Aurausviitta

Aurausviittoja käytetään lumen aurauksessa osoittamaan lumiauran tai lumilingon kuljettajalle turvallinen aurattava leveys. Aurausviitoituksella estetään auraaminen yli tien leveyden ojan päälle ja merkitään auraamista haittaavat esteet tai muut erityiskohteet.[1]

Aurausviittoja skotlantilaisella maantiellä.

Aurausviittoina käytetään Suomessa nykyään yleensä kaupungeissa, valtion ylläpitämillä teillä ja vilkkaimmilla yksityisteillä 1,5 metrin pituisia, oranssinvärisiä, heijastinnauhalla varustettuja muovisia viittoja. Näitä on saatavissa esimerkiksi 50 kappaleen erissä mutta myös yksittäin. Puiset aurausviitat voi valmistaa 1,5–2 metriä pitkistä, karsituista havu- tai lehtipuiden vesoista, joiden latvaan jätetään oksatupsu ja tyvi teroitetaan.[1]

Aurausviitat asetetaan paikalleen syksyllä juuri ennen maan jäätymistä ja poistetaan keväällä maan sulamisen jälkeen. Yksityisteillä viitat pystytetään yleensä käsin rautakankea apuna käyttäen noin 25–30 cm syvyyteen. Sopiva viittojen väli on suoralla tiellä 70–80 metriä tai mutkaisilla tieosuuksilla 40–50 metriä, ja viitat on syytä sijoittaa tien vastakkaisille puolille kohdakkain.[1]

Lähteet

Hämäläinen Esko: Yksityistien kunnossapito, s. 55-56. Suomen tieyhdistys, 2012. ISBN 978-952-99824-3-1 (nid.) ISBN 978-952-99824-4-8 (PDF). Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 20.12.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aurausviitta Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[TIEY-1] Hämäläinen Esko: Yksityistien kunnossapito, s. 55-56. Suomen tieyhdistys, 2012. ISBN 978-952-99824-3-1 (nid.) ISBN 978-952-99824-4-8 (PDF). Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 20.12.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)