Aunuksen Radio

Talvisodan kuluessa ja jatkosodan alun aikana Päämaja huomasi, miten voimakas oli radion vaikutus rintamajoukkojen keskuudessa. Toisaalta mitä kauemmas Itä-Karjalaan suomalaiset joukot etenivät, sitä huonommaksi kävi kotimaan radioasemien kuuluvuus. Kun mukaan tuli vielä neuvostoliittolaisten radiohäirintä, ei Itä-Karjalassa voinut enää kuunnella suomalaisia asemia. Tämän takia kesällä 1941 päätettiin järjestää Karjalan Armeijan käyttöön oma radioasema.

Aunuksen Radion perustava kokous pidettiin 18. elokuuta 1941 Leppäsyrjässä. Kokouksen päätteeksi uuden radioaseman käyttöön luovutettiin henkilöauto ja kirjoituskone. Viikkoa myöhemmin tiedotettiin uuden radioaseman perustamisesta. Mutta järjestelyvaikeuksista johtuen Aunuksen Radion avajaiset järjestettiin vasta 1. syyskuuta 1941 Vieljärvellä. [2] Silloin sen raatiin kuuluivat Pekka Tiilikainen, Niilo Sauro, Sulo Kolkka, Martti Haavio ja Yrjö Jylhä. Aluksi ohjelmaa oli sunnuntaisin ja se oli vaatimatonta. Yleisradiolta Helsingistä saatiin 20 äänilevyä. Kun niiden molemmat puolet oli soitettu, seurasi yleensä pari tuntia musiikkiohjelmaa. Luonnollisesti kevyt musiikki oli suosiossa. Suosikkien kärkilistaan kuuluivat mm. seuraavat kappaleet: Kirje sieltä jostakin, Savonmuan Hilima ja La Cumparsita.

Luutnantti Aimo Turunen haastattelee paikallisia Aunuksen karjalaisia Aunuksen radioon toukokuussa 1942. Turunen oli Aunuksen Radion karjalan-, vepsän- ja lyydinkielisten lähetysten toimittajana.

Muutamia viikkoja perustamisensa jälkeen Aunuksen Radio alkoi tehdä ohjelmalöytöjä "korpien kätköistä". Radion toimintaa ryhdyttiin pienessä mittakaavassa mainostamaan. Vähitellen kutsuttiin paikalle ohjelmia pitämään "erilaisia paikallisesiintyjiä". Nämä olivat usein rintamajoukkojen keskuudesta poimittuja laulajia ja humoristeja. Puheohjelmiin tuli huumoria, pakinoita ja näytelmiä. Tietysti puheitakin pidettiin, mutta ne eivät saaneet olla pitkiä, sillä Aunuksen Radio tuotti nimenomaan rintamamiesten haluamia ohjelmia. Myöhemmin ohjelmatoiminta muuttui päivittäiseksi (jopa 15 tuntia/pv). Professori Aimo Turunen muisteli myöhemmin sodanaikaista radiotoimintaa: "Ei pyritty taiteellisen maun kasvattamiseen. Kun ohjelmaan oli merkitty 'kevyt puolituntinen', niin sen tuli todella olla 'kevyt'; Viipurin Vihtoria, Lännen lokaria jne.". Aivan oma osuutensa tuli Aunuksen Radion reporttereille. He tekivät haastatteluja sekä rintamalla että selustassa, jopa kotiseuduillaankin. Koska Aunuksen Radio oli tarkoitettu myös Itä-Karjalan väestölle, käytettiin päivittäislähetyksissä myös vepsän ja karjalan kieltä. Tähän tarkoitukseen määrättiin omat henkilönsä. Kun suomalaiset valtasivat Petroskoin ja nimesivät sen Äänislinnaksi, Aunuksen Radio asettui sinne.

Asemasodan alussa radiotoimintaan tuli mukaan neuvostosotilaille tarkoitetut propagandalähetykset. Myös Aunuksen Radion henkilökunta kasvoi. Vuoden 1942 alussa radioaseman henkilökuntaan kuuluivat Oke Tuuri, Pekka Tiilikainen, Ahti Sonninen, Yrjö Jylhä, Arvo Alanne, Veikko Itkonen, Toivo Määttä, Aulikki Rautawaara, Oiva Paloheimo, Olavi Paavolainen, Matti Hälli, Aune Antti, Martti Jukola, Maaria Eira, Kosti Vehanen, Tauno Palo, Hannes Häyrinen, Jussi Himanka, Lea Piltti, A. Aimo ja Elli Pihlaja. Erityisesti Tiilikainen tuli hyvin suosituksi haastattelijana ja puhujana. Asemasodan aikana alkoi suomalaisten joukkojen keskuudessa kasvavassa määrin esiintyä sotaväsymystä. Aunuksen Radio lähetti heille ohjelmaa ("ikäväntorjuntaa"). Ohjelmaan kuului viihdettä ja tietoa. Siinä Aunuksen Radio onnistui. Propagandalähetykset eivät tuottaneet juurikaan tulosta, eivätkä vepsän- ja karjalankieliset lähetykset saavuttaneet merkittävää kuulijakuntaa.

Aunuksen Radion päätoimipaikka Petrozavodskissa oli radiomäellä, mutta sille kunnostettiin myös keskusstudio kaupungin keskustaan. Se vihittiin käyttöön kutsuvierain syyskuussa 1942. Paikka kuuluu Suomen Sotahistoriallisen Seuran matkakohteisiin. Aikaisemman keskusstudion rakennuksen tilalle on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen kerrostalo. Paikan maantieteellinen koordinaatti on 61.788005, 34.369915[3]

16. kesäkuuta 1944 annettiin salainen käsky vetäytyä Itä-Karjalasta. Silloin Aunuksen Radio lopetti lähetystoimintansa Äänislinnasta käsin ja siirtyi Sortavalan lähistölle. Työläisten ja talonpoikien puna-armeijan ilmavoimien pommituksen ja rintamalinjan siirtymisen takia radio siirtyi sitten Pohjois-Karjalaan ja lopetti toimintansa syyskuussa 1944.

Muita vastaavia rintamaradioita olivat Rukajärven rintamalla toiminut Korven Radio, Uhtualla toiminut Vienan Radio, Maaselän rintamalla toiminut Maaselän Radio ja Karjalan kannaksella Valkjärvellä toiminut Kannaksen Radio.[4]

• Oy Valitut Palat: Tuntematon sota. Oy Valitut Palat, 1991. ISBN 951-8933-34-0.

• Vihonen, Lasse: Radio sodissamme 1939-1945. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-224-4.

• Ylen Elävä Arkisto: Aunuksen rintamaradio aloittaa
• Ylen Elävä Arkisto: Pekka Tiilikainen ja Aunuksen radio