Aurinkokivi

Aurinkokivi on muinainen navigointiväline, jonka avulla on mahdollista määrittää auringon sijainti pilvisellä tai sumuisella säällä ja jonkin aikaa auringonlaskun jälkeen. Muun muassa kordieriitti, kalsiitti ja turmaliini muuttavat kirkkauttaan ja väriään valon tulokulman mukaan. Näistä muutoksista selviää, missä aurinko kulloinkin on. Islantilaiset saagat tuntevat aurinkokiven, joten viikingit lienevät käyttäneet niitä.

Islanninsälpää.

Ranskalaisen Rennesin yliopiston tutkijan Guy Roparsin mukaan ”Iceland spar” eli islanninsälpä-niminen mineraali olisi mahdollistanut viikinkiretket. Tutkimusten mukaan mineraalista valmistettu kristalli reagoi pilvien läpi tulleisiin, polarisoituneisiin valonsäteisiin, joita silmä ei näe. Islanninsälvän väri muuttuu auringon tulokulman mukaan riippumatta pilvistä tai sumusta. Parhaimmillaan viiden asteen navigointitarkkuus on kelvollinen tulos. National Geographicin mukaan pala islanninsälpää on löytynyt Alderneyn läheltä laivan hylystä, jonka Elisabet I oli lähettänyt vuonna 1592 urkkimaan, oliko Espanjalla tekeillä toinen armada. Alus upotettiin Englannin kanaaliin Alderneyn saaren lähistölle. Itse hylky ja kivi löytyivät jo vuonna 1977, mutta Englannin kanaalin outo löytö vahvistui viikinkien legendaariseksi aurinkokiveksi vasta vuonna 2013. Kiven pinta on maitomainen, ei läpinäkyvä, mutta tutkimukset osoittivat pinnan värjääntyneen meriveden ja hiekan vaikutuksesta. Vuonna 1592 oli kompassejakin, mutta ne olivat vielä epäluotettavia, koska maan magneettisia ilmiöitä ei vielä ymmärretty. Kokeissa jäljitelmällä päästiin suunnistamisessa jopa 1 asteen tarkkuuteen. Auringon paikka pystyttiin osoittamaan vielä jopa 40 minuuttia auringonlaskun jälkeen. [1][2][3]