12] (Helmet näkyvät Paulista ja Aurorasta tehdyssä muotokuvassa sekä Auroran muotokuvassa vuodelta 1853.) Myös Demidovin kaupunkipalatsi Pietarissa jouduttiin myymään vuonna 1875. Bolšaja Morskaja 43:ssa sijaitsevassa rakennuksessa on toiminut siitä lähtien Italian suurlähetystö.

Aurora Karamzin 1890-luvulla

Paulin ja ruhtinatar Jelena (Hélène) Petrovna Trubetskajan (1853–1917) tyttären Aurora Pavlovna Demidova di San Donaton (1873–1904) poika on Jugoslavian prinssi Paul (1893–1976). Hänen lapsenlapsensa on yhdysvaltalainen näyttelijä Catherine Oxenberg.

Aurora Karamzin myi isäpuolensa Carl Johan Walleenin vuonna 1896 Helsingin kaupungille. Kaupunki salli Karamzinin asua siellä tämän kuolemaan vuoteen 1902 asti. Hänen huvilansa on sen jälkeen ollut museokäytössä ja vuonna 1912 talosta tuli Helsingin kaupunginmuseon näyttelytila. Aurora Karamzin on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin V4-29-2.[18] Haudalle pystytettiin vuonna 1905 kuvanveistäjä Ville Vallgrenin toteuttama hautamuistomerkki, johon kuuluva jykevä marmoriveistos on hautausmaan suurin. Hautakivessä Karamzinin nimi on kirjoitettu ranskankielisessä asussa Aurore Karamzine.[19]

Aurora Karamzinin vaikutuksesta kertoo se, että hänen mukaansa on nimetty monia kohteita pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hänen syntymäkotinsa vieressä sijaitsevan Ulvilan keskiaikaisen kirkon puistossa on Karamzinin muistomerkki.[5]

Hakasalmen huvila Helsingin keskustan tuntumassa Etu-Töölössä Töölönlahden suulla.

• 
  Ernst Gustaf von Willebrand (1751-1809), Auroran isoisä
• 
  Carl Johan Stjernvall (1764–1815), Viipurin maaherra, Auroran isä
• 
  Eva Gustava von Willebrand Stjernvall Walleen (1781–1844), 1830-luku, Auroran äiti
• 
  vapaaherra Carl Johan Walleen (1781–1867), Viipurin maaherra, Auroran isäpuoli
• 
  Emelie Stjernvall, kreivitär Musina-Puškina (1810-1846), Johan Erik Lindh 1930-luku (peilikuva alkuperäisestä), Auroran sisar
• 
  Alexandra (Aline) Stjernvall (1812-1851), hovineidon asussa 1834, Auroran sisar. Suomen kansallismuseon kokoelmat.
• 
  ‎Alexandra (Aline) Stjernvall, Seisalin kreivitär (1812-1851), Auroran sisar
• 
  Emil Stjernvall-Walleen (1806–1890), ministerivaltiosihteeri, Auroran veli

• Blomstedt, Kaarlo ym.: Kansallinen elämäkerrasto. 3 osa, Porvoo 1930.
• Qvarnström, Ingrid: Tarunhohteinen elämä : Aurora Karamzin ja hänen aikakautensa. Suomentanut Aili Somersalo. Otava, Helsinki 1938.
• Saarisalo, Aapeli: Aurora Karamzin ja hänen aikansa, WSOY, Porvoo 1973. ISBN 951-0-00585-1.
• Wiren, Edvin: Uskon ja rakkauden kylvöä – Helsingin Diakonissalaitos 1867–1942, WSOY, Helsinki 1942.

• Aurora Karamzin. Aristokratian elämää. Espoon kaupunginmuseo. Otava 2006.
• Aurora Karamzin ja vallan näyttämöt -näyttelyluettelo. Espoon kaupunginmuseo 2006.
• Hero, Tiina: Kesäistä kartanoelämää Espoossa. Aurora Karamzinin arki ja juhla Träskändan kartanossa 1840–1869. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, historian laitos 2006.
• Mikkanen, Raili: Aurora. Keisarinnan hovineito. Otava 1998.

• Aurora Karamzin – oppimateriaali peruskouluille (pdf) Espoon perinneseura ry
• Paul Linder : Keisarihovin kaunein nainen. Aurora Karamsinin ihmeellinen elämäntarina, Helsingin Sanomat, 29.11.1936, nro 324, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot